Kävin eilen viettämässä aikaa sairaalassa. Työterveyteen menin valittamaan oloa joka ei sitten kuitenkaan muuttunut oikeastaan millään muotoa paremmaksi. Lääkäri passitti ensiapupolille sydänlihastulehdus epäiltynä. Sinne siis.
Keuhkokuvat, neljä verikoetta, sydänfilmi ja jatkuva seuranta noin kuusi tuntia. Eivät antaneet edes itse kävellä kuviin saati vessaan. Vaivautuneena pötköttelin pedillä, hoitaja työnsi pelipaikalle ja sieltä takaisin. vessaan sain saattajan. Tulin sairaalaan kuitenkin lähes suoraan töistä ja olo oli keuhkoja lukuunottamatta erinomainen.
Rinnasta, ranteista, nilkoista ja käsivarresta lähti johtoja niin että työkaverin sanoja lainatakseni "olo oli kuin ameriikkalaisen auton virranjakajalla".
Kuuden tunnin odottelun päätteeksi lääkäri tuli kertomaan ilouutisen. Ei sydänlihaksen tulehdusta, keuhkoveritulppaa ja keuhkotkin näyttivät puhtailta. Ainoa mikä nyt mietityttää on et mikä ukossa on vikana kun ei vikaa löydy. Lekuri ja äiti heitti kyllä ilmaan ajatuksen mahdollisesta astmasta. Tutkitutetaan siis lisää.
Näöntarkastuksessakin kävin. Tuomio: silmälasit olis ihan tarpeelliset. Eipä siis muuta kuin muutos viisaamman näköiseksi alkakoon.
lauantai 12. joulukuuta 2009
