Viikko seitsemän

Voihan jösses miten oli mukava viikko ihan kaikkineen.

Se on muuten pienestä kiinni monikin asia. Fillariosastolla muutamille pienillä säädöillä ja pilatesrullalla olen selättänyt parit omat akilleen kantapäät.

Satulan nosto sentin ja vasemman jalan sisemmän reisilihaksen vaivat pois.
Freestylehyppyaikoina (nuorena), kaaduin kerran seurauksella, että tuo lihas vähän repeytyi läheltä polvea. Siihen on sitten kasautunut arpikudosta, ihan sormin tunnusteltavaa, joka on monesti jotenkin vetänyt juntturaan ja kipeyttänyt polvenseudun jänteen kiinnittymiskohdan. Noh, sentti satulaa ylös ja olen saanut ajella rauhassa. Voela!

Satulan nosto sit taas sai aikaan vanhan tutun, oikean pohkeen sisäsyrjän lihaksen totaalisen jumituksen. Lihas muuttuu sellaiseksi hassuntuntuiseksi kovaksi palloksi, joka ei anna periksi mihinkään suuntaan. Lihaskalvo ei anna periksi, tulehtuu ja aiheuttaa reipasta kipua.
Olen tätä pohjetta vedet silmistä valuen hieroskellut ja pilatesrullalla rullaillut aika ahkeraan ja alkaa vähän helpottamaan. Otan parit kunnon hieronnat tässä ja uskoisin että saa tämänkin suhteen päästellä raukassa. Voela!

Olkapää on ollut ihan älyttömän hyvässä kuosissa. Päivisin on hetkiä kun jopa unohdan koko homman, eli kipu on ajoittain tosi pientä. Selkäkin on loistokunnossa. Voela!

Olin pari päivää yrppätaudissa ja makailin kotosaalla ~puolitoista vuorokautta, tämän jälkeen selkä olikin pari päivää poikkeuksellisen tuskaisa, nyt taas kun on päässyt normaliin elämään takaisin, on oireet laantuneet. Mun ei siis edelleenkään parane liikaa pötkötellä. :) Voela!

Viikolla seitseämän liikuin seuraavanlaisesti. Nyt ei tehoja ollut mukana oikeastaan ollenkaan, eikä mitään väsyjumia esiintynyt lainkaan. 

Ke: 1h tosi kevyttä noronpoistatusliikuntaa

To: 2h tosi kevyttä. Aamulla tunti töihin ja iltapäivällä tunti kotiin

La: 4h pääosin kevyttä polkujen ajelua. 

Su: 1h30min metsässä patikointia pojan kanssa.

Eli yhteensä ~8 tuntia. Voela!

Aktivoin itseni irl:ässä ja täällä

Noniin,

Aika on koittanut. :) Asetin kesälle muutamat tavoitteet (haaveet), joita kohden alan taapertamaan.

Very simple juttu. Kaksi-kolmeviikkoinen nousevarasitteinen liikuntarupeama ja tätä seuraa yksi selkeä lepoviikko. Viikkoon neljä - viisi liikuntapäivää.
Sen verran itseäni tunnen, että jos haluan ominaisuuksiani sysätä uusille leveleille, on asiat tehtävä vähän erilailla kuin vain esim. tekemällä perusfillarilenkkejä.
Punttipentteilyäkin on sekaan otettava. Mulla on nykyään niin köpöset voimavarastot, että pelkästään hermotuksen aktivoimisella saan nousutehoja rutkasti.

Tämähän ei siis tule ihan 100% orjallisesti tapahtumaan syistä seuraavista. Eli elämän prioriteettilista on määrävin tekijä:

1) Poika
2) Vaimo
3) Selän ja olkapään päivän tilanne
4) Uni (sairastan myös unettomuutta, eli joskus ei vaan pysty)
5) Laiskuus. :)
6) "treenaus"

No ne jutskat mitä kohden menen?

1) Joko Tampereella tai Tahkolla 120km maastopyörä"kisa".
2) SyöteMTB 60km läpi niin, että en ole ihan kuollut. (Näin kävi viime vuonna, siis että olin lähes kuollut).

Tuo viime vuoden Syötteen reissu oli yksi hienoimmista maastopyöräkokemuksista mitä olen elämäni aikana kokenut. Tälle vuodelle järjestäjät saivat luvan ottaa 100 osallistujaa lisää, eli 600 maastopyöräilijää starttaa matkaan. Tapahtuma myytiin loppuun yhden illan aikana. :D Onneksi olin kärppänä koneella.



from Sami Kokko on Vimeo

Tilannekatsaus

Vähän harvakseltaa nykyään, anteeksi. :) Aika juoksee ja sysky pimenee. Viime viikolla vietin viimeisen viikon tules-kuntoutusjakson Saarijärven Summassaaressa. Viikko piti sisällään luennonomaisia infopaketteja, lihaskuntotestin, pyöräergometritestin. Viikon paras ja mielenkiintoinen uuden tiedon anti meikäläiselle oli faskia lihaskalvoketjuihin paneutunut luento ja käytännön harjoitteitteet tähän teemaan.

 Testit kertoivat, että kuntoutumiseen uhrattu efortti on tuottanut tulosta, jopa siinä määrin, että kuntoutuspuolen ohjaajat kävivät antamassa papukaijamerkkejä ja kehuja. Ja kyllähän tämän tilanteen muutoksen huomaakin. Selän osalta tilanne on vakiintunut aika hyvälle tasolle. Selkään ja tämän liitännäisiin sattuu kyllä edelleen 24/7, mutta kipu on sellaista että se ei liiemmin peruselämää haittaa.

Kesä muutenki oli niin loistava kun sai puuhailla sitä mistä omassa minäminä-elämässä nautin eniten. Tuli puuhailtua jopa sen verran reippaasti, että pienoinen ylirasitustila saatiin aikaiseksi. :D 

Oma tules-problematiikka kohdentuukin tällä hetkellä enemmän tuonne olkapään alueelle, joka sekin kipuilee 24/7, välillä aika tanakasti. Tälläkin osastolla on pientä ehostusta tapahtunut tosin. Joitain viikkoja sitten minuun tökittiin puudutteita äpälään ja olkanivelen aluelle kasvanutta kalkkikerrostumaa murskailtiin pois. Vähän väljyyttä lisää hetkiseksi.

 Talven aikana kun sen verran saisi panostettua enemmän lihasvoimaosastolle, että keväällä saisi suoraan lähteä polkuja fillarilla koluilemaan, niin tyytyväinen olisin.
 Syksyn liikuntarepertuaariin kuuluu saivakävelyt, fillaroinnit sään salliessa, lihaskuntoa ja kuntoutusta. Ehkä keväämmällä punttia , jos perustukilihaksistohommelit sen sallivat.

Kuntoutusmesta

Syksyn parasta tekemistä. :)

Lisää kuvateksti

Syksy, astraalikokemukset ja maastopyöräily.

On hienoa aikaa. :)

Viime ajat ovat menneet aika perinteisellä kaavalla. Töitä, perhettä, pyöräilyä.
Syyspyöräily on luonnon kauneuden vuoksi taas uudella tavalla aivan mahtavaa. Eipä siitä sen enempiä. Kausi jatkuu loskakeleihin saakka, sitten seuraa pieni fillarin huolto rupeama ja meno jatkuu kun lumi on maassa ja pakkaset yötäpäivää.

Viikonloppuna sain yhden "projektin" onnistumaan. Triathlon-aikakautena harjoitin itselleni sellaisen mentaalisen yliotekonstin epämukavuusalueen sietämiseen. Uidessa, maantipyöräillen ja juostessa sitä oli aika helppo treenata ja sainkin melko nopsaan kiinni metodista.

Pointti on sellainen, että kun vaikka esim. kilpailutilanteessa, tai muuten vähän raskaammassa suorituksessa, kun sykkeet hipovat pidemman aikaa maksimia, kysellään enemmän henkistä kestoa kuin fysiikkaa. Siis meinaan että fysiikka on se mikä on, mutta pään sisällä käydään se paini, kuinka hyvin sitä raastoa kestää.

Tämän metodin tarkoitus oli ikäänkuin irroittaa itsensä omasta ruumiista ja katsella menoa ylävinkkelistä. Sieltä kun sitä menoa katselee "irtaantuneena" ruumiistaan, niin epämukavuuden tuntemus on todella pientä, jos sitä on ollenkaan. Kuulostaa varmaan melkoiselta hihhulimeiningiltä. :)

Maastopyöräillessä tämän treenaaminen on osoittautunut aika haasteelliseksi hommaksi, kun poluilla ajelu on parhaimmillaan melkoista kokovartalojumppaa ja aistit saavat olla koko ajan todella hereillä. Perus junnaavuus puuttuu.

Viime lauantaina lähdin sellaiselle itselle tutulle, lempireissulle. Ja kuinkas ollakaan, ensimmäinen pidempi, aika raastava yrjönousu meni ihan suit sait ja huomasin vaan löytääneni tämän taidon taas. Huisaa. Sykkeet huitelivat vajaan kymmenen minuuttiä aika korkealla, max 196 ja av 184. Mitään epämukavuutta en tuntenut, ainoastaan toki lihaksisto oli vetelä ylhäällä. Heti kun pysähdyin ylhäällä huilaamaan, iski se olo mikä normisti on kun sykkeet on lähellä maksimia.
Tämä samainen toistui vielä kaksi kertaa reissun aikana, siis sain onnistumaan. Ihan lopuksi kinkkasin vielä Laajavuoren päällä. Olin aika tööt ja sen nousun aikana ei kikkakolmoset onnistuneet ja voin sanoa että tuntui todella pahalle. :D

Kohta alan varmaan treenaamaan levitaatiota. :D

Laajavuori jälleen kerran

En jaksanut tänään rallatella, joten kyykin pusikoissa ja ripustelin kameroita katajanoksiin.

Ylläs

Ylläs yllätti positiivisesti sekä ajokoiraosastolla, että hissipyöräilyn saralla.
Tekaisen syvemmän luotauksen tekstin muodossa pohjoisen reissusta myöhemmin.
Tässä kuitenkin kahden viimeisen päivän tunnelmia parin lyhyen videon muodossa.

Ekassa poljetaan ja koetaan, jälkimmäisessä ajellaan penkkamutkia.

Terveisiä lapista

En jaksa kamalasti nyt tarinoida, eli videota pukkaa enimmäkseen.
Saavuimme Leville aikaisemmin kuin olin ajatellut etukäteen. Kimpsut ja kampsut kämpille, pikkuisen sapuskaa naamariin ja oli aivan välttämätön pakko lähteä pienelle katselmuskierrokselle. :D

 


Maanantainan raparallia, eli kuraleikkejä Levin bike parkissa.

 


Tiistaina kävimme katsastamassa Ylläksen bike parkin tarjonnan.

 


Keskiviikon agenda oli hakusassa lähes koko aamu- ja iltapäivän, johtuen reiluhkosta sateesta. Neljän jälkeen suunnistin kuitenkin minulle hehkutetulle Kätkätunturille. Vettä satoi ja oli ihanan liukasta. Retki oli ehken tähän mennessä reissun huisin kokemus monessakin suhteessa. Aivan jumalaisen kaunista maisemaa, polut tunturilla pärähti minun top kolmoseen kirkkaasti. Olihan niitä hyttysiäkin ihan pari, mutta kun mieli on äärimmäisessä intopinkeystilassa, niin näitäkään verenhimoisia saalistajia ei liiemmin jaksanut noteerata. :)

 


Tänään torstaina suuntaamme luultavimmin Ylläkselle ajelemaan. Huomen aamuna puolet retkikunnastamme lähtee kotia kohti ja minä jään hyvän kaverini kanssa vielä pariksi päiväksi hoodeille. Muutamme majapaikkamme Ylläksen keskukseen. Tästä lisää myöhemmin.

Lomalla ollaan

Jokun kiva Noro-viruksen saattelemana laskeuduin lomalle. Hyvä tyhjennysharjoitus.
Ensi viikolla on vaimon kanssa pientä reissuntynkää Loviisan suuntaan (ilman lasta).
26.7. sunnuntaina starttaa sit karavaani kohti Leviä. Siellä sekä Ylläksellä ajellaan kavereitten kanssa viikko. Takas kotiin tullaan jo on voimia sen verran takataskuun jäänyt.
Fillari + varaosat + huoltotarvikkeet on jo kasassa. Eipä ole ukko yhtään innoissaan ei. :D

Sappee bike park

Eilen sunnuntaina oli retkipäivä. Retki suuntautui Aitoon kupeeseen Salmentakaan, jossa sijaitsee laskettelukeskus Sappee. Kesäisin siellä on pyörinyt hissi pyöräilijöillekin jo joitain vuosia.

Olen tuolla käynyt kerran aikaisemmin, sinä kesänä kun bike parkin avasivat. Silloin jäi luonnollisesti hieman valju maku. Mutta ei kai sitä voi olettaakaan, että yhdessä keväässä rakennetaan paljon ja kaikkea. Nyt ei ollut mitään suurempia odotuksia.

Saavuin paikalle hyvissä ajoin, eli sain olla päivän ensimmäinen hissinousija. Sappeella auto jätetään mäen päälle, joten heti pääsee pätkille.
Ensimmäinen tunti meni jarruja laahatessa kun tutustuin reitteihin. Laahailin niin tehokkaasti, että kerran alhalla taisivat nesteet hieman kiehahtaa. :) Muutamien toistojen jälkeen pääsi sitten ajelemaan.

Aivan loistava paikka! On reittejä lähes joka lähtöön. Tasaisia bermipätkiä (taisin näitä sahalailla eniten kun ei Jykylästä moisia löydy), vähän juurakkoisempaa ja kivisempää pätkää ja sitten kolme ihan enduroreittiä löysin. Sellaiset kotimäkeni Laajavuoren tosi juuriset ja kiviset rätätätä-reitit puuttuivat, joka ei ole mikään huono asia. Sellaisia kun on saanut ajella jo melkein liian paljon. :)

Nelisen tuntia meni että hulilrumpsista. Olisin jaksanut pidempäänkin, mutta olkapää alkoi kipuilla niin voimakkaasti, ettei ajamisesta tullut enää mitään. Meni muuten viime yökin valvoessa kun sattuin ja jomotti.

Matkaa minulle tulee tuonne ~150km, eli tulen käymään uudestaan aivan varmasti. Hyvä reissu!

Kaveri.

Laajavuori Laajavuori Laajavuori

Erinnäisistä syistä johtuen eilen ei pitkän pätkän ajelut tulleet kysymykseenkään, niin suunnistin Laajavuoreen hisseilemään. Ja koska sielläkään ei jatkuva kurvailu ollut "mahdollista", niin kuvailin aika pitkän aikaa. Kuvailun lomassa kun saa lepuutella ja huilailla. :D

Puhelimella ja GoPron karvalakkimallilla kun otoksia tallentaa, niin väriasiat sun muut heittelee aika paljon riippuen paistaako aurinko, onko pilviä ja miten hämärät on muut olosuhteet. ISO-arvo, aukkoa ja valkotasapainoa kun ei voi lukita noissa ghettokuvaajan kapistuksissa.

Mukavaa oli, oikeastaan ihan törky kivaa. :)

Sippulanniemen luontopolku

Olen varmaan joskus aikaisemminkin kertonut miten loistava maastopyöräilijän kaupunki Jyväskylä on. Lähiteinoilta löytyy vaikka mitä ja joka lähtöön. Toissa päivänä käytiin Lehtiön Arin kanssa nihkeilemässä Sippulanniemen luontopolulla. Aivan loistavaa pätkää, ylös, alas ja tasaisella.

 

Aim bäk akain

Eilen reipas 4h xc-lenkki ja tänään 4h Laajavuoressa hissiavusteisesti.
Ei liiemmin enää kipuja sun muita rajoitteita. Pääkoppa rajoittaa joo, mutta se onkin nyt ihan hyvä hommeli se. :D

On sellainen olo että minä elän taas. Ei sitä oikein uskoisi miten isossa roolissa tuo maastopyöräily elämässäni onkaan.

Aika monta Laajavuoren pätkää jaksoin ajella tällä kunnolla. :)

Sairaalareissu...taas...perkele!

Äitienpäivä valkeni loistavana. Aurinko paistoi ja Laajvuoressa oli parin tunnin ajan hissit pyörimässä tällaisen warmup tapahtuman merkeissä.
Menimme koko perhe vanhempieni luo äitienpäivää viettämään. Sinne oli saapumassa myös veljeni perheineen. Koska vanhempani asuvat aivan Laajavuoren kupeessa, ajattelin nohevana kaverina käydä sen pari tuntia siinä ajelemassa.

Näin sitten teinkin. Montaa laskua en tosin kerennyt pöryytellä, kun epäonnen kantamoinen ja todella paska mäihä ottivat taasen otteen suharista ja heittivät tonttiin. Ei ollut mikään iso mälli, sellainen melko pieni otb-muksahdus.

Olkapää edellä tantereeseen ja koska tuo nivel on ennestään jo rikki niin tottakai hieman säikähdin. Tuntuihan siinä kipuakin, joten päätin lopettaa ajot tähän ja siirryin pikkuhiljaa verkkaisesti takaisin perheeni pariin.

Noh, olkaapään alueen kipu yltyi sellaisiin mittasuhteisiin, että isukki kuskasi suit sait sairalan ensiapuun. Siellä tutkittiin ja kuvattiin. Odoteltiin, tutkittiin ja vähän odoteltii. Mitään uutta traumaa ei onneksi ollut syntynyt. Kuvista tosin paljastui kaikkea muuta jännää, ja nämä "jännät jutut" varmaan osittain selittävät viime aikojen kipuilua ja oireiluja. Tästä asiasta saan tänään soiton, miten edetään jne.

Tästä sunnuntaina kaksi kertaa sisään.

Sitten sain kyydin takaisin vanhemmilleni. Söin siinä pikkaisen, join kahvit ja sitten kävin kusta lorottelemassa pönttöön ihan silkkaa verta. Ja ei kun takaisin sairaalaan.

Kanyyli tippaa ja varjoainetta varten.

Tutkintaa, ultraäänitutkimus, vatsan alueen varjoaine-CT kuva ja hoblaa, petipaikka järjestyi osastolta 15. Minulta oli revennyt vasen mununainen.
Ct-kuvaus olikin muuten mielenkiintoinen kokemus. Masiina automaattisesti laittoi kanyylin kautta paineella jodi pitoista varjoainetta verenkiertoon. Tästä seurasi sellaisia tuntemuksia kuin että, koko kroppa kuumeni, pissit ka kakka tulee housuun ja suuhun tuli raudan maku. Jännää.

CT-kuvauslaite.

Sairaalassa vietin sitten kaksi yötä. Eilen tiistaina pääsin kotiin kun verenvuoto oli tyrehtynyt, kreatiniini- ja hemppa-arvot olivat vakiintuneet.
Ihan konservatiivisilla hoitomenetelmillä mennään onneksi. Tarkoittaa että kaksi viikkoa saikkua töistä, tämä aika vältetään suuria ponnistuksia vaativia hommia. Sit pari viikkoa lisää ja elimen pitäisi olla suht. ennallaan. Sitten puuhaillaan uusi varjoaine-CT kuvaus, eli suomeksi tilanteen tarkistus.

Mielelläni muuten maksan taas veroja. Vaikka ei se ennenkään ole tympeää ollut, nyt osaa olla taas erityisen kiitollinen meidän systeemistä.

Että sellainen kesän alku tällä kertaa. Jotenkin tutun oloista, dejavu-fiilis. :)

Sekalaista kuvasatoa loppuun

Koti päri päivää

Oma petipaikka

Osaston käytävä

Leikkauspöytä aikojen takaa

Perusmeninkiä

???

Tästä sitten tiistaina ulos

Summassaari. Viikko valmista elämää Part 1

Kevät on jo niin pitkällä, että on Kelan tules-kuntoutusohjelman toisen jakson aika. Eli taasen viikoksi Saarijärvelle, Summassaareen kartoittamaan tilannetta, oppimaan, sisäistämään, liikkumaan, saamaan vertaistukeä ja syömään. Nälkään täällä ei pääse kuolemaan se on selvä se. :)

Viikko alkoi nykytilanteen kartoittamisella, joka sisälsi fyysisten testien lisäksi keskusteluja menneestä ajasta, tulevasta ajasta, toiveista, tavoitteista yms. Pään sisältöäkin käytiin läpi ja tämä taasen kerran osoittautui paljon raskaammaksi kuin esim. fyysiset testit. Olin kuvitellut, että hieman huonosti ja kipuvoittoisesti sujuneen talven jälkeen fysiikkapuolella olis tapahtunut heikennystä, mutta ilokseni sain huomata, että ne joskus aika jonnenjoutavilta tuntuvat harjoitteet, olivat kuitenkin tuottaneet hieman tulosta.

 Tänään oli taasen todella mukava ohjelmanumero järjestetty. Menimme porukalla käppäilemään Pyhä-Häkin kansallispuistoon. Loistava reissu, upeaa maisemaa, upeaa metsää, niin jumalaisen oloisia polkuja, että tuonne on kyllä aivan pakko kesällä lähteä pyörällä ajelemaan.

Maantielenkkiä ja Gastroskopiaa.

Nyt on taas monenlaista kokemusta plakkarissa tällekin vuodelle.

Lauantaina päryttelin SpeedConseptin tulille, eli pumppasin renkaisiin ilmaa ja läksin tämän vuoden ensimmäiselle oikealle maantiepyörälenkille. Odotukset eivät olleet korkealla ja reissun pituuskin oli ennaltamääräämätön. Heti alkuun oli mykistävää huomata, miten tuollainen pyörä rullaa maastopyörän jälkeen. Peli meni eteenpäin lähes itsestään. Selväksi tuli myös se, etten lepuuttimilla pysty ajelemaan kovin paljon. Oon kikkaillut nuo lepuutuskikkareet niin leveälle kuin mahdollista, mut silti olkavarren asento on sellainen, että kipua oli ja paikoin aika paljonkin. Tämä olikin jo kyllä valmiiksi ihan selvää kauraa.
Kaupunki fillarissa mulla on 670mm tanko ja ajaminen sattuu. Maastoversiossa eli Cubessa on 710mm tanko, eikä tunnu missään. Problematiikka on siis kulmasta, jossa olkavarsi ja olkanivel kohtaavat. Ainakin vielä toistaiseksi.

Noh, matka jatkui ja kohta olinkin jo Uuraisilla. Pieni breikki ja käden heiluttelua ja takaisin päin. Jokihaaran kohdilta mukaan tarttui vanhempi herrasmies vanhalla (60-70-luvun taitteesta) Crescentillä. Kysyi että en kai vaan aja kovvaa? No en ajanut ja yhdessä siinä huristeltiin muutama kymmentä kilometriä.
Oli melko huvittavaa huomata, että tämä vanha sotaratsu rullasi alamäissä aivan suhinalla mun ohi. Oli kuulemma akuperäiset laakerit ja kaikki. Maksanutkin oli aikoinaan huimat 700 euroa. :) Ja mulla "viimeistä huutoa" oleva aerodynaaminen aika-ajopyörä. Näin se taas nähtiin, ettei ole koiraa karvoihin katsomista. Aika huippua. :D

Kotiinkin lopulta pääsin ja mittariin oli kertynyt 101km, eli hyvä lenkura oli kaikin puolin. Vaikka olkapää oli koko loppupäivän aivan hemmetin kipeä.

No sitten hieman toisenlaisten kokemusten pariin. Pääsin eilen toistamiseen elämässäni kokemaan gastrtoskopian eli vatsalaukun tähystämisen. Ensimmäisestä ei kovin hyviä muistikuvia. Hieman haastellinen päivä sattui operaation tekemiseen. Aamupalan (~6:30) jälkeen en saanut syödä ja juoda yhtään mitään ennen toimenpidettä, joka siis tapahtui 15:30. Päivä oli kuitenkin melko lämmin ja hiostava. Alkoi olemaan vähän heikotusta ilmassa kun fillaroin terveystalolle.
Lyhyen briiffauksen jälkeen talon kutimet päälle (omia ei siksi, koska limaa tuli suusta melkoisesti=sotkuista) ja ei kun pöydälle pötköttämään. Purukapistut hampaiden väliin ja  siitä lekuri tynsi putken henkitorven ja ruokatorven läpän kohdille ja pyysi nielaisemaan. Klunks ja letku hulahti vatsaan. Koko ajan yrjörefleksi päällä, muuten tuntui vaan hieman epämiellyttävälle. Oikeastaan pahinta oli ilman laittaminen vatsalaukkuun, vai onko se maahalaukku?
Muutama minuutti ronkkimista, sit otettiin neljä koepalaa ohutsuolesta ja vatsalaukusta, hieman lisää ronkkimista ja sit letku ulos. Koko satsi kesti ~15min.
En oletusarvoisesti suosittele kellekään, mutta olen paljon pahempiakin elämässä kokenut. Kaikki näytti olevan kohdallaan, koepalojen tulokset saa vasta muutaman viikon päästä.

Tässä siis edelleen tutkitaan ja hutkitaan tuota koko ajan alenevaa hemoglobiinia. Taitaa edelleen jäädä arvoitukseksi. :(

Tämmööttinen

Lisää tapahtumaa

Nyt on ilmoittautuminen sisällä Jämi84-MTB tapahtumaankin. Mimensä veroisesti tapahtumassa kurvaillaan 84km jonkinlaista maastoajoa. Tapahtuman sivuilla reittiä kuvaillaan sanalla "helppo".
Tämä käy hyvänä treeninä Vuokattia ajatellen. No joka tapauksessa tulee olemaan minun pisin maastopyöräreissu ikuna tähän mennessä. :)

Bytheway, ajattelin huomenna lähteä tämän vuoden ensimmäiselle maantiepyörälenkille (tt-pyörällä tosin). Melkein jo jännittää. ;)

Vuokatti-mtb

Nonniin, nyt on ilmoittautumiset sisällä ja matkaksi arpoutui pidempi 68km.
Aikaa on vielä reippaasti fillaroida mäkiä ylös ja alas treenaillessa. Mäkiä siksi, että Vuokatissa sitä ylämäkeä piisaa ihan omiksi tarpeiksi. :)

Rimpuilin eilen sellaiset ~60km maastoa ja maantietä. Just maantiesiirtymällä alkoi aivan hervoton vesisade ja lämpötilakin laski reilummanlaisesti. Olin palelun takia jättää jo leikin kesken, mut onneksi heitin vielä Laajavuoressa muutamat mäet loppuhuipennuksesksi. Taas sain kavuta vanhoja tuttuja reittejä, mutta tällä kertaa yhtä pykälää isommalla vaihteella. Tuntuu tuollainen konkreettinen kehitys vaan niin hyvälle. Jipipii!

Maastopyöräilyä ja hölkkää

Moikka pitkästä aikaa!

Jospa sitä taas pääsisi blogin päivittämisen jaloon työhön käsiksi hiukkasen useammin.

Urheilurintamalla on tehty valintoja, sattuneista syistä. Valinnat ovat sellaisia, että keskityn ennalta määrämättömän ajan vain maastopyöräilyyn sekä juoksemiseen.
Ne sattuneet syyt ovat edelleen uima-, sekä tt-fillarikyvytön olkapää, mystinen hemoglobiiniongelma, perheellisen ihmisen aikatauluhaasteet ja elokuun lopun Vuokatti MTB:stä hengissä selviäminen. :)

Viikkokaava noudattaa sellaista linjaa, että  juoksemassa käyn pojan kanssa (kärrylenkit) 2-3krt./viikko, ja maastossa ajamassa 2-3krt/viikko. Kuitenkin niin, että lepopäiviä tulee 2-3kpl/viikkoon.
Tuo "very mystical" hemppajuttu rajaa treenien tehot tuonne PK-sektorille. Joskus maastossa pyöräillessä saattaa tiukassa ylämäessä lipsahtaa sykkeet kielletylle sektorille, mut sit voi aina palautella alamakien aikana ja tasaisilla.
Juoksut ovat olleet enemmänkin hiipimisen ja hölkän välimaastosta kuin itse juoksemista. Lenkkien pituus määräytyy ennalta arvaamattomasti, pojun unien mukaan. Joskus mennään puoli tuntia, joskus lähemmäs kaksi tuntia. Ei viitsi ihan sillein tymäkästi aloittaa jos onkin tiedossa pidempää siivua. :D

Viikkotasolla treeniä on kertynyt 4-7h, eli ihan kohtuullisesti.

29" fillari toimii kuin unelma. Pienimmän eturattaan käyttö on jo tosi harvaa. Ilmeisesti jerkku alkaa palata reisikinkkuihin.
Renkaiden kanssa on vähän arpomista. Pitäis löytää jotkut allaroundkumit, joilla ei painon suhteen ottaisi kovin paljoa takkiin, ne sais rullata kohtuullisesti, mut sit taas märällä juurakolla olis kiva jos pitoa ja luottoa löytyisi edes vähäsen. Racing Ralphit on nyt alla, ne on kuivalla loistavat, mutta märällä ei oikein toimi. Nobby Nicit on testattu kans, ei vakuuttanut. Tilasin nyt Maxxiksen Ardentit ja koklataan seuraavaksi niitä.

Monennököistä

Hiljaiselolle on selityksensä, niinkuin melkein kaikelle aina. Tässä on ollut vähän kaikennäköistä hommelia ja harmia. On mahtijuttujakin tottakai. Mahtijutut ensin. :)
Olkapää alkaa kestämään jo maastopyöräilyä. Tämä on aivan mahtavaa. Parin tunnin lenkkejä olen jo päässyt ajelemaan ja on reitille osunut ihan rytkettäkin.
Maastopyöräilyyn liittyy toinenkin mahtijudanssi. Nimittäin meidän perheeseen tuli uusi perheenjäsen. Kerroinkin aikaisemmin fillarikaluston optimoinnista ja tämä toimenpide on lähestulkoon loppuun saatettu. Maantiepyörä ja enskapeli sai lähteä, tilalle saapui tällainen namupeli:

Kyseessä on 29", 120mm joustava xc-menopeli. Nyt neljä lenkkiä/testireissua takana ja olen aivan myyty mies. Tuo isompi rengaskoko on jotain aivan upeaa. Just nyt tuntuu siltä että maastopuolella en enää koskaan halua palata 26":sten pariin. Fillari kapuaa mäet loistavasti, juurakot ja kivikot on lähes juhlaa, alamäkeenkin pääsee hyvällä sykkeellä painelemaan. Joudun hieman modaamaan ohjaamoa, joka tarkoittaa sentin lyhyempää stemmiä ja rutkasti leveämpää tankoa. Jahka olen nuo saanut ostettua ja asennettua niin hipoo täydellisyyttä. :D
Totuttelua korkeampaan fillariin joutuu tottakai harrastamaan, mutta en usko että kauaa menee että saa luottoa kehiin.

No sit pakolliset mussutukset. Kävin lääkärissä kun sellaista aika totaalista väsymystä on ollut ilmassa. Oli kyllä elämäni rankin talvi kaikilla mittareilla mitattuna niin olin ajatellut väsymyksen johtuvan siitä.
Onneksi kävin urputtamassa oloani. Aluksi epäiltiin jonkin sortin hermostollista ylirasitustilaa, johtuen juuri syksyn-talven väsymyksestä ja stressistä. Sit napattiin 9 putkea verta, tehtailtiin vatsan alueen ultratutkimus ja napattiin sydänkäppyrät. Tulokset seuraavanlaiset: veriarvot muuten loistavat, hemoglubiiniarvo on vaan romahtanut. Anemian puolella ollaan siis.
Rautavarastot ovat tupaten täynnä, joten syytä pitää etsiä jostain muualta. Ultran mukaan sisäelimet ovat kunnossa. Senkka loistava, samoin sokeri jutut sun muut. Lääkäri epäilee tällä hetkellä jonkinmoista sisäistä verenvuotoa jossain päin. Tutkitaan ja hutkitaan lisää. Sain sykkeennostokiellon, eli kepoista liikuntaa saa harrastaa, kovat treenit ja kisat pitää jättää kalenterista pois.

Tämä tarkoittaa sitä, että voin luultavasti unohtaa TahkoMTB:n, josta olin hieman haaveillut. :(

Arpajaisvoitto

Nonniin, onni potkaisi meikäläistä kerrankin. Voitin jostain kilpailusta,johon en edes muistanut edes osallistuneeni, palkinnoksi 2 kappaletta osallistumisia Vuokatti-MTB tapahtumaan. Mökki on jo varattu eli tästäpä kesälletavoite ja kiintopiste. Matkaa pitää vielä arpoa. Katsellaan tuossa kesämmällä, että mihinkähän sitä voisi rahkeet riittää.

Piti keskiviikkona heti käydä kokeilemassa, että miten se maastopyöräily tällä hetkellä oikein sujuu ja onnistuu. Suuntasin kohti Laajavuoren latupohjia. Pääpiirteittäin meni kaikki ihan ok. Isommat tärskyt (vaikka oli ihan tasaista taivalta) oli aika ilkeitä ja pari kertaa meinasi käydä ohraset kun hävisi ns. käsi alta. Mutta mutta, tässä on vielä aikaa hyvin. :)

XC-testilenkki