V36

Tällä viikolla oli jo hiukan harjoittelun makua ilmassa. Yleisväsyneisyysolo alkaa pikkuhiljaa väistyä takavasemmalle, joka on aikas kiva juttu.
Viikkoon kuului kevyttä juoksua, sauvarinnettä, juoksukisa ja pitkä lenkki. Eli ihan jees.

Olen tässä udellut ohjeistusta valmennukseen tuttavalta (ihan mm-tason urheilija) ja ilokseni todennut, että suurinpiirtein on omat ajatuksetkin asian suhteen tontilla.
Sellaisen pikkuriikkisen muutoksen teen omaan puuhailuun, että laajennan teho-skaalaa reippaasti. Kevyet todellakin kevysesti ja kovat sitten kovina. Mun suurin ongelma on ollut harjoittelun puuroutuminen ala-vk aluelle. Tästä pitää päästä nyt eroon, jos aion kykyjäni parantaa. Sunnuntain pitkällä lenkillä olikin välillä todellisia haasteita saada vauhti pidettyä tarpeeksi hitaana. Menojalkaa olisi vipattanut niin maan pirusti. Enkä opin, ehkä en. :)

Lauantaina sattui kotimaisemiin näppärästi maastojuoksukisa, jossa jolkottelin 6,5km matkan. Ihan oli ruuvi kireällä. Keskisyke 186 ja maksimit 197. Löytyi mäkeä, lyhyttä ja pitkää, jyrkkää ja hieman jyrkempää. Vedin siis ihan nappilaudassa ja oksennus kurkussa. Loppuaika 31:03. Tarjolla olisi ollut myös kaksi kierrosta, eli 13km, mut jätin suosiolla oman suorituksen tuohon lyhyempään. Oikea valinta.

Jos mulla meni 6,5 kilometrin matkaan se 31 minuuttia, niin taas vertailukohtana voisi olla vaikka 13km voittajan aika. Hiihtomies Matti Heikkinen veteli tuplamatkan aikaan 45:15. SAIRASTA SANON MINÄ! :D

Viikon treenit:
Ma: Lepo
Ti: Lepo
Ke: Juoksu 8,5km (kevyttä)
To: Hiihtoa ilman suksia 1h15min (sis. sauvamäkikampeamisia 5kpl)
Pe: Lepo
La: Juoksu 12,5mk (sis. 6,5km maastojuoksukilpailun)
Su: XC 2h15min + sauvakävely 1h5min
Yht: 6h40min

Rantaraitinkierros (Finlandia marathon)

Juoksu ei ollut tuloksellisesti kovinkaan kaksista, mutta olen ihan liekeissä siitä, että jaksoin alusta loppuun asti ihan sietokyvyn rajamailla. Matkalla oli muutama heikohko kohta, mutta sain tsempattua itseni vaan jatkamaan. Jihaa!
Järjestäjät ilmoittivat matkaksi 13km, joten aloitin "loppukiriä" muistuttavan puuhastelun 12km kohdilla. Noh, matkahan oli lopulta 14,3km, eli voitte arvailla raaston määrää loppumetreillä. :D
Loppuaika 1:11:11 ja sijoitus miesten sarjassa 26. Referenssinä voittajan aika 52:59. Vielä joutuu noille vauhdeille parit treenit pykäämään. ;)

Sykekäppyrästä voi tutkailla, et mentiinkö ns.hapoilla ja hanat kaakossa.
Klik ja isommaksi muuttuu hop!

kolkytkolme.

Ma: Lepo
Ti: Juoksu 12,5km (sis.5*(1km reippaasti / pal.1km))
Ke: Traineri, 2h10min (kevyttä)
To: Traineri 45min + Juoksu 7km (kevyttä)
Pe: Lepo
La: Juoksu 11km (sis. 7km juoksukisa täysiä, 31:21)
Su: XC 40min (palauttavaa)
Yht: 6h30min

Mitäpäs sitä tästä viikosta kertoisi?
Sateet ajoivat autotalliin pyöräilemään. Treineri siis taas tulille. Sellainen tunturainen livahtaa suht sukkelaan, mutta kaksi on jo melkoista lobotomiaa. Vaikka hyviä leffoja tuli samalla tiirailtua, niin ei ihan mahdottoman usein meikämandoliino kykene moiseen.

Lauantaina käytiin isän kanssa Kuukan hölkässä, Uuraisilla, juoksemassa ~7km maantiejuoksukisa. Otin kilpailun harjoituksena ilman mitään kummempia tavoitteita. Mahd. kovaa kuitenkin tarkoituksena ja kun oli ns. kisatilanne, niin muista juoksijoista saa lisää voimia kestää raastoa.
Ekat kaksi kilometriä oli pelkkää alamäkeä. Aloitin ihan liian kovaa. :) Eka kilsa 4:03, toinen 4:19, siis mun tonnin vetojen vauhtia. Sit alkoi ylämäet ja oli melko selvää pässinlihaa, että vauhti tulee tippumaan reippaammanlaisesti. Kolmen kilsan kohdilla ohitseni meni hemmo, jonka peesin jäin väkisin roikkumaan. Pahalta tuntui ja hapotti vietävästi, mut en antanut periksi.
Sain siis kiriavulla yhtä hieman enemmin nousuvoittoista kilometriä lukuunottamatta puristettua kaikki kilsat alle 5min. Loppuajaksi siunaantui 31:21.

Tuo loppuaika ei ole hääppöinen ja huomaa selvästi, että kesä on vierähtänyt pääosin kevyiden pidempien treenien parissa.
Sykket huiteli koko reissun ajan maksimiosastolla, keskisyke 186 ja maksimit192. Eli todella hyvin sain ruoskittua itsestäni irti, vaikka kroppa oli valmiiksi jo jonkin verran väsynyt ja tukkoinen. Täydellinen kova treeni siis ja hyvä mieli siitä.

Nyt pikkuhiljaa latautumaan Tour de Helsinkiin ja sitten alkaa uudet kujeet ja seuraavan tavoitteen metsästys. Näistä lisää lähiaikoina. Jee!

Finntriathlon 2011 completed!

Oma kisa meni kuin käsikirjoituksesta. Yhtä aivan pientä, merkityksetöntä juttua lukuunottamatta, kaikki natsasi täydellisesti. Nyt on aika onnellinen olo, joskin paikat jonniinverran jumissa. :)

Joroisiin pelipaikoille saavuin jo hyvissä ajoin perjantaina. Kävin ilmoittautumassa kisajärjestysorganisaatiolle ja sain kilpailussa tarvittavat rensselit. Olin bookannut koulumajoituksen ja kävinkin heti varaamassa hyvän pesäpaikan itselleni ja levitin reviirini rauhaisaan nurkkaan. Perjantai-illan ohjelmaan kuului vielä pikamatkan tsekkaus. Etukäteisviisaasti olin pakannut autoon myös maastopyörän, joten pääsin kätevästi Valvatukselle katselemaan uintilähdön ja siltä nopsaan kisakeskukseen kannustamaan pyörävaihtoon ja maaliintuloon.
Pikamatkalla suurta iloa sai aikaan Jyväskylään tullut pronssimitalli. Joni Mustonen nappasi mahtavasti kolmossijan. Tästä kaverista povaan tulevaisuudessa suurta urheilijaa. Hienoa!

Jonin maaliintulo

Yöllä ei uni oikein meinannut tulla. Sain kaikkinensa nukuttua ehkä tunnin, korkeintaan kaksi. Tosin muutkin samassa tilassa majoittuneet mainitsivat samankaltaisista oireista, eli jännityksen aiheuttamista uniongelmista.
Aamusella aamupala nassuun, loput säädöt ja ei kun Valvatusta kohti. Mua ei jostain syystä lähtöalueelle päästyäni jännittänyt enää juuri lainkaan, olo oli enemmänkin odottava.

Lopulta lähtölaukaus pamahti ja kevyellä hölkällä järveen. Alussa meno oli pelkkää kontaktin ottamista kanssakilpailijoihin ja melkoista painia. Muutaman sadan metrin jälkeen löysin kivan rakosen johon tuuppasin itseni. Sit pääsin uimaan melko lailla rauhassa. Ennen ensimmäistä poijua tuli kyllä kaksi kertaa oikein kunnolla nyrkistä, toinen kylkeen niin kovaa, että se tuntuu edelleen. Ekan poijun kiertäminen oli melkoista komiikkaa. Pystyasennossa räpiköintiä ja hirvee sumppu. :) Tämän jälkeen saikin sitten uida ihan omaa uintia loppuun asti.

Kauimmaisen poijun jälkeen alkoi hieman kyllästyttää kauhominen, joten päätin tehdä samalla käsivetotestejä. Mun vierellä ui joku samaa vauhtia ja melko tiheällä kadenssilla (voiko uinnissa käyttää tätä termiä?). Aloin kokeilemaan itselläni samanmoista ja välillä pidempää rauhallista vetoa. Sellaisella pitkällä, mahdollisimman rauhallisella, liukuvalla vedolla alkoi kaveri jäämään takavasemmalle. Jihaa, se toimii siis näin. :D

Koko uinti meni todella helposti. Kertaakaan ei hengästyttänyt pahasti, eikä muutenkaan nahistanut. Silti uinti aika oli 33:55.  MITÄ! Olin arvioinut omat kykyni tuonne lähelle 40 minuuttia. Käsittämätöntä.

Uintilähtö

Eka vaihto ok, ei kommentoitavaa.

Fillariosuudelle lähdin ajatuksella: ei saa tuntua hetkeäkään pahalle. Näin se menikin. Koko 90km melko leppoisaa köröttelyä. Menohaluja olisi kyllä ollut enemmän kuin tarpeeksi, mut sain kuitenkin maltettua mieleni. Tätä kiittelin sit mielessäni kisan loppumetreillä.
Pyöräilyosuuteen liittyy se yksi ainoa miinusmerkkinen juttu. Kiskon kisan nestehukkaolotila mielessäni lipittelin aivan liikaa nestettä. Jouduin kaksi kertaa pysähtymään kuseksimaan pientareelle. Näissä pysähdyksissä tuhraantui sitä kallista peliaikaa ehkä kaksi-kolme minuuttia. Hieman työlästä riisua ja pukea, fillaripaita ja kisa-asun yläosa, plus tietenkin jarrutus ja kiihdytys matkavauhtiin.
Jokatapauksessa hienosti meni. Pyöräilyaika, joka sisältää sekä uinnin, että juoksun vaihdot oli 2:58:17, eli reippaasti yli 30km/h keskareilla mentiin. :D:D


Toinen vaihto myös ok, ei kommentoitavaa.

Juoksu lähti liikkeelle hyvin. Kellossa oli väliaikahälytys kilometrin välein ja olin päättänyt, että jokaiseen kilsaan mennyt aika pitää alkaa vitosella. Näin se menikin. Tallustelin lähes tasaista vauhtia kolme kierrosta ja viimeiselle kiristin tahtia. Loppuun sain yhden 5:17min/km:nkin.
Ekan kierroksen puolenvälin jälkeen takaani kuului "tsemppiä Sami". Miettisen Tuukka meni tuulispäänä ohitseni ja tajusin heti, että voitto tulee Tuukalle ja aivan ylivoimaiseti. Saapuessani itse kisakeskukseen kuuluttaja kuuluttikin Tuukan maaliintulon ja voi että tuntui hyvälle.
Kolmannen kierroksen lopussa kuuluttaja taas häiriköi kuuluttamalla, että nyt on vielä pari minsaa aikaa päästä alle viiden tunnin. Tajusin, että kiire tulee jos meinaan viiteen ja puoleen tuntiin päästellä. Hieman tahtia kiristäen lähdin viimeiselle kierrokselle. Jalat olivat jo aika taputellut, mut ihmeesti sitä vaan jaksoi, kun se jokin siinti siellä ajatuksien perukoilla. Ihan en alle 5h30min päässyt, loppuaika 5h30min34sek. Ja arvatkaas vaan olinko pelkkää hymyä koko ukko. Puolimaran aika oli 1:58:21.

Ensimmäinen tavoite on nyt plakkarissa ja uutta matoa koukkuun jo suunnittelen laittavani. Näistä suunnitelmista sit joskus myöhemmin hiukan lisää. Loppuun kuvia perjantailta.

Nyt lähdetään vaimon kanssa katsastamaan alamäkipyöräilyn sm-cupin osakilpailu Laajavuoreen. Moido.

Kisko-triathlon 2011

Saavuimme pelipaikoille kympin jälkeen ja aurinko möllötti kirkkaalta taivaalta. Lämpötila huiteli 30 paremmalla puolella. Olimme startanneet matkaan jo puoli kuusi kukonlaulun aikaan hiukkaisen huonosti nukutun yön jälkeen. Alkaa nimittäin olemaan asunnossa sisälämpötila sellaista sorttia, ettei pohjolan ihminen oikein voi tuskailematta pötköillä.

Ilmoittautumisen ja kamppeitten vaihtoalueelle viemisen jälkeen oli vuorossa odottelua ja nestetasapainon ylläpitämisen yritystä.

Vaihtoalue

Uintistartti lopulta paukahti. Ensimmäiset 300-400m meni nahistellessa kanssakilpailijoiden käsien ja jalkojen kanssa, myös hieman liian kovaa uiden. Oli jotenkin vaikea saada henkeä ja ajattelinkin, et jos tällaisena jatkuu, niin ei tuu yhtään mitään. Ensimmäisen poijun jälkeen meno tasaantui ja uintikin alkoi tuntumaan hyvälle. Kokonaisuutena uintiosuus saa parhaat arvosanat itseltäni. Omalla kellolla kellotettu uintiaika oli 27min.

Uintilähtö

Eka vaihto

Eka vaihto sujui ihan sukkelasti. 

Fillarilla olin päättänyt lähteä heti ajamaan reippaasti. Jostain syystä pyöräosuuden alussa oli samaa hapensaantiongelmaa kuin uinnissakin. Olisikohan vaan ollut kuumuuden aiheuttamaa. Fiilis oli pyöräilyn aikana kokonaisuutena kuitenkin tosi hyvä. Keskinopeus 33km/h kuitenkin jäi reippaasti siitä mitä olin odottanut etukäteen. Laitetaan vielä kuumuuden piikkiin tämä. :)

Toinen vaihto meni myös hyvin.

Juoksun olin suunnitellut tasaisen vauhdin juoksuksi. Lähdin lönkyttelemään 5min/km-vauhtia. Heti alusta asti tuntui kuin olisi puupökkelöt asennettu jalkojen tilalle. Aurinko käristi ja kuumuus alkoi olemaan jo lähellä sietämättömän rajaa. Vastaan tuli kärki. Miettinen ja Lemmettylä, aivan peräkanaa ja oli pelimiesten irvistys aika hurjan näköistä. Ihan lopussa oli Darbykin painellut Tuukan ohi. Harmittaa varmasti.
Neljään kilsaan asti jolkottelin likipitäen suunnitellusti. Hetkeäkään ei kuitenkaan ollut mukava juosta. Sitten simahdin aivan täydellisesti, totaalinen katkeaminen. Tästä seuraavat kilsat menivät suunnillen näin: 5:36, 5:45, 5:59, loput onkin jo julkaisukelvotonta materiaalia. Kävelinkin kolme kertaa sellaiset 100m pätkät. Yhdessä ylämäessä tajusin, et kävelen nopeammin kuin juoksen. :)
Tuli myös sellaisia jänniä fyysisiä tuntemuksia. Ihoa kihelmöi ja pisteli, aivan kuin olisi palellut vaikka oli ihan törky kuuma. Kaikesta runsaasta juomisesta huolimatta taisin kärsiä jonkin sortin nestevajauksesta. Kai osasyynä oli olosuhteisiin ja kuntooni nähden liian kovat uinti- ja pyöräosuudet. Maaliin pääsin lopulta sijoituksella 64. Tulokset.

Maaliintulo

Summasummarum: Hyvää oppia ja kokemusta. Esim. jos Joroisilla on yhtään samankaltaiset sääolosuhteet, niin uinti ja fillarointi mennään huomattavasti kevyemmin. Nesteytys pitää myös ottaa tyylikkäämmin haltuun.

Kaikilla oli ihan samanlaista taistelua kuumuutta vastaa, tässä vaan todella punnitaan valmistautuminen, oma kunto ja kilpailun aikainen oikeanlainen toiminta. Pois lähtiessä parkkialueella bongattiin yksi kappale kilpailijoita oksentamassa, oli tainnut ottaa joillain vieläkin kovemmalle. :)

Ensi viikon pe-la akselille vielä harjoittelen voimallisesti, sit lepuuttelua kohti ensimmäistä tämän urheilullisen myöhäisherännäisyyselämän isompaa tavoitetta eli Joroisten puolimatkan triathlonia.

Huh, olipahan reissu

Kisko koettu. Rapsaan huomenna tarkemmin, nyt ei kertakaikkiaan vaan jaksa.
Mut pääpiirteittäin meni näin:

- Uinti paremmin kuin uskalsin unelmoidakaan.
- Fillari kulki hyvin ja suht helposti.
- Juoksu oli alusta asti hankalaa. 4km kohdalla katkesin ihan täysin.
- Kokonaisuutena hyvä kokemus ja oppi Joroisia ajatellen.

Mut huomenna lisää ja speksausten kera. :) Hyvää ötyä.

10km maantiejuoksu ja pitkä fillarilenkki.

Juhannusaattona Lannevedellä juostiin jo melkoiseksi perinteeksi muodostunut Kiimasen savulenkki. Hassusta nimestään (Kiimasjärven ohi juostaan Kiimasjärventiellä) huolimatta aivan mahtava tapahtuma, joka on kerännyt jo useana vuonna noin tuhatkunta juoksijaa todella kauniiseen Lanneveden maisemaan ravaamaan kilpaa. Lähtöviivalla on vuosien saatossa näkynyt kansallisen ja kansainvälisen tason menijöitäkin.

Omaksi tavoitteeksi olin viime viikkojen kovempien treenien analyysien perusteella asettanut 50minuutin alittamisen. Reitti ei ole mitään tasaista tallaamista, vaan mäkiä löytyy (alempana hieman käppyrää).
Lähtölaukauksen ja alkuryysiksen jälkeen pääsin aloittamaan oman juoksuni. Olin päättänyt jolkotella ns. tasaisen vahdin taktiikalla, eli kaikki kilsat likipitäen samaa vauhtia ja tässä tapauksessa alle 5min/km. Aika hyvin onnistuin vaikka viimeisen noin 1,5km nousun aikana tuli hieman heikko fiilis. Loppuaika oli 47:53. HURRAA! Sykkeet huiteli aika korkeella. Keskisyke 186 ja huiput 196. Meni siis koko matka reippaasti hapoilla. :)
Tulos parantui vuodentakaisesta ~5 minuuttia ja kaikista eniten mieltä lämmittää oman kuntotason oikein arviointi. Oikein on sellainen mahtifiilis. Tästä on hyvä lähteä jatkamaan ja kehittämään ominaisuuksia.

Kärki meni hurjaa vauhtia ja velipoikakin päihitti minut reippaasti. Tulokset.
Top-menijät saavatkin mennäkin omia käsittämättömiä vauhtejaan, mutta veljen aion haastaa ensi kesänä tosissaan. ;) Terkkuja vaan Tuomakselle.

Sykekäppyrä kilvan juoksusta

Matka/korkeus

Lauantaina heräillessä olin varautunut jalkajumiin, mutta ylläri pylläri, jumissa ja kipeinä olivatkin kädet. Mitä ihmettä? Käsilläkö olin juossut?
Päivän suunnitelma oli pitkä fillarilenkki ja sen suoritinkin. 110km hissunkissun sisältäen muutamat lyhkäiset spurtit. Jalat eivät ihan tuoreimmat olleet ja sainkin aikaiseksi tutun ja turvallisen polvikivun. Tämä hieman harmittaa, muuten oli mainio lenkki.

Koko juhannusviikonloppu siis vietettiin maalla, vanhempien mökillä, joka on todella mukava paikka. Aika lähellä tässä, mut silti tarpeeksi kaukana. Terassilta on tällaiset mainiot maisemat:

Ensiviikon lauantaina kilpailen Kiskossa varttimatkalla, jos siis vain koikkeli tervehtyy. Parit terävät treenit siis tietty myös.

Vuokattihiihto 2011

Meikkis selvisi hengissä, jee! Tavoite ei aivan täyttynyt, mutta muuten meni ihan loistavasti. Tottakai täytyy aina hitusen mussuttaa, mut kokonaisarvosana 8+ tai 9-.
Mussutukset ensin niin sit pääsee hehkuttaa. :)

Mussunmussun 1) Lähtörysäkkään liian taakse ja liian hiljainen lähtö = keskelle ryysisletkaa. Kaikki jyrkemmät mäet ekalla kierroksella Heikkilään asti letkassa töpsyttelyä. Paikoitellen oli ihan totaaalisia stoppeja kun ryysis pukkasi päälle.

Mussunmussun 2) 15km kohdalla alkoi sattumaan oikeaan puhkeeseen ihan sillein huolella. Olin kiepauttanut chipin aika tukevan tiukasti nilkan ympärille ja se yhdistettynä hieman epäergonomiseen isän auton kaasupolkimeen (~350km) edellisenä päivänä tämän kaiketi aiheutti. Vedin 30km kantturoissa buranan naamariin niin johan helpotti.

Mussunmussun 3) 55km jälkeen kramppasi ojentajat ja selän lihakset. Aika vinkeen tuntuista voin kertoo. Ei haitannut liiemmin kuitenkaan.

Sit kisasta. Eka 30km meni kokonaisuutena ihan törky helposti ja hyvin. Väliaika 1:53. Olin ihan liekeissä, et se tavoiteltu neljän tunnin alitus toteutuu heittämällä. Ok, oli sykkeet aika korkeella kokoajan, mut tuntui hiihto vaan niin helpolta ja kivalta. Luistokin oli hyvä.

Toinen kierros aina 45km asti sivakoitui ihan jees, ilman suurempia väsymyksiä sun muita. Ilmaantui vain aika mahtava vastatuuli. Sit toppasi kuin seinään. Siis aivan totaali hyytyminen. Meno tyssäsi ja aattelin jo kaikenlaisia syntyjä ja syviä. Vähän ylimääräistä energiaa nassukkaan geelin muodossa ja muutaman kilsan jälkeen aloin kummasti piristyä. Meno kyllä hidastui ihan huolella loppumatkaksi, mut yllättävän hyvin silti jaksoin lykkiä. Tekniikkakin tuntui pysyvän hyvin hallussa. Siis se olematon tekniikka.

Stadikalle tullessa oli edessä enää ~5km alamaaston laduilla. Siis pelkkää nousua ja laskua. Ei tasaista lainkaan. Ekassa kapuamisessa sit kramppasi ojentajat ja aika iso osa selän lihaksista. Muutin työntöä hieman lyhemmäksi ja jumppasin jaloilla enemmin. Näin selvisin loppumatkan. Harmittamaan jäi että kaveri jonka olin päättänyt ohittaa loppusuoralla kuin Northug konsanaan, meni menojaan.

Maalissa ajalla 4:06 hyvillä mielin ja aivan liekeissä. Loppuajasta voi heikommillakin matikan taidoilla laskeskella, et kuinka kaveri hyytyi toisella puolikkaalla.
Vauhdin jako ei siis oikein ollut optimaalinen, mut so what?

Voittaja hiihti muistaakseni aikaan 2:46 ja rapiat, eli heh heh ja hoh hoijaa. :) 

Nyt lepoa, sapuskaa, maanantaina hierontaa ja sit alkaa treeni kohti Joroisten puolimatkaa. Tarkoittaa siis enemmin uintia, pyörää, juoksua, punttia ja vähemmin hiihtoa.

Laitan sykerapsaa ja muuta sit kun pääsen kotiin ja saan datat koneelle. Tuohon alle reittiprofiili kuvana ja kartta linkkinä.

Reittikartta

Savonia-hiihto Mikkelissä.

Elämäni ensimmäinen massahiihto on suoritettu ja onhan viimekertaisesta hiihtokilpailusta siis vierähtänyt jo melkoinen tovi (16-17v). Ihan huippureissu, mieli on hyvä ja fiilikset katossa. :) Oli erittäin hyvin järkätty tapahtuma. Hyvät lämpimät pukeutumistilat, vartioitu kamasäilytys, sauna, sapuska, parkkipaikat lähellä yms. Ensi vuonna ehdottomasti uudestaan.

Kisasta:
Ajatus oli hiihdellä hissunkissun alkumatka aina 20 kilsaan saakka ja sitten kiristää. En sitten malttanut vaan läksin heti alussa menemään sellaista mulle reipasta vauhtia muiden mukana. Luisto oli jotain ihan kamalaa. Ihan kun olisi tervassa sivakoinut, mutta taisi se olla sama ongelma suurimmalla osalla suksijoita. Jotkut kyllä meni alkutaipaileen pikku alamäissä semmoisella haipakalla ohi et huh heijaa, eli on se kaiketi mahdollista saada suksi uudella lumella ja kovalla pakkasella (-17) liukkaaksi. Joku voisi kertoa et miten se tapahtuu?
Reitillä oli sellainen about 10 kilsan pätkä, jossa luisto oli vieläkin huonompi kuin muulla osiolla. Vauhti oli siis aika hidasta vaikka piti työstää ihan huolella.
Loppuaika 2:45 ja mittaa oli se ~38kilsaa. Keskisyke 170 ja huiput 184. Yhtään kovempaa en olisi pystynyt menemään enkä kovin paljon pidempääkään matkaa tuolla menolla. Toisen kiekan alussa mut ohitti sellaiset 5-6 kaveria ja hävisivät horisonttiin. Kyllä sit mieltä lämmitti melkoisesti, kun viimeisissä kovemmissa nousuissa tuli näiden hemmojen selät vastaan. Mäkien jälkeen ohi ja reilulla kaulalla maaliin. Jee!

Kärki meni ihan sairasta vautia. Voittaja-aika 1:39 ja rapiat. Ei voi ymmärtää. Mä pystyisin hiihtämään tuota vauhtia ehkä sen kilsan ja nuo vetää 38km samaa mättöä. Olin just lähtemässä toiselle kiekalle (ensimmäinen 22km ja toinen 16km), kun kuuluttaja kuulutti, että kärki saapuu maaliin noin kymmenen minuutin kuluttua. Heh, aika tylyä menoa. :) Kovista ukkeleista voisi vielä mainita nuo ikäsarjalaiset. 50-sarjan voittaja 1:52 ja 60-sarjan eka aikaan 1:56. Propsit, hatun nosto ja kumarrus. Mä haluun olla tuon ikäisenä tuossa kunnossa ja piste!

Oli ihan törky opettavainen reissu omien heikkouksien havainnoimisen kannalta. Kestävyyttä mulla alkaa olemaan jo ihan sillein kohtalaisesti, toki sitä tarvitaan rutkasti lisää. Mut, vauhtikestävyyden saralla on ne suurimmat puutteet tällä hetkellä. Tiettyyn tehoon asti pystyn työstämään niin, että sykkeet pystyy handlarissa, mut sitten ihan aavistuksellinen vauhdin nosto hilaa sykelukemat ihan taivaisiin. Tuota kynnystä siis pitää saada nostettua ja se ei taida onnistua millään mulla keinolla kun niillä VK-treeneillä. Toki joudun kyllä pakottamaan itseni maksimiharjoituksiakin tekemään muutamia kertoja vuoteen. Ne on vaan niin älyttömän rankkoja et huh huh.

Innolla ja motivaatiota puhkuen eteenpäin.

Finntriathlon Joroisilla.

Suomen ykköstapahtuma triathlon-ympyröissä on pikamatkan osalta läpi suoritettu. Olipahan taas aivan uskomattoman hienoa puuhailua. Perjantaina illalla 18:30 starttasi sprinttimatka osuusmittoina: uinti/200m + fillari/20km + juoksu/5km. Järveen syöksyi reilut 100 immeistä, miehiä ja naisia.
Lyhyt yhteenveto:
Uinnin eka 100m oli melkoista painia ja käsi/jalkarysyä. Mun yli uintiin ja itse uin ainakin yhden kaverin yli. Koko alkumatkan puoleenväliin asti oli kontaktia kisatovereihin enemmin tai vähemmin. Täysiä uin alusta asti ja uintiaika olikin aika hyvä, en vaan voi käsittää miten ne jotkut voi uida niin älyttömän kovaa...huh!
Ekassa vaihdossa töpeksin aika pahasti, kun otin vahingossa väärän varustepussukan. Vaihtopaikalla huomasin, että jaahhas, väärän värinen kypärä, väärän merkkiset kengät. Eipä muuta kuin takaisin ja kassin vaihto. Tässä turhaantui sellainen ~45sekkaa.
Fillari kulki ihan kivasti. Kun kerran juoksu on mulle niin kamalan vaikeeta, niin kokeilin nyt sellaista taktiikkaa, et himmailin vähän koko pyöräosuuden. Lopun 5km pääsin ajamaan letkassa, joka helpotti vielä entisestään menoa. Pyöräkamppeet vaihtuivat juoksuvermeisiin kivuttomasti, mut se juoksu ei sit ollutkaan kivutonta ja leppoista. Onneksi mun kanssa jolkotteli sellainen hieman ikääntyneempi herrasmies, jonka avustuksella sain pidettyä edes jonkinsortin vauhtia yllä. Aina mutkissa vaihdeltiin kohteliaasti sisäkurvivuoroja. :D
Et sellainen reissu. Osuusajat olivat: Uinti (2:52), pyörä (39:46) ja juoksu (25:24). Kokonaisaika (1.08.10,5). Olin kokonaistuloksissa sijalla 16, kun miesten sarjassa oli osallistujia 44. Senkin puolesta ihan ok. Ajanotto oli siis chipillä, eli tarkkaa hommaa.

Lauantaina käytiin sit vaimon kanssa katsomassa puolimatkan, eli sen ihan oikean Finntriathlonin (1/2 matka joka on siis uinti 1,9km + pyöräily 90km + juoksu 21,1km), uinnin lähtö ja eka vaihto. Puolimatkalle lähti ennätysmäärä osallistujia. 453 taisi olla virallinen määrä. Lähtö oli huisaa katseltavaa, samoin vaihto pyöräilyyn. Proot ui ihan käsittämätöntä vauhtia ja fillaroi ja juoksi kans. Suomen mestaruus meni Hastille aikaan 3.57.07, toinen sija Marko Tömäselle ajalla 4.05.15 ja kolmas meidän triathlonkoulun "rehtorille" Tuukka Miettiselle ajalla 4.07.02.
Kyllä siellä ammattilaisten keskuudessakin kohellettiin ja huolella. Yksi kilpailija heitti uintikamojen mukana pyöräilylasit huoltopakun perälle, josta sitten yritti etsiskellä omaa säkkiään muiden seasta. Eräältä Jyväskyläläiseltä meinasi unohtua uintipuku kisa-asun päälle. :)
Sit ihmettelin kovasti tuota peesausta pyöräosuudella. Sen pitäisi olla kiellettyä, mutta silti aika moni ajoi aivan edellä olevan takarenkaassa kiinni. Mitä ihmettä? Kyllä siellä näytti pari tuomareiden skootteria ajelevan ja yhden huomatuksenkin kuulimme, mutta silti. 

Jee, mutta onpahan taas fiilikset katossa ja motivaatio treenaamiseen entistä kovempi. Tänään illalla vähän uimaan ja huomenna pitkälle pyörälenkille.
Loppuun pieni previkka kuvasaalista Joroisilta ja mun galleriaan: (http://skokko.1g.fi/kuvat/Triathlon/)  ilmestyy sit joskus lisää ja enemmin fotoksia. Myös siis tuolta Kokkolasta ja tulevaisuudessa muistakin triathlontapahtumista,joissa  kameran kanssa olen.

Kokkola triathlon

Nonnii, nyt se on eka triathlon-kisa takana ja fiilikset katossa. Vaikka ihan kaikki ei menny niinkuin Stömsössä, niin olipahan kivaa. Jos yhden kokemuksen perusteella voi sanoa, niin sanonpa että tämä on mun laji, tai lajit. :) Kuntosarjassa matkat olivatkin hieman lyhyemmät kuin kilpasarjoissa ja tämä tieto muutti kisataktiikan täysin. Otin käyttöön Jeminan ja Aleksin facebookissa antamat ohjeistukset, eli heti alusta kovaa. Mun kovaa ei oo kovin kovaa, mut se on mulle kovaa. :D Matkat oli: uinti 500m, fillari 20km ja juoksu 5km. Olin siis valmistautunut matkoihin: 1500m/40km/10km.
Käynpä tässä läpi koko suorituksen:

Uinti: Lähtölaukaus ja sukellus veteen -> edellä olleen varpaat naamalle -> lasit täyteen vettä. Jee! Enpä tuosta liiemmin hätääntynyt vaan ravistin lennossa vedet pois ja sit kauhomaan. Suunnistus oli helppoa ja alussa jouduin kiertämään oikealta, kun meinasin kokoajan uidan edellä menevien jalkoihin kiinni. Löysin ekan poijun kierron jälkeen hyvän peesattavan, joka ui samaa vauhtia kuin minä. Toisen poijun jälkeen jo hiukka hapotti, mut lisäsin vauhtia ja menin peesattavasta ohi suoraan luiskalle ja maihin. Hengästytti kovin, uin siis aavistuksen liian kovaa.

Vaihto1: Rauhallisesti menin kamppeiden luokse samalla riisuen märkäpukua, puku pyöräpukille roikkumaan, fillarikengät jalkaan, kypärä ja lasit päähän ja menoksi.

Pyöräily: Pyöräily ajettiin kahtena 10km lenkkinä, joista ekalla kierroksella hieman himmailin, toisella ajelin vähän ronskimmin. Näin jälkikäteen ajateltuna olis voinu ajaa sen ekankin ihan kunnolla. Turhaan siis säästelin. Tässä ei mitään ihmeitä. Muutaman ohittelin ja aika moni meni tuulispäänä ohitse.

Vaihto2: Pyörä pukille, kypärä ja lasit pois ja kenkien vaihto. Tässä vaiheessa huomasin mokan "FAIL". Olin jättänyt juoksulenkkarit ja sukat fillaripukin alle ja siihen yläpuolelle olin viskannut märkäpuvun, heh. Mitäs tästä seurasi. Kaikki vesi oli tippunut suoraan varusteiden päälle. Lenkkarit ja sukat ihan litimärät merivedestä. Eipä auttanut itku markkinoilla, sukat ja tossut vaan koipiin ja juoksemaan.

Juoksu: Juoksuosuus oli 2*2,5km, joista eka oli vaikee. Pyöräilyn jälkeen on edelleen niin nihkee aloittaa jolkottelu. Pohkeita meinasi krampata ja meno oli takkuista. Toinen kierros meni todella paljon paremmin ja sain hieman kiristettyä vauhtia. Kolme meni ohi tässä osiossa.

Viralliset ajat olivat: uinti (9:21), pyörä (35:52), juoksu (24:36), loppuaika (1:09:49)

Summasummaarum: hieno kokemus ja lähtölaukaus tämän lajin hienouksiin. Olen vielä kaikissa lajeissa aika huono, eli tasaisesti kun kaikkea kehittää niin voela. Juoksu on ehkä kaikista huonoin, sit uinti. Fillari kulkee ihan kohtuullisesti, tosin lisää voimaa koipiin niin menee ylämäetkin paremmin. Sit käyn ostaa lenkkareihin kuminauhat, niin ei mee aikaa solmimiseen. Tällä reseptillä tulevaisuuteen.
Ensi perjantaina olisi tällainen pikamatka taas tiedossa, tällä kertaa Joroisilla. Huisaa!

Tässä parit fotot olis kivat kuvat meikämandoliinosta (aukee isompina kun klikkaa):
Lähtölaukaus, oon tossa oikella tuo, jolla on punaista puvussa.

 Siellä mennään, mie tuolla oikealla aika edessä

Puuskuttaa kovin.

TahkoMTB

Ihan älytön tapahtuma, siis hyvässä mielessä. Rapiat 1600 pyöräilijää starttasi kolmessa aallossa maastoon matkoina 25km, 45km, 60km, 120km tai 240km. Itse raapaisin 45km joka oli oikea valinta tähän saumaan.

Oma startti oli klo: 10.00, eli ei aikaista herätystä. Pikkuinen aamupala nassuun ja fiilisteleen ysin ja puoli kympin lähtöjä. Aika upean näköistä kun mieletön lauma fillaroitsijoita pyyhältää isolla massalla menemään, ihan kylmät väreet tuli koettua.
Kympiltä siis starttasi oma lähtö. Tuuppasin itseni ihan eturivin tuntumaan ajatuksena kokeilla miten kovaa se kärki lähtee menemään. Startti pamahti, koikkelit kiinni pedaleihin ja pyörittää. Hyvin lähti alkuun homma vaikka vauhtia piisasikin. Aina 20km saakka pysyin kärkiporukan mukana, sit proot kiskas ja häipyi horisonttiin. Jatkoin omaa reipasta etenemistä. Kahdelta järjestäjän huoltopisteeltä pistelin suolakurkkua, urkkajuomaa, sekä vettä huiviin, muuten mentiin omilla eväillä jotka pääosin sijaitsivat juomarepun sisuksissa letkusta imettävän juoman muodossa.
35km kohdalla matkaa oli taivallettu kaksi tuntia ja olin ihan fiiliksissä, että tästähän saadaan vielä erittäin mainio aika aikaiseksi. Riemua jatkui kaksi kilometriä jolloin vasemman jalan takareisi kramppasi pahemman kerran. Vauhdissa yritin vähän suoristella koipea mutta eipä siitä mitään tullut. Ei muuta kuin pyörän selästä pois, ketarat ojolleen seljälleen pusikkoon ja venytystä. ~10minuuttia siinä pyllistelin ja sainkin krampin pois. Uudestaan satulaan ja matkaan. Loppumatka taittui muuten todella hyvin lukuunottamatta jyrkimpiä mäkiä joiden aikana reisi aloitteli aina jumittamisen, eli talutushommaa reippaammanlaisesti.
Tämä lihashomma ei kyllä fiilistä oikeastaan latistanut lainkaan, mulla on aavistus mistä kaikki johtuu ja jokatapauksessa olin niin hyvissä voimissa kisan jälkeen, että usko oman kunnon tilaan on aika hyvä. Tämä siis tarkoittaa sitä että matka hyvään huippukuntoon on oikealla radalla. Fysiikka ei vielä ole kummoinen, mutta kehitys on ollut hyvä ja oikean suuntainen.
Laskeskelin keskinopeuksia matkan eri osilta ja tulin sellaiseen lopputulokseen, että ilman kramppailuja olisin ollut tulosluettelossa sijalla 10. Nyt sijoitus 21, kun osallistujia 45km:llä oli 134.

Mitäpä siis olisin voinut tehdä toisin valmistautuessa kisaan. No ainakin olis voinut jättää edellisenä päivänä kiipemättä ne kaikki kuusi kertaa Tahkon päälle ja alas dh kisojen harjoituksia kuvaillessa. :D
Ihan älytön juttu. Käväisi se mielessä, että onkohan järkevää, mutta tyhmä pää tässäkin asiassa.

Kisan jälkeen kävin suihkussa, syömässä ja katsastaa tulokset. Sit painelin rinteiden puolelle seuraamaan DH cupin osakilpailua, johon osallistui iso liuta kuskeja Jyväskylästä. Eliitti ajoi todella kovaa, todella vaikealla ja pahalla radalla. Tahkon rata on pääosin sellaista jyrkkään mäkeen tehtyä kivi/juuri peltoa, jossa kuitenkin mennään älyttömän kovaa. Samat tutut hemmot vei eliitin kärkipaikat. Jokkiksen ja m30 sarjan voitot tuli Jyväskylään, propsit ja hatunnosto siitä.

Mainittakoon tässä lopuksi vielä sellaista statistiikkaa TahkoMTB kisasta, että 120km voittaja ajoin matkan aikaan 5:50:17, joka on jotain aika upeeta ja 240km kisa voitettiin ajalla 14:07:46. Ihme ukkoja sanon minä.

Tahkon gps trackki: 

Kisatunnelmia

Juhannusaattona siis juostiin Kiimasen savulenkki Lannevedellä. Matkana10kilometriä hiekkatiellä. Tavoitteet olivat aika maltilliset tietäen tämän hetkisen juoksukunnon ja kyvyn. Olin siis asettanut tavoitteeksi a)55minuutin alituksen ja b)isän voittamisen. Molemmat toteutuivat...jeeee!
Oman kellon laitoin päälle lähtölakanan kohdalla ja pysäytin maaliviivalla aikaan 52:41. Virallinen aika oli 53:01.
Aikaero johtui siis siitä että lähmäsin itseni aivan liian taakse lähtörykelmään. Osanottajia oli kuitenkin toistatuhatta ja siinä meni siis 20sekkaa ennen kuin pääsin edes juoksemaan. Nyt sit seuraa se pakollinen jossittelu osio. :)
Jos olisin tuupannut itseni reilusti edemmäs lähdössä, niin aika olisi varmasti parantunut ainakin minuutilla. Eka kilometri oli pelkkää ohittelua ja siksak juoksentelua. Muuta mussutettavaa ei olekaan.
Sykkeet oli kamalan korkealla koko juoksun ajan (av:181, max 191), johtuiko moinen jännityksestä vai onkohan mulla jotain pientä ylikuntoa päällä, mene ja tiedä, ei vaikuta levymyyntiin.

Aika siis kertoo aikalailla hyvin tämänhetkisen kyvyn juosta, olen todella tyytyväinen sillä ~puolivuotta aikaisemmin ei ukko kyennyt juoksemaan 20minuuttia kauempaa. Polvi ja jalat yleisesti ottaenkaan eivät olleet kovin vastaanottavaisella tuulella juoksua ajatellen. Eli noin 1/2vuoden maltillisella treenillä tuollainen aika. Aika hyvät lähtökohdat ensi kesää ajatellen, jolloin muutenkin välitavoite triathlon hommissa pitäisi saavuttaa. Paljastettakoon että välitavoitteena on siis puolimatka Joroisilla(Uinti 1,9 km + pyöräily 90,0 km + juoksu 21,1 km) siten, että aika on kelvollinen ja ukko hyvissä voimissa.

Kävin viikolla märkäpuvullakin uimassa, alkuviikosta uimahallissa ja lauantaina Köhniöjärvessä. Tuntui molemmat kerrat jo hitusen kodikkaammalta. Kyl se siitä. Köhniöjärveen on Staminan hemmot tekaiseet uima"radan" jota voi kiertää muutamalla eri kombinaatiolla. Koko kierros on 500m, vaihtoehtoina myös lyhyemmät kietaisut. Forerunner pääsee nyt siis tosi testiin avovedessä, viime päivityksen mukana tui avovesi mode jonka pitäisi parantaa gps:n tarkkuutta siis avovesissä polskutellessa. Tästä kokemuksia kunhan niitä saan.
Eipä nyt sitten kummempaa. Ai niin tämän viikon lauantaina starttaan TahkoMTB kisaan, matkana 45km. Raportoidaan siitäkin sit kun on raportoitavaa.