Eilen olimme uutta autoa katsomassa Klaukkalassa ja sieltä paluumatkalla Mikkeliin jouduimme siis ihan kunnon kolariin. Jossain Heinolan huitteilla oli alkanut takaa-ajo, jossa poliisit yrittivät pysäyttää ilmeisesti bulgarialaisten ohjastamaa ulkomaisessa rekisterissä ollutta autoa, joka oli tehnyt törkeitä ja vaarallisia ohituksia. Viranomaisten mukaan takaa-ajon aikana oli nopeudet huidelleet jossain 150-220km/h kantturoissa ja takaa-ajettava oli suruttomasti ohitellut autoja ja aiheuttanut melkoisesti vaaratilanteita.
Noin 50km ennen Mikkeliä olimme ajelemassa tietyömaan kohdilla rauhallisesti ~50km/h vauhtia. Oli jo aivan pilkkopimeää, tie oli yhtä leveää mustaa uutta asfalttia ja molempiin suuntiin kaistat merkattu heijastintolpilla. Itse istuin vasemmalla takana, vaimo vieressä. Matkanteko oli varovaista todella huonojen olosuhteiden takia.
Yht´äkkiä rysähti vasemmalla melkoinen tälli. Omat muistikuvat loppuvat tähän. Ymmärrys palasi joidenkin minuuttien päästä ja ensimmäinen muistikuva on kun kömmittiin ulos auton oikealta puolelta.
Tämä bulgarialaisten ohjastama auto perässään poliisimoottoripyörä ja muita viranomaisajoneuvoja oli ohittamassa meitä kun menetti autonsa hallinnan ja se törmäsi sivustä päin suoraan meidän auton takaoven kohdille, josta repi kyljen sisään ja jatkoi matkaansa jonkun matkaa eteenpäin. Kaverit olivat lähteneet siitä sit nohevina poikina juoksemalla metsään pakoon, jonne perään poliisien koirapartio myös suunnisti.
Siitä keskustelujen, selvittelyjen ja pikaisten tutkimuksien jälkeen kun oli havaittu, ettei kenelläkään ole mitään akuuttia vakavaa vammaa, jatkoimme ambulanssikyydityksillä kohti Mikkelin keskussairaalaa. Sain varmuuden vuoksi päälleni sellaisen erittäin epämiellyttävän kaulapannan. Mulla retkahti rysäyksessä pää oikealle ja sisääntullut kylki tuuppasi lantioo sen verran, että on kuin olisi kunnon pannut fillarilla vetänyt. Niska ja hartiat jumissa ja siinä matkalla jumi senkun kasvoi vaan. Sairaalassa reilut kymmenen kuvaa päästä ja niskasta. Onneksi ei mitään pahaa löytynyt. Meidän kuljettajan vasen käsi koki kovan tällin ja taisi olla se vakavin juttu. Jännityksellä tosin odotan huomista, jolloin taitaa ne kovimmat jumit ja lihaskivut ilmeentyä. Tällä hetkellä alkaa yläselkä olemaan aika paketissa ja leivottu.
Et sellainen perjantai. Jälkispekutaatio vaikka onkin turhaa on myöskin ehkä pakollista ja ihan hauskaakin (jos tässä nyt aikuistenoikeasti mitään hauskaa on). Analyysin perusteella meillä kävi todellinen munkki. Ehkä noin 20-30cm ylemmäs, tai 50cm edemmäs, tai metrin taaemmas kohdistunut törmääminen olisi voinut ollut todella kohtalokasta. Nyt auton takarunkopalkki otti suurimman iskun vastaan ja koska se on kuulemma auton tukevin ja kestävin kohta, pelasti meidät pahemmalta. Onnekkaita oltiin, kiitos siitä.
Käytiin katsastamassa auto tänään ja kyllähän se ihan pahalta näytti. Vaimo oli saanut muutamia kuvia tapahtumapaikalta ja tänään autosta. Tuossapa dokumenttia:
1 kommentti:
Uskomaton tuuri! Hyvä ettei mitään pahempaa sattunut.
Lähetä kommentti