Piipahdin Köhniöllä pulikoimassa. Kakskyt minsaa ja arviolta se tonni. Vesi oli viileää, mutta ihan hyvin pärjäsi puvun kanssa. Asteen pari kun lämpiää niin sit voi huoletta pulikoida pidempiäkin settejä. Tuntui tosi kivalta ja uskoisin, että tulen vedessä viihtymään tässä enemmänkin. Varsinkin nyt kun tuo viheliäinen polvivaiva estää muut rimpuilut.
Vielä ei ollut poijuja veteen viskottu ja gps-kellokin jäi rannalle ruikuttamaan, uintimatkasta ei siis satavarmaa faktaa. Viime kesänä ainakin oli Köhniöllä poijuista kyhätty triangeli kokonaismitaltaan 500m, toivottavasti tulee täksikin kesäksi. Noh, on mulla kellossa "open water mode", eli ihan kohtuu tarkkaa statsia saa uintimetreistä silläkin. Se on nääs tarkkaa hommaa tämä. Heh.
Sit en tiedä, et kiskoinko puvun päälle jotenkin huolimattomasti, vai onko uintitauolla osuutta asiaan, mut otti hartioihin, olkapäihin ja käsivarsiin ihan älyttömästi. Nyt olo on kuin olisi vedellyt hiukka reippaammat punttisessarit. Mmmh...?
Ehkä mä oon vaan rupukunnossa, uskaltaisinko myöntää. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti