Tänään sain taas ohjattua uintitreeniä. Verran jälkeen tekniikkaa ja huomioita omista virheellisistä jutuista. Parit ahaa-elämykset ja yhtä monta uutta asiaa joihin saa uinnin aikana keskittyä. Vaikka välillä tuntuu, ettei vanha koira voi ikuna omaksua kaikkia noita hienouksia, jotka kuitenkin on niin tärkeitä rennon eteenpäin vievän uinnin kehittämisessä, niin silti tuntuu todella hyvältä ja kerta kerran jälkeen mennään aina vaan eteenpäin.
Päivän pääsarjan: 3* (200m I-II + 150m II-III + 100m III-IV + 50m V) aikana tuntui ajoittain ihan huippu hyvältä. Vaikka voimat hiipui aika tehokkaasti, sain käkistettyä kaikki läpi ja varsinkin nuo sarjojen vikat viiskymppiset ihan finaaliin asti. :D (Hiihto ottaa muuten aikastalailla samoihin yläkropan lihaksiin kuin uinti.)
Voi että kun olis mahkuja ja viitsisi raahautua hallille useammin. Usko siihen, että mä vielä joskus uin kovaa, heräsi taas. Jihaaa!
Tuosta hiukka mallia: :D
Koska aina pitää myös juputtaa, niin tämänkertainen vuodatus voisi koskea uimahallireissujen jälkeistä nenän kutinaa, vuotoa ja pärskintää. Hitusen rasittavaa, tosin vain hitusen. :)
Ja illalla ehkä jotain puuhailua ja ainakin huomenna suksintaa ala sivakointia.
Moro vaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti