38. päivä

Yeah! Viimeinen viikko kantositeen kanssa alkoi. Viisi yötä ja heivaan tämän helvetinlaitoksen pesukoneen kautta kaapin perälle. Hassun näköinen tuo käsivarsi. Ohut kuin mikä (no ei se ennenkään mikään järin lihaksikas ollut) ja iho kesii pois sellaisena valkoisena jauheena.
Jumpat ovat jatkuneet normisti. Ihan pientä kipeytymistä on ilmentynyt. Taisin ahnehtia kuminauhaa hiukka liian paljon heti alkuunsa. Hieman hillitsen ja etenen nousujohteisesti.
Nyt siis aamuin ja illoin liikkuvuus + kuminauha, päivällä liikkuvuus + isometriset. Ja noista kuminauhajumpista sen verran, että ei ne mitään kunnon nauhan venyttelyä ja rimpsuttelua ole, sellaisia hentoisia juttuja vaan. Viisi erillaista hommelia, ~kymmenekunta kutakin.

Eilen kävin kapuamassa Laajavuressa rappusia.

82 porrasta, alku melko jyrkkää, loppu hieman loivempaa. 10 kertaa hiissasin itseni ylös käyttäen vain päkiöitä ja joka portaalla ikäänkuin ponnistaen. Jaloista on tämän tauon aikana aika mallikkaasti hävinnyt bofori ja sen mukaiselta tuntui.

Eipä tässä mitään muuta ihmeellistä.

PS. Painonpudotusoperaatio on hyvässä vauhdissa. Paljastetaanko vaikka sen verran, että nälässä en ole ollut, enkä ole kituuttanut, sen sijaan ihraa on liuennut jo ihan kiitettävästi. Tällä menolla oon pelipainoissa kun taas treenit voin aloittaa. :)

32. päivä

Eilen oli toinen fysioterapiakäynti. Sain tukun uutta puuhailtavaa kotiin. Vanhojen lisäksi nyt saan aloittaa kevyitä kuminauhajumppaliikkeitä. Myös liikkuvuusharjoitteita tuli muutama lisää. Päivän epistola menee nyt niin, että aamulla ja illalla on liikkuvuus- + isomeerisetharjoitteet. Päivällä rimpuloin liikkuvuus- + kuminauha- ja muut jumpat. Viikon päästä vaihdan järjestystä, jolloin kuminauhaa tulee enemmän kehiin.
Aika tylyä oli kun testattiin tämän hetken tilannetta. 500g punnuksella ei mun käsi suorana nouse eteen eikä sivulle yhtään. Taaksepäin sain hieman liikettä. Liikeradat muuten ovat laajentuneet todella hyvin, eli siis kun terveen käden avustuksella kättä nostaa esim. suoraan eteen, niin nousee lähes pystysuoraan. Kuminauhajumpat ovat siis nyt alussa aika kevyttä. Liikkeet ovat jotain 5-10 senttiä, kaippa tuosta ajan kanssa homma edistyy.

Vajaa pari viikkoa on jäljellä kantosidettä. Sen jälkeen alkaa aika, joka kertoo enemmän olkapään tulevaisuudesta. ~3kk kestää, että kudokset ovat saavuttaneet kunnon kestävyyden, 1,5 vuotta, että on kuin alkuperäisessä tikissä.

Sain luvan ajaa trainerilla. Tietenkin vasen käsi kantositeessä. Tämä on plussaa, koska pelkkä kävely alkaa jo hieman nyppiä.
Eilen kävin myös Laajavuoren hyppyrimäellä testaamassa, miten porrastreeni sujuisi yksikätisenä. Laajiksesta löytyy yksi pieni hyppyrimäki, jonka kupeessa on 82 askeleen, melko jyrkkä, puhtaana lumesta pidettävä portaikko. Hyvin natsasi. Loppuviikosta painelen tekemään vähän pidemmän jalkojen voimaharjoituksen. Eilen oli pohkeet vähän jumissa, niin en uskaltanut kavuta kuin kaksi "vetoa". Alaspäin tultaessa pitää olla vaan varovainen, ettei mene mukkelismakkelis.

25. päivä

Jupinaa ja mussutusta:

Homma junnaa vähän niin kuin paikallaan. Päivät ovat samanlaisia, pientä turhautumisen fiilistä on alkanut pukkaamaan. Käden kantaminen tassä kantohärvelissä alkaa nyppimään. Tähän meni tosin hieman kauemmin kuin olin kuvitellut. Yöt ovat hankalia, nukkuma-asentoja on tasan tarkkaan yksi. Yösärkyjä on myös alkanut ilmeentymään, jopa siinä määrin ettei nukkumisesta ole tullut yhtään mitään. Tähän soossiin kun vielä lisää meidän jatkuvasti heräilevän pikku pirpanan, niin on ohimolohkossa kiristystä kerrakseen. Siis suomeksi = väsyttää, turhauttaa ja kiukuttaa. Onneksi mulla on todella pitkä pinna ja pystyn olemaan purkamatta tätä muihin ihmisiin. Siitä kun ei tässä tilanteessa olisi muuta kuin haittaa ja eipä se mihinkään johtaisikaan. Onneksi tänne saa vuodattaa. Vaimo se tässä vasta koville joutuu, kun lähes kaikki vastuu lapsesta on tällä hetkellä hänellä.

Jumppia kolme kertaa päivässä, kerta pari kävelyllä. Kävelyreissut onneksi alkavat sujua paremmin ja paremmin. Kroppa alkaa kaiketi tottumaan tähän toispuoleiseen olotilaan. Selkä + niskahartiaseutu evät ole enää niin kamalan ihmeissään ja kipeet. Kävelynopeuskin on kasvanut löntystämisestä jo selkeäksi kävelyksi.

Painokäppyrä sen sijaan on huimassa nousussa, vaikka syömiseen olen kiinnittänyt erityistä huomiota. Tämän korjatakseni aloitan pienimuotoisen projektin. Proggis on laitettava alulle nyt, koska muussa tapauksessa olen saikun päätteeksi taas 0.1 tonnin kerhossa.
Haastavaksi tämän tekee se, että koska kropalle täytyy nyt antaa tarpeeksi laadukkaita rakennusaineita ja tarpeeksi energiaa vaurioiden korjaamiseksi, ei miinuskaloreilla meneminen tule kysymykseenkään.
En vielä paljasta mystistä metodiani, mutta samoilla suunnilla mennään kuin muutama vuosi sitten tekemäni painonpudotus. Silloin sain todella helposti ja vaivattomasti karistettua 12kg vajaassa puolessa vuodessa. Nyt nakkaan takataskusta lisukkeeksi vielä jokerikortin. Palaan aiheeseen, kun on tsysteemit ns. päällä.

Olkapään anatomia

Jotenkin sitä tällä hetkellä aihe kiinnostaa. :)
Löysin hyvän Youtube-videon olkapään anatomiaa selventämään.

Harmony

Jani Lakasen sivuilta bongasin tällaisen todella minuun uppoavan kuvatuksen.
Ajatus hyvästä tasapainoisesta urheijaelämän perustasta kiteytyy aika hyvin tähän. 
Siis meinaan tässä vaan todellakin urheilua. :)

20. päivä ja eka fyssari

Tänään sain kiristelevät tikit pois, jeah! Tikkien poiston jälkeen painelin suoraan ekalle fyssarikäynnille. Tätä olinki jo odotellut.
Heti alkuun hieman ihmeteltiin, että miksi tämä ensimmäinen käynti oli näin myöhään. Viikko sitten olisi jo kuulemma ollut aihetta saada uusia jumppaliikkeitä ja katsantoa käpälän tilaan. Mmmhh?

Hieman on ryhti romahtanut, eli hartialinja pudonnut. Nyt onkin kiinnitettävä tähän asiaan erityistä huomiota. Muutenkin on pientä olkapään jäätymistä havaittavissa. Sain tukun uutta treenattavaa. Käytiin liikkeet huolellisesti läpi. Edelleen tosiaan mennään todella pienesti, hennosti ja siivosti.

Uudet tuulet:

• Lapojen ja olan vienti ryhdikkääseen ja normaaliin asentoon lyhyen pidon kanssa.
• Isometrisiä treenejä neljä erillaista.(= Kevyt staattinen lihasjännitys Esim. käsivarsi 90 asteen kulmassa, olkavarsi kyljessä kiinni, rystynen seinää vasten, kevyesti painaen suoraan seinää vasten ~5sek. Toistoja 10)
• Jumppakepin ja terveen käden avustuksella leikatun käden vientiä ylös etukautta ja sivulle (ei muuten ihan kamalan paljoa nouse sivusuunnassa ja kipukin mikä tämän hetken ääriasennossa tulee on niin valtava, että meinasi äsken oksu lentää).
• Jumppanauhalla yksi pienenpieni ojentajajudanssi.
• Pientä painonsiirtoa kädeltä kädelle pöytään nojaten.
• Käden ~20-30asteen ulkokierto terveen käden avustuksella. Tällä hetkellä liikelaajuus on korkeintaan 10 astetta.
• Lisäksi vanha olkien pyöritys taaksepäin.

Kävelyllä olen pyrkinyt käymään kaksi  kertaa päivässä, vähintään kerran. Kerta-annos on ollut ~4-5km kantturoissa. Käden kantohärveli painaa tervettä hartiaa ja jumiuttaa niska/hartiaseutua sekä selkää niin paljon, että tuo 5km on ollut ihan maksimi. Yritän kyllä pikku hiljaa pidentää matkaa.

Muuten on mennyt ihan suht ok. Leikkauskipuja ei enää ole lainkaan. Käden staattinen pito aiheuttaa nyt ne suurimmat harmit. Kyynärpään seutu on alkanut kipeytyä, sekä hauislihasta jomottaa aika-ajoin. Niskat on ihan juntturassa ja selkäkin vähän ilmoittelee olemassa olostaan. Tässä ollaan nyt puolivälissä käden käyttökiellon ja kantojutun kanssa. Kolme viikkoa olisi siis vielä jälkellä, sit saan käden vapaaksi.
Ehkä nämä uudet ja enemmät jumpat jeesaa. Ainakin niihin menee rutkasti enemmän aikaa. :)

Meni vähän valitteluksi, sorry.

Palautuneisuus ja sykevälivaihtelu

Yksi ehkä tämän hetken luotettavimmista tieteellisistä keinoista mitata ihmisen "palautuneisuutta" on analysoida sydämmen sykevälivaihtelua. Ainakin Suunnon paremmissa mittareissa tämä R-R-mittausominaisuus on ja taitaa olla Polarinkin. Itsellä löytyy laatikosta T6:nen ja tätä onkin joskus tullut käyttettyä moiseen tarpeeseen. Itse R-R-käppyrästä on ihan törky vaikea silmämääräisesti mitään havaita. Karrikoidusti homma menee niin, että mitä enemmän on sykevälivaihtelua sitä levänneempi sydänlihas on ja taas mitä tasaisempaa on tykytys niin sitä rasittuneempi on ukko tai akka.
Kuopion yliopistossa ovat kikkailleet kasaan onneksi välineen, millä analysointi onnistuu suht. helposti ja selkeästi.
Kubios-softasta on siis kysymys. Sivuilta löytyy sekä softa että asennus- ja käyttöopasta.

Onhan olemassa myös maanmainio ortostaattinen-testi, joka on myös ihan kätevä väline testaamaan onko kenkkufiilis laiskuutta vai ylirasittuneisuutta. Eli suomeksi: kannattaako lähteä lenkille vaiko jäädä kotiin lepäämään. :) Orto-testiä tehdessä ja analysoidessa pitää vaan muistaa, että dataa pitää olla aika reippaasti kasassa sekä levänneiltä että rasittuneilta jaksoilta, jotta itseanalyysi ei karahda aivan kiville. Tästä syystä R-R-mittaus on aika monellakin tapaa luotettavampi.

Toki kokemuksen kautta saatua tietämystä omasta kropasta ei mikään voita. :) Usein sitä on vaan niin mahdoton puupää, ettei usko ellei sitä itse konkreettisesti näe.

Nimimerkilllä: puupäistä puupäisin.

Stamina TC Facebookissa

Pieni mainospala päivää piristämään. Stamina TC nyt siis Facebookissa: https://www.facebook.com/groups/349350515076394/

-32

Ihan vaan sitä, että melko rapsakka keli tuolla ulkona. :)

13. päivä

Ihan hyvin on mennyt tähän asti. Kipulääkkeet jätin kokonaan pois jo seitsemäntenä päivänä, eli viime lauantaina. Elimistö joutuu nyt niin koville tämän trauman korjaamiseksi, että kaikki ylimääräinen scheibe on syytä jättää pois. Kivut ja säryt olivat jo sellaisella mallilla, että ne kyllä sietää ihan mallikkaasti. Just nyt ei päiväsaikaan ole juurikaan kipujen suhteen suurta ongelmaa, yöt sen sijaan ovat sitäkin ongelmallisempia. ~45min-1h välein on noustava pystyyn hetkeksi. Nukkuminen onnistuu vain yhdessä asennossa = selällään ja käsi pitää pitää kantositeessä ja vyötärövyöllä tuettuna kroppaan. Tuollainen staattinen käden asento saa aikaan kaikenlaisia kummia tuntemuksia. Päivällä vaikka tilanne on ihan sama, tulee jumppien ja liikkumisen seurauksena kuitenkin pientä mobilisaatiota suuntaan ja toiseen.
Leikkuureiät ovat myös parantuneet hienosti. Tikit saan pois viikon päästä. Hieman jo kiristelee ja jos kovin alkaa pahasti tuntua enemmän, niin saa vaikka äiti ottaa pois etuajassa.

Etupuoli

Takapuoli

Päivittäiset pikku jumpat on kerta toisensa jälkeen helpompia, kävelyt taasen pakkasten vuoksi hankalia. Kerrospukeutuminen yläkropan suhteen on mahdotonta, joten lenkit pitää suunnitella niin, että välillä pääsee käymään jossain lämmittelemässä.

Lähes joka yö herään ainakin kerran tilanteeseen, jossa tahtomattani jännitän olkapään ja käden lihaksia sillein melko reippaasti, mistähän lie johtuu? Muutaman kerran olen päiväsaikaan refleksinomaisesti tehnyt kädellä asioita, kuten yrittänyt noukkia putoavan kylmäpussin, tai puhelimen :) kiinni. Melko jäätävän vihlovan kivun näin saa aikaan.
Mielessä liikkuu kokoajan epätietoisuus, että kuinkahan isoja voimia olkapäähän naputellut ankkurit ja narut oikein kestävät? Voisin kyllä pirauttaa leikuuosastolle ja ihan kysyä asiaa.


Vielä olisi tasan viikko aikaa ekaan fyssarikäyntiin (9.2.) ja odotan sitä jo kun kuuta nousevaa. On jo monta kysymystä joihin toivoisin vastauksen.

Huomisen jälkeen enää neljä viikkoa kantosidettä :) ja sit pääsen aloittelemaan sen leikkauksen jälkeen kaikista tärkeimmän ja varmasti äärimmäisen haastavan (enemmin kai mentaalisesti) kuntoutusajan.
Nyt ajattelen niin, että olen melko tyytyväinen, jos kesäkuun alkumetreillä olisi käpälä sillä mallilla, että voisin aloitella uinti-treenejä. 

5 * materialistiset haaveet

:)
Blogeissa pyörii tällainen, tehdäänpä itsekin. Eli ”kerro (ilman materiasyyllisyyttä), mitkä viisi tavaraa ostaisit, jos sinulla olisi kaikki maailman rahat." Mulla menee hieman ohi aihealueen kun haaveet koostuvat enemmänkin useiden palasten kokonaisuuksista. Haitaaneeko kamalasti.

1. Talon kaikilla herkuilla alpelta. Esim Portes du Solein alueelta. Löytyisi aika monta asiaa mistä haaveilen. :) Olen tuolla käynyt ja sydämmeni menettänyt. Katso kuvia yhdeltä reissulta.


2. Kiinteistöhuoltopalvelu loppuelämäksi. :)


3. Kolmantena ostaisin Peter Gabrielilta studion (tuskin suostuisi myymään :D). Maailman hienoin ja yksi parhaista.  Parit kuvat päätarkkamosta. Aivan upea!

4. Nyt menee vaikeaksi...mmmhhh. 
Ok, tämäkään ei ole materiaa (en taida olla materialisteista parhain). Ostaisin itsellen loppuelämäkseni henkilökohtaisen valmennuksen. Paljonkahan esim. Hagqvistin Antti haluaisi korvausta ~40-vuoden palveluksesta? :)

5. Jos Alpeilla asuisimme, niin kaippa se pitäisi joku järkevä kulkupeli olla. En ole lainkaan minkään valtakunnan autoihminen. Mulle autossa on tärkeintä, että se palvelee sitä tarkoitusta, mitä varten se on hommattu. Vaatumuksina tällä kertaa olisi neliveto, matkustamo usealle, paljon tavaratilaa harrastevälineille (fillarit yms). 
Joku tällainen voisi olla ihan ok:

Nissan Pathfinder V6

 
Ei ollut ihan helppoa, mut selvisin.

6. päivä

Asioita tapahtuu hyvää vauhtia. Eilen sain tiputettua jo kipulääkkeiden määrää. Vielä tiistaina upposi yhteensä 16 napukkaa, kolmea eri ainetta. Eilen pärjäsin yhdellätoista ja mikä mukavinta, sain jätettyä sen kaikkein tujuimman ja kamalimman pillerin pois. Anestesialääkäri kertoi, että jotkut kroonisia kiputiloja sairastavat joutuvat syömään kyseistä ainetta ihan säännöllisesti. Minä menin siitä aivan turraksi ja sekavaksi. Ei kyllä kivistänyt, mutta ei tuntunut mentaalipuolellakaan yhtään miltään. Noh, etovan olon siitä kyllä sai. Mut jihaa, nyt en näytä tuota kammottavaa pilleriä enää tarvitsevan. Tänään yritän vielä vähentää annoksia, haaveena että pääsisin päiväajan lääkityksestä kokonaan pois mahd. nopsaan.

Öisin kyllä tapahtuu. Ma-ti välisenä yönä sain vihdoin kunnolla unen päästä kiinni ja kuinka ollakaan, joku painajaispaholainen herätti sillä seuraksella, että ponkaisin salamana pystyyn. Ei ihan maailman paras idea ja juttu. :) Reipas tunti meni ihan itkun partaalla.
Viime yönä nukuin jo useita yli tunnin pätkiä sikeästi. Heräsin jokaisesta jaksosta tilanteeseen, jossa jännitän hartia- ja olkapään lihaksia sillein aika reippaasti. Tämäkään ei ihan kovin herkulliselta tuntunut. Toivottavasti kestää niitit ja ankkurit tällaiset tiedostamattomat jumpat. ;)
Reiät olkapäässä näyttävät yhtä lukuunottamatta ihan hyviltä. Tuosta yhdestä tulee hieman märkää. Putsausta ja puhtautta ja peukkua, ettei vaan tulehtuisi. Noiden reikien kohdalta jo hieman kutittaa ja tuntuu sille, että kiinnikkeitä alkaa muodostumaan. Hyvä juttu, tarkoittaa siis paranemista.

Jumpparintamalla temutaan aika hillitysti. 4-5 kertaa päivässä selällään kymmenkunta "hauis"liikettä, käden sivuttaisliikettä vatsan päällä ja terveellä kädellä leikatun käden nostoa ylöspäin. Olkapäiden kevyt pyöritys taaksepäin kuuluu jumppaohjelmaan, samoin käsiä saa puristella ja rannetta pyöritellä aineenvaihdunnan lisäämiseksi niin paljon kuin viitsii. Aktiivista toimistaa en saa tuolla räpylällä harrastaa, vaan kaikki toiminta tapahtuu terveen käden avustamana. Käden liikuttelu tuntuu tälläkin tavalla todella epämiellyttävälle, eikä liikeradat kipupisteisiin asti ole vielä kovinkaan kaksiset. Kättä ei myöskään saa vapaana roikottaa sivulla. Kylmää annan edelleen, tosin en enää jatkuvalla syötöllä. Odotan sitä fyssarin tapaamista kuin...mmmhh...en nyt keksi mitä, mut jotain kuitenkin. :D

Kävelyreissut aloitin eilen. Tärinä ei enää tunnu niin pahalta, että tepastella uskaltaa jo. Kävelyreissuja olisi kova hinku lisätä mahd. nopsaan, mutta pitää yrittää olla fiksu ja edetä niin, ettei mitään takapakkia tulisi.
Lähdenpä tästä käymään pakkaspyrähdykselle.

Slap lesion

Tässä on selitystä tuosta olkapäästä löytyneestä ylläripyllärivammasta:


Ja tältä leikkaus on suurin piirtein näyttänyt ulkoapäin:


Ja tältä sisältäpäin:
Ei mikään kamala ihme että on näin kipeä.

Pahin ohi

Taisin kuin taisinkin selvitä pahimpien kipujen yli. :) Eilen oli todella tuskaista ajoittain, tänään on ollut jo muutamia hetkiä ihan siedettävää. Kova hinku olisi päästä keventämään lääkitystä ja varmaan huomisesta lähtien alan asteittain pidentämään sykliä. Vatsa alkaa jo nimittäin hieman ilmoitella mielipidettään tästä ihan älyttömästä droppaamisesta. Mut kyllä sitäkin on tullut pohdittua, että millaista tämä olisi ilman mitään kivun hoitoa, huh huh.

Nyt joudun kuutisen viikkoa kantamaan kättä kantositeessä. Viitisen kertaa päivässä selälläni teen muutamia liikkeitä käsivarrella, sormia saa puristella ja rannetta pyöritellä niin paljon kun vain viitsii. kylmää olen antanut käytännössä kokoajan nämä ensimmäiset päivät. Muuten pitää käsivarren olla liimattuna kehoon 24/7.Kyllä tämä olkapää tulee jäätymään aika jäätäväksi.Yök.
Parin viikon päästä on eka käynti fyssarilla, suunitellaan aikataulut ja varmaan saan jo jotain aktiivista tekemistä läksyksi.
Saikkua napsahti kokonaisuudessaa maaliskuun loppuun saakka. Extrana löytyny kolmannen asteen SLAP-vaurio ja sen korjaus taitaa olla syy pitkään telakalla oloon. Muuten olisin kaiketi päässyt vähemmällä.
Näillä mennään.

Kolme reikää ja hieno uusi tatuointi. :)

Olkapääoperaatio onnistuneesti takana

Tällä kertaa päästiin maaliin asti. Jee! :)

Perjantai aamulla olin taas leikkuumestoilla aamutuimaan. Hieman ysin jälkeen alkoi jo kerran koettu puudutussessio. Hyvin taas aineet toimivat joten ~11 maissa päästiin aloittelemaan operaatio. Oli ajoittain aika härskin tuntuista olla "tajuissaan" operaation ajan. Tietenkään mitään kipua en tuntenut. Melko kovakouraiselta kyllä tuntui käsittely. Ilmeisesti ~1h30min meni aikaa kaikkeen. Tähystämällä onnistui ja tästä olen iloinen.
Muutenkin osaston henkilökunta oli aivan mahtavaa, koko prosessista jäi aihepiirin nihkeys huomioon ottaen hyvät fiilikset. :) Kiitos kaikille sinne vaan.

No sit asiaan:
Olkapäästä löytyi jo tiedossa olevien hauislihaksen jännevamman ja solarin vikojen lisäksi myös hieman extraa. Olkanivelen Labrum oli revennyt osin irti. Tämä jouduttiin vähän niin nuin lisätöinä nitomaan parilla ankkurilla kiinni. Lisäksi lääkäri kävi kertomassa, että nivelrikon määrä tuolla olkapäässäni oli todella paljon pahempi kuin mitä oli odotettu. Aika runsaasti oli joutunut siistimään paikkoja. Labrumin repeämä on kaiketi aiheuttanut olkanivelen alipaineen "purkautumisen", joka taas on aiheuttanut niveleen väljyyttä, joka taas on johtanut kulumiin. Tämä kaikki johti taas siihen, että kuntoutus/saikku osasto piteni kerta heitolla runsaammanlaisesti.

Nyt on kulunut reilu vuorokausi leikkauksesta ja olo on suht. hyvä. Tottakai sattuu ja välillä kalvaa aika reippaammanlaistikin, mutta olin valmistautunut paljon pahempaan. Kivunhoito on nykyään hieman parempaa kuin ennen ja puudutus antoi reippaasti etuja vs. nukutus.

Eka kontrolli on kuuden viikon päästä ja tähän asti joudun pitämään kättä kantositeessä. Kevyitä passiivisia liikkeitä saa ja pitää tehdä päivittäin, mutta esim. olkanivelen ulkokierto on absoluuttisen kielletty.
Haluan tuon kontrollikäynnin aikana saada rehellisen vastauksen olkapääni tilasta. Hieman on inhottavat fiilikset nivelrikon takia.

Urheilu-blogini muuttuu nyt siis hetkeksi kuntoutus-blogiksi.

Hieman jo hymyilyttää. :)

Sisukkaasti

Eilen kävin suksimassa. Oli mun tämän talven viimeinen hiihto, joten päätin jo etukäteen sivakoivani niin pitkään kunnes tipahdan.
Suksi ei painonnousun takia luistanut oikeastaan yhtään, eikä kelikään ollut ihan paras mahdollinen liukua silmällä pitäen. Tiedossa oli siis raskasta menoa.
Kiepautin sellaisen suht nousuvoittoisen 10km lenkin, joka kävi Laajavuoren päälläkin kääntymässä. Luiston hyvyydestä kertoo se, että mäen päältä alas tultaessa, aivan jyrkintä kohtaa lukuunottamatta piti lykkiä vauhtia, että pääsin eteenpäin. :) Ihan mahtavaa!
Kiersin tämän reitin kahteen kertaan ja toisen kerran Laajavuoren päälle kavutessani olin aivan piipussa. Viimeisin jyrkkä nousu oli sellaista "on the edge" meininkiä. Kuitenkin sitä kotiin selvittiin ja sain ja jaksoin Aarneakin kanniskella tovin ennen nukkumaan menoa.

Sykedataa kun illalla tutkailin, niin pisti hymyilyttämään. Reissu meni suurin piirtein ja aika tarkasti tällä kaavalla:
LEPO:  0:07min
PAL:  00:40min
PK1:  01.39min  
PK2:  20.01min
VK1:  37:58min
VK2:  35.18min
MAX:  10:24min
Yht: 1h46:07min

Oli ihan tujakka teho-treeni siis. :D
Nyt palautellaan ja lepuutellaan kroppaa perjantain leikkausta varten. Jo taas jännittää ja vähän pelottaakin niin että on melkein kurat uikkarissa.

Lihoava porsas tässä moi!

Oon Aarnen syntymän jälkeen lihonnu nyt niin paljon (~6kg), ettei mun hiihtosukset toimi enää lainkaan.
Oon operoinut varmaan ihan siellä sivakoiden toimintasektorin yläpäässä muutenkin, niin nyt kamelin selkä ikään kuin katkesi. Lankut eivät liukuneet oikeastaan ollenkaan. :)

Uusintayritys

Jepulis.
Uusintayritys on sit ensi viikon perjantaina, eli 20.1. Toivottavasti silloin tärppää. :)
Kerkeenpä käydä tässä muutaman kerran vielä sivakoimassa. :)

DNS

Eipä mennyt niin kuin Strömsössä. Melkoisen mielenkiintoinen uusi kokemus kylläkin takataskussa.

Aamusella olin kärppänä 7:30 leikkausosastolla. Hoitaja ilmoitti, että pieniä järjestelyjä joutuvat puuhaamaan, oli nääs viikonlopun aikana heräämöön tullut vedet sisälle jotain kautta. No eipä mittään, siinä vaihtelin smurffiasusteen päälle, vetelin esilääkkeet nassukkaan ja jäin odottamaan kutsua saliin. Kutsu tulikin piakkoin ja aloitettiin valmistelut. Kanyyli käteen sekä hieman mukavuusainetta sisuksiin.
Operaatio oli tarkoitus tehdä puudutuksessa. Käteen ja vähän muuallekin aseteltiin "sähkölätkiä", sit kaulan kantturoille vasemmalle puolella napautettiin neula sisuksiin. Sähköllä annettiin vähän väliä napakoita tujauksia, joiden avulla puudute saatiin tungettua oikeaan osoitteeseen. Kuulemma sellaisen 40ml tujautti matskua sisään. Siltä se sit tuntuikin. :)

Kaikki oli lähes valmista ja leikkaava lääkärikin saapui paikalle, kunnes...
Canceled, vedet olivat tulleet sisään myös sähkökeskukseen. Riskillä ei pelailla, joten operaatio peruttiin.
Siitä sit muutaman tunnin päästä isukki tuli hakemaan aivan pöllyissään ja puuduksissa olevan poikansa kotiin elpymään leikkauksesta jota ei tehty. :)

Melko tehokkaat on aineet tänä päivänä ~7 tuntia oli koko vasen käsi ja kaulan vasen puoli aivan tunnoton ja hervoton. Vaikka kuinka yritin ei sormen päätäkään saanut heilautettua. Oli kuuppakin hitusen sekaisin.
Tässä illan mittaan alkaa jo tunto ja toiminta palautua.

Lupasivat tällä viikolla vielä soitella uuden ajan, tottakai mahd. nopsaan olis kiva.

Piirsivät ruksin operoitavaan käteen muistutukseksi. :)

2011 vol2

Tolppakäppyrää viime vuoden jutuista: