keskiviikko 13. toukokuuta 2015

Sairaalareissu...taas...perkele!

Äitienpäivä valkeni loistavana. Aurinko paistoi ja Laajvuoressa oli parin tunnin ajan hissit pyörimässä tällaisen warmup tapahtuman merkeissä.
Menimme koko perhe vanhempieni luo äitienpäivää viettämään. Sinne oli saapumassa myös veljeni perheineen. Koska vanhempani asuvat aivan Laajavuoren kupeessa, ajattelin nohevana kaverina käydä sen pari tuntia siinä ajelemassa.

Näin sitten teinkin. Montaa laskua en tosin kerennyt pöryytellä, kun epäonnen kantamoinen ja todella paska mäihä ottivat taasen otteen suharista ja heittivät tonttiin. Ei ollut mikään iso mälli, sellainen melko pieni otb-muksahdus.

Olkapää edellä tantereeseen ja koska tuo nivel on ennestään jo rikki niin tottakai hieman säikähdin. Tuntuihan siinä kipuakin, joten päätin lopettaa ajot tähän ja siirryin pikkuhiljaa verkkaisesti takaisin perheeni pariin.

Noh, olkaapään alueen kipu yltyi sellaisiin mittasuhteisiin, että isukki kuskasi suit sait sairalan ensiapuun. Siellä tutkittiin ja kuvattiin. Odoteltiin, tutkittiin ja vähän odoteltii. Mitään uutta traumaa ei onneksi ollut syntynyt. Kuvista tosin paljastui kaikkea muuta jännää, ja nämä "jännät jutut" varmaan osittain selittävät viime aikojen kipuilua ja oireiluja. Tästä asiasta saan tänään soiton, miten edetään jne.
Tästä sunnuntaina kaksi kertaa sisään.

















Sitten sain kyydin takaisin vanhemmilleni. Söin siinä pikkaisen, join kahvit ja sitten kävin kusta lorottelemassa pönttöön ihan silkkaa verta. Ja ei kun takaisin sairaalaan.


Kanyyli tippaa ja varjoainetta varten.
















Tutkintaa, ultraäänitutkimus, vatsan alueen varjoaine-CT kuva ja hoblaa, petipaikka järjestyi osastolta 15. Minulta oli revennyt vasen mununainen.
Ct-kuvaus olikin muuten mielenkiintoinen kokemus. Masiina automaattisesti laittoi kanyylin kautta paineella jodi pitoista varjoainetta verenkiertoon. Tästä seurasi sellaisia tuntemuksia kuin että, koko kroppa kuumeni, pissit ka kakka tulee housuun ja suuhun tuli raudan maku. Jännää.

CT-kuvauslaite.














Sairaalassa vietin sitten kaksi yötä. Eilen tiistaina pääsin kotiin kun verenvuoto oli tyrehtynyt, kreatiniini- ja hemppa-arvot olivat vakiintuneet.
Ihan konservatiivisilla hoitomenetelmillä mennään onneksi. Tarkoittaa että kaksi viikkoa saikkua töistä, tämä aika vältetään suuria ponnistuksia vaativia hommia. Sit pari viikkoa lisää ja elimen pitäisi olla suht. ennallaan. Sitten puuhaillaan uusi varjoaine-CT kuvaus, eli suomeksi tilanteen tarkistus.

Mielelläni muuten maksan taas veroja. Vaikka ei se ennenkään ole tympeää ollut, nyt osaa olla taas erityisen kiitollinen meidän systeemistä.

Että sellainen kesän alku tällä kertaa. Jotenkin tutun oloista, dejavu-fiilis. :)

Sekalaista kuvasatoa loppuun

Koti päri päivää
Oma petipaikka

Osaston käytävä

Leikkauspöytä aikojen takaa

Perusmeninkiä


???








Tästä sitten tiistaina ulos

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...