torstai 19. marraskuuta 2015

Tilannekatsaus

Vähän harvakseltaa nykyään, anteeksi. :) Aika juoksee ja sysky pimenee. Viime viikolla vietin viimeisen viikon tules-kuntoutusjakson Saarijärven Summassaaressa. Viikko piti sisällään luennonomaisia infopaketteja, lihaskuntotestin, pyöräergometritestin. Viikon paras ja mielenkiintoinen uuden tiedon anti meikäläiselle oli faskia lihaskalvoketjuihin paneutunut luento ja käytännön harjoitteitteet tähän teemaan.

 Testit kertoivat, että kuntoutumiseen uhrattu efortti on tuottanut tulosta, jopa siinä määrin, että kuntoutuspuolen ohjaajat kävivät antamassa papukaijamerkkejä ja kehuja. Ja kyllähän tämän tilanteen muutoksen huomaakin. Selän osalta tilanne on vakiintunut aika hyvälle tasolle. Selkään ja tämän liitännäisiin sattuu kyllä edelleen 24/7, mutta kipu on sellaista että se ei liiemmin peruselämää haittaa.

Kesä muutenki oli niin loistava kun sai puuhailla sitä mistä omassa minäminä-elämässä nautin eniten. Tuli puuhailtua jopa sen verran reippaasti, että pienoinen ylirasitustila saatiin aikaiseksi. :D 

Oma tules-problematiikka kohdentuukin tällä hetkellä enemmän tuonne olkapään alueelle, joka sekin kipuilee 24/7, välillä aika tanakasti. Tälläkin osastolla on pientä ehostusta tapahtunut tosin. Joitain viikkoja sitten minuun tökittiin puudutteita äpälään ja olkanivelen aluelle kasvanutta kalkkikerrostumaa murskailtiin pois. Vähän väljyyttä lisää hetkiseksi.

 Talven aikana kun sen verran saisi panostettua enemmän lihasvoimaosastolle, että keväällä saisi suoraan lähteä polkuja fillarilla koluilemaan, niin tyytyväinen olisin.
 Syksyn liikuntarepertuaariin kuuluu saivakävelyt, fillaroinnit sään salliessa, lihaskuntoa ja kuntoutusta. Ehkä keväämmällä punttia , jos perustukilihaksistohommelit sen sallivat.
Kuntoutusmesta
Syksyn parasta tekemistä. :)
Lisää kuvateksti

tiistai 13. lokakuuta 2015

Syksy, astraalikokemukset ja maastopyöräily.

On hienoa aikaa. :)

Viime ajat ovat menneet aika perinteisellä kaavalla. Töitä, perhettä, pyöräilyä.
Syyspyöräily on luonnon kauneuden vuoksi taas uudella tavalla aivan mahtavaa. Eipä siitä sen enempiä. Kausi jatkuu loskakeleihin saakka, sitten seuraa pieni fillarin huolto rupeama ja meno jatkuu kun lumi on maassa ja pakkaset yötäpäivää.

Viikonloppuna sain yhden "projektin" onnistumaan. Triathlon-aikakautena harjoitin itselleni sellaisen mentaalisen yliotekonstin epämukavuusalueen sietämiseen. Uidessa, maantipyöräillen ja juostessa sitä oli aika helppo treenata ja sainkin melko nopsaan kiinni metodista.

Pointti on sellainen, että kun vaikka esim. kilpailutilanteessa, tai muuten vähän raskaammassa suorituksessa, kun sykkeet hipovat pidemman aikaa maksimia, kysellään enemmän henkistä kestoa kuin fysiikkaa. Siis meinaan että fysiikka on se mikä on, mutta pään sisällä käydään se paini, kuinka hyvin sitä raastoa kestää.

Tämän metodin tarkoitus oli ikäänkuin irroittaa itsensä omasta ruumiista ja katsella menoa ylävinkkelistä. Sieltä kun sitä menoa katselee "irtaantuneena" ruumiistaan, niin epämukavuuden tuntemus on todella pientä, jos sitä on ollenkaan. Kuulostaa varmaan melkoiselta hihhulimeiningiltä. :)

Maastopyöräillessä tämän treenaaminen on osoittautunut aika haasteelliseksi hommaksi, kun poluilla ajelu on parhaimmillaan melkoista kokovartalojumppaa ja aistit saavat olla koko ajan todella hereillä. Perus junnaavuus puuttuu.

Viime lauantaina lähdin sellaiselle itselle tutulle, lempireissulle. Ja kuinkas ollakaan, ensimmäinen pidempi, aika raastava yrjönousu meni ihan suit sait ja huomasin vaan löytääneni tämän taidon taas. Huisaa. Sykkeet huitelivat vajaan kymmenen minuuttiä aika korkealla, max 196 ja av 184. Mitään epämukavuutta en tuntenut, ainoastaan toki lihaksisto oli vetelä ylhäällä. Heti kun pysähdyin ylhäällä huilaamaan, iski se olo mikä normisti on kun sykkeet on lähellä maksimia.
Tämä samainen toistui vielä kaksi kertaa reissun aikana, siis sain onnistumaan. Ihan lopuksi kinkkasin vielä Laajavuoren päällä. Olin aika tööt ja sen nousun aikana ei kikkakolmoset onnistuneet ja voin sanoa että tuntui todella pahalle. :D

Kohta alan varmaan treenaamaan levitaatiota. :D


lauantai 15. elokuuta 2015

Laajavuori jälleen kerran

En jaksanut tänään rallatella, joten kyykin pusikoissa ja ripustelin kameroita katajanoksiin.



keskiviikko 5. elokuuta 2015

Ylläs

Ylläs yllätti positiivisesti sekä ajokoiraosastolla, että hissipyöräilyn saralla.
Tekaisen syvemmän luotauksen tekstin muodossa pohjoisen reissusta myöhemmin.
Tässä kuitenkin kahden viimeisen päivän tunnelmia parin lyhyen videon muodossa.

Ekassa poljetaan ja koetaan, jälkimmäisessä ajellaan penkkamutkia.











torstai 30. heinäkuuta 2015

Terveisiä lapista

En jaksa kamalasti nyt tarinoida, eli videota pukkaa enimmäkseen.
Saavuimme Leville aikaisemmin kuin olin ajatellut etukäteen. Kimpsut ja kampsut kämpille, pikkuisen sapuskaa naamariin ja oli aivan välttämätön pakko lähteä pienelle katselmuskierrokselle. :D

 


Maanantainan raparallia, eli kuraleikkejä Levin bike parkissa.

 


Tiistaina kävimme katsastamassa Ylläksen bike parkin tarjonnan.

 


Keskiviikon agenda oli hakusassa lähes koko aamu- ja iltapäivän, johtuen reiluhkosta sateesta. Neljän jälkeen suunnistin kuitenkin minulle hehkutetulle Kätkätunturille. Vettä satoi ja oli ihanan liukasta. Retki oli ehken tähän mennessä reissun huisin kokemus monessakin suhteessa. Aivan jumalaisen kaunista maisemaa, polut tunturilla pärähti minun top kolmoseen kirkkaasti. Olihan niitä hyttysiäkin ihan pari, mutta kun mieli on äärimmäisessä intopinkeystilassa, niin näitäkään verenhimoisia saalistajia ei liiemmin jaksanut noteerata. :)

 


Tänään torstaina suuntaamme luultavimmin Ylläkselle ajelemaan. Huomen aamuna puolet retkikunnastamme lähtee kotia kohti ja minä jään hyvän kaverini kanssa vielä pariksi päiväksi hoodeille. Muutamme majapaikkamme Ylläksen keskukseen. Tästä lisää myöhemmin.

sunnuntai 19. heinäkuuta 2015

Lomalla ollaan

Jokun kiva Noro-viruksen saattelemana laskeuduin lomalle. Hyvä tyhjennysharjoitus.
Ensi viikolla on vaimon kanssa pientä reissuntynkää Loviisan suuntaan (ilman lasta).
26.7. sunnuntaina starttaa sit karavaani kohti Leviä. Siellä sekä Ylläksellä ajellaan kavereitten kanssa viikko. Takas kotiin tullaan jo on voimia sen verran takataskuun jäänyt.
Fillari + varaosat + huoltotarvikkeet on jo kasassa. Eipä ole ukko yhtään innoissaan ei. :D

maanantai 29. kesäkuuta 2015

Sappee bike park

Eilen sunnuntaina oli retkipäivä. Retki suuntautui Aitoon kupeeseen Salmentakaan, jossa sijaitsee laskettelukeskus Sappee. Kesäisin siellä on pyörinyt hissi pyöräilijöillekin jo joitain vuosia.

Olen tuolla käynyt kerran aikaisemmin, sinä kesänä kun bike parkin avasivat. Silloin jäi luonnollisesti hieman valju maku. Mutta ei kai sitä voi olettaakaan, että yhdessä keväässä rakennetaan paljon ja kaikkea. Nyt ei ollut mitään suurempia odotuksia.

Saavuin paikalle hyvissä ajoin, eli sain olla päivän ensimmäinen hissinousija. Sappeella auto jätetään mäen päälle, joten heti pääsee pätkille.
Ensimmäinen tunti meni jarruja laahatessa kun tutustuin reitteihin. Laahailin niin tehokkaasti, että kerran alhalla taisivat nesteet hieman kiehahtaa. :) Muutamien toistojen jälkeen pääsi sitten ajelemaan.

Aivan loistava paikka! On reittejä lähes joka lähtöön. Tasaisia bermipätkiä (taisin näitä sahalailla eniten kun ei Jykylästä moisia löydy), vähän juurakkoisempaa ja kivisempää pätkää ja sitten kolme ihan enduroreittiä löysin. Sellaiset kotimäkeni Laajavuoren tosi juuriset ja kiviset rätätätä-reitit puuttuivat, joka ei ole mikään huono asia. Sellaisia kun on saanut ajella jo melkein liian paljon. :)

Nelisen tuntia meni että hulilrumpsista. Olisin jaksanut pidempäänkin, mutta olkapää alkoi kipuilla niin voimakkaasti, ettei ajamisesta tullut enää mitään. Meni muuten viime yökin valvoessa kun sattuin ja jomotti.

Matkaa minulle tulee tuonne ~150km, eli tulen käymään uudestaan aivan varmasti. Hyvä reissu!

Kaveri.





sunnuntai 14. kesäkuuta 2015

Laajavuori Laajavuori Laajavuori

Erinnäisistä syistä johtuen eilen ei pitkän pätkän ajelut tulleet kysymykseenkään, niin suunnistin Laajavuoreen hisseilemään. Ja koska sielläkään ei jatkuva kurvailu ollut "mahdollista", niin kuvailin aika pitkän aikaa. Kuvailun lomassa kun saa lepuutella ja huilailla. :D

Puhelimella ja GoPron karvalakkimallilla kun otoksia tallentaa, niin väriasiat sun muut heittelee aika paljon riippuen paistaako aurinko, onko pilviä ja miten hämärät on muut olosuhteet. ISO-arvo, aukkoa ja valkotasapainoa kun ei voi lukita noissa ghettokuvaajan kapistuksissa.

Mukavaa oli, oikeastaan ihan törky kivaa. :)



torstai 11. kesäkuuta 2015

Sippulanniemen luontopolku

Olen varmaan joskus aikaisemminkin kertonut miten loistava maastopyöräilijän kaupunki Jyväskylä on. Lähiteinoilta löytyy vaikka mitä ja joka lähtöön. Toissa päivänä käytiin Lehtiön Arin kanssa nihkeilemässä Sippulanniemen luontopolulla. Aivan loistavaa pätkää, ylös, alas ja tasaisella.

 

sunnuntai 7. kesäkuuta 2015

Aim bäk akain

Eilen reipas 4h xc-lenkki ja tänään 4h Laajavuoressa hissiavusteisesti.
Ei liiemmin enää kipuja sun muita rajoitteita. Pääkoppa rajoittaa joo, mutta se onkin nyt ihan hyvä hommeli se. :D

On sellainen olo että minä elän taas. Ei sitä oikein uskoisi miten isossa roolissa tuo maastopyöräily elämässäni onkaan.




Aika monta Laajavuoren pätkää jaksoin ajella tällä kunnolla. :)

keskiviikko 13. toukokuuta 2015

Sairaalareissu...taas...perkele!

Äitienpäivä valkeni loistavana. Aurinko paistoi ja Laajvuoressa oli parin tunnin ajan hissit pyörimässä tällaisen warmup tapahtuman merkeissä.
Menimme koko perhe vanhempieni luo äitienpäivää viettämään. Sinne oli saapumassa myös veljeni perheineen. Koska vanhempani asuvat aivan Laajavuoren kupeessa, ajattelin nohevana kaverina käydä sen pari tuntia siinä ajelemassa.

Näin sitten teinkin. Montaa laskua en tosin kerennyt pöryytellä, kun epäonnen kantamoinen ja todella paska mäihä ottivat taasen otteen suharista ja heittivät tonttiin. Ei ollut mikään iso mälli, sellainen melko pieni otb-muksahdus.

Olkapää edellä tantereeseen ja koska tuo nivel on ennestään jo rikki niin tottakai hieman säikähdin. Tuntuihan siinä kipuakin, joten päätin lopettaa ajot tähän ja siirryin pikkuhiljaa verkkaisesti takaisin perheeni pariin.

Noh, olkaapään alueen kipu yltyi sellaisiin mittasuhteisiin, että isukki kuskasi suit sait sairalan ensiapuun. Siellä tutkittiin ja kuvattiin. Odoteltiin, tutkittiin ja vähän odoteltii. Mitään uutta traumaa ei onneksi ollut syntynyt. Kuvista tosin paljastui kaikkea muuta jännää, ja nämä "jännät jutut" varmaan osittain selittävät viime aikojen kipuilua ja oireiluja. Tästä asiasta saan tänään soiton, miten edetään jne.
Tästä sunnuntaina kaksi kertaa sisään.

















Sitten sain kyydin takaisin vanhemmilleni. Söin siinä pikkaisen, join kahvit ja sitten kävin kusta lorottelemassa pönttöön ihan silkkaa verta. Ja ei kun takaisin sairaalaan.


Kanyyli tippaa ja varjoainetta varten.
















Tutkintaa, ultraäänitutkimus, vatsan alueen varjoaine-CT kuva ja hoblaa, petipaikka järjestyi osastolta 15. Minulta oli revennyt vasen mununainen.
Ct-kuvaus olikin muuten mielenkiintoinen kokemus. Masiina automaattisesti laittoi kanyylin kautta paineella jodi pitoista varjoainetta verenkiertoon. Tästä seurasi sellaisia tuntemuksia kuin että, koko kroppa kuumeni, pissit ka kakka tulee housuun ja suuhun tuli raudan maku. Jännää.

CT-kuvauslaite.














Sairaalassa vietin sitten kaksi yötä. Eilen tiistaina pääsin kotiin kun verenvuoto oli tyrehtynyt, kreatiniini- ja hemppa-arvot olivat vakiintuneet.
Ihan konservatiivisilla hoitomenetelmillä mennään onneksi. Tarkoittaa että kaksi viikkoa saikkua töistä, tämä aika vältetään suuria ponnistuksia vaativia hommia. Sit pari viikkoa lisää ja elimen pitäisi olla suht. ennallaan. Sitten puuhaillaan uusi varjoaine-CT kuvaus, eli suomeksi tilanteen tarkistus.

Mielelläni muuten maksan taas veroja. Vaikka ei se ennenkään ole tympeää ollut, nyt osaa olla taas erityisen kiitollinen meidän systeemistä.

Että sellainen kesän alku tällä kertaa. Jotenkin tutun oloista, dejavu-fiilis. :)

Sekalaista kuvasatoa loppuun

Koti päri päivää
Oma petipaikka

Osaston käytävä

Leikkauspöytä aikojen takaa

Perusmeninkiä


???








Tästä sitten tiistaina ulos

tiistai 21. huhtikuuta 2015

Summassaari. Viikko valmista elämää Part 1

Kevät on jo niin pitkällä, että on Kelan tules-kuntoutusohjelman toisen jakson aika. Eli taasen viikoksi Saarijärvelle, Summassaareen kartoittamaan tilannetta, oppimaan, sisäistämään, liikkumaan, saamaan vertaistukeä ja syömään. Nälkään täällä ei pääse kuolemaan se on selvä se. :)

Viikko alkoi nykytilanteen kartoittamisella, joka sisälsi fyysisten testien lisäksi keskusteluja menneestä ajasta, tulevasta ajasta, toiveista, tavoitteista yms. Pään sisältöäkin käytiin läpi ja tämä taasen kerran osoittautui paljon raskaammaksi kuin esim. fyysiset testit. Olin kuvitellut, että hieman huonosti ja kipuvoittoisesti sujuneen talven jälkeen fysiikkapuolella olis tapahtunut heikennystä, mutta ilokseni sain huomata, että ne joskus aika jonnenjoutavilta tuntuvat harjoitteet, olivat kuitenkin tuottaneet hieman tulosta.

 Tänään oli taasen todella mukava ohjelmanumero järjestetty. Menimme porukalla käppäilemään Pyhä-Häkin kansallispuistoon. Loistava reissu, upeaa maisemaa, upeaa metsää, niin jumalaisen oloisia polkuja, että tuonne on kyllä aivan pakko kesällä lähteä pyörällä ajelemaan.

maanantai 23. maaliskuuta 2015

Kevään ensimmäinen hissipyöräilyreissu check!

Kevät se tulevi tänä vuonna nopsaan. Viime viikonloppuna Kalpalinna aukaisi jo Hugon hissin fillaroijille. Kävin sunnuntain ratoksi katsastamssa tilanteen. Kalpiksen, sekä omani.
Hissin vasemaan puolen reitit olivat kaikki sulia, oikealta puolelta löytyi vielä jäätä. Maa oli kuitenkin pakkasyön jäljiltä jäässä, joten hieman oli omituinen tunnelma pidon suhteen. Toisaalta oli todella hyvä tuntuma, mut sitten saattoi yhtä-äkkiä muuttua hetkeksi tilanne. Kieli keskellä suuta siis. :)
Ensimmäinen tunti meni ihmetellen, että olenkos minä koskaan pyörällä ajanutkaan? Toisto toimi ja lopussa en enää laahannut jarruja niin voimallisesti. Hyvä alku kuitenkin kesään ja oli todella hauskaa. Kalpalinnan reitit kun on isojen poikin hyppylinjoja lukuunottamatta aika helppoja, mutta lennokasta ja halutessaan aika vauhdikastakin ajettavaa.
Porukkaa ei kovin paljoa ollut, tosin en ihmettele. Kalpalinna pyöräilijälle avautuu kunnolla vasta sitten, kun molempien rinteiden hissit saa auki. Nyt toisella puolella vielä lasketeltiin. Tuolla pelkän Hugon puolen jyystämisellä saa mielenkiinnon loppumaan suht. nopsaan.

Joka tapauksessa minä nostan herra Kalpalalle hattua suuresti ja kiitän että hän antaa näin mahdottoman hyvän pelikentän pyöräilijoille kesäksi käyttöön.

Päivä pikakelauksena, olkaa hyvä:


torstai 19. helmikuuta 2015

Talvista polkuajelua.

Alkaa olemaan ne ajat kun koirankusettajien kovaksi tallomat polut kestävät jo fillarointia. Aivan jumalainen meininki kun suhailee tuolla metsikön siimeksessä. Toki pimeän aikaan ei maisemista liiemmin nautiskella, mutta on tuossa vaan oma viehätyksensä.

tiistai 17. helmikuuta 2015

Testiajoa

Askartelukerhosta on saatu jo pari prototyyppiä testiin. Tässäpä maistiaisia.
Vaijerikamera ver 2.0 ja hypärävenkutin ver 1.0. :D



sunnuntai 15. helmikuuta 2015

Tässä lumien sulamista odotellessa laitan nysväyskerhon pystyyn.

Tekaistaan puhdetöinä ainakin tämän suuntaiset diy-kikkareet:

on .

on .


perjantai 30. tammikuuta 2015

Ai niin joo

Hommasin muuten syssyllä tällaisen konkelin:

















Kävin hissipyöräilemässä perus xc:n lisäksi muutamia kertoja ja huomasin että on se kuintenkin se vauhdikkaampi meno se mun juttu.
Ja sitten kun olkapää ja selkä näytti kestävän tuon ruttuisemman menon niin eipä siinä sitten muuta.

Ja sitten vielä kun dh-hommiin en enää itseäni sysää, niin hommasin tuollaisen konkelin, jolla ajelee mun kaikki ajot. Hevostelut menee ihan ok ja alamäkeen pääsee kans ihan ok.

Tämä menopeli on siis kyseessä: Stumpjumper fsr comp evo-29

Keulan kun tuohon löydän niin sit on paremmin kuin hyvin. Sellainen 150mm Pike olis kiva jos osuisi hyvät halvennukset, tahi käytetty yksilö eteen.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...