sunnuntai 29. tammikuuta 2012

5 * materialistiset haaveet

:)
Blogeissa pyörii tällainen, tehdäänpä itsekin. Eli ”kerro (ilman materiasyyllisyyttä), mitkä viisi tavaraa ostaisit, jos sinulla olisi kaikki maailman rahat." Mulla menee hieman ohi aihealueen kun haaveet koostuvat enemmänkin useiden palasten kokonaisuuksista. Haitaaneeko kamalasti.

1. Talon kaikilla herkuilla alpelta. Esim Portes du Solein alueelta. Löytyisi aika monta asiaa mistä haaveilen. :) Olen tuolla käynyt ja sydämmeni menettänyt. Katso kuvia yhdeltä reissulta.


2. Kiinteistöhuoltopalvelu loppuelämäksi. :)


3. Kolmantena ostaisin Peter Gabrielilta studion (tuskin suostuisi myymään :D). Maailman hienoin ja yksi parhaista.  Parit kuvat päätarkkamosta. Aivan upea!


4. Nyt menee vaikeaksi...mmmhhh. 

Ok, tämäkään ei ole materiaa (en taida olla materialisteista parhain). Ostaisin itsellen loppuelämäkseni henkilökohtaisen valmennuksen. Paljonkahan esim. Hagqvistin Antti haluaisi korvausta ~40-vuoden palveluksesta? :)

5. Jos Alpeilla asuisimme, niin kaippa se pitäisi joku järkevä kulkupeli olla. En ole lainkaan minkään valtakunnan autoihminen. Mulle autossa on tärkeintä, että se palvelee sitä tarkoitusta, mitä varten se on hommattu. Vaatumuksina tällä kertaa olisi neliveto, matkustamo usealle, paljon tavaratilaa harrastevälineille (fillarit yms). 
Joku tällainen voisi olla ihan ok:
Nissan Pathfinder V6
 
Ei ollut ihan helppoa, mut selvisin.

torstai 26. tammikuuta 2012

6. päivä

Asioita tapahtuu hyvää vauhtia. Eilen sain tiputettua jo kipulääkkeiden määrää. Vielä tiistaina upposi yhteensä 16 napukkaa, kolmea eri ainetta. Eilen pärjäsin yhdellätoista ja mikä mukavinta, sain jätettyä sen kaikkein tujuimman ja kamalimman pillerin pois. Anestesialääkäri kertoi, että jotkut kroonisia kiputiloja sairastavat joutuvat syömään kyseistä ainetta ihan säännöllisesti. Minä menin siitä aivan turraksi ja sekavaksi. Ei kyllä kivistänyt, mutta ei tuntunut mentaalipuolellakaan yhtään miltään. Noh, etovan olon siitä kyllä sai. Mut jihaa, nyt en näytä tuota kammottavaa pilleriä enää tarvitsevan. Tänään yritän vielä vähentää annoksia, haaveena että pääsisin päiväajan lääkityksestä kokonaan pois mahd. nopsaan.

Öisin kyllä tapahtuu. Ma-ti välisenä yönä sain vihdoin kunnolla unen päästä kiinni ja kuinka ollakaan, joku painajaispaholainen herätti sillä seuraksella, että ponkaisin salamana pystyyn. Ei ihan maailman paras idea ja juttu. :) Reipas tunti meni ihan itkun partaalla.
Viime yönä nukuin jo useita yli tunnin pätkiä sikeästi. Heräsin jokaisesta jaksosta tilanteeseen, jossa jännitän hartia- ja olkapään lihaksia sillein aika reippaasti. Tämäkään ei ihan kovin herkulliselta tuntunut. Toivottavasti kestää niitit ja ankkurit tällaiset tiedostamattomat jumpat. ;)
Reiät olkapäässä näyttävät yhtä lukuunottamatta ihan hyviltä. Tuosta yhdestä tulee hieman märkää. Putsausta ja puhtautta ja peukkua, ettei vaan tulehtuisi. Noiden reikien kohdalta jo hieman kutittaa ja tuntuu sille, että kiinnikkeitä alkaa muodostumaan. Hyvä juttu, tarkoittaa siis paranemista.

Jumpparintamalla temutaan aika hillitysti. 4-5 kertaa päivässä selällään kymmenkunta "hauis"liikettä, käden sivuttaisliikettä vatsan päällä ja terveellä kädellä leikatun käden nostoa ylöspäin. Olkapäiden kevyt pyöritys taaksepäin kuuluu jumppaohjelmaan, samoin käsiä saa puristella ja rannetta pyöritellä aineenvaihdunnan lisäämiseksi niin paljon kuin viitsii. Aktiivista toimistaa en saa tuolla räpylällä harrastaa, vaan kaikki toiminta tapahtuu terveen käden avustamana. Käden liikuttelu tuntuu tälläkin tavalla todella epämiellyttävälle, eikä liikeradat kipupisteisiin asti ole vielä kovinkaan kaksiset. Kättä ei myöskään saa vapaana roikottaa sivulla. Kylmää annan edelleen, tosin en enää jatkuvalla syötöllä. Odotan sitä fyssarin tapaamista kuin...mmmhh...en nyt keksi mitä, mut jotain kuitenkin. :D

Kävelyreissut aloitin eilen. Tärinä ei enää tunnu niin pahalta, että tepastella uskaltaa jo. Kävelyreissuja olisi kova hinku lisätä mahd. nopsaan, mutta pitää yrittää olla fiksu ja edetä niin, ettei mitään takapakkia tulisi.
Lähdenpä tästä käymään pakkaspyrähdykselle.

tiistai 24. tammikuuta 2012

Slap lesion

Tässä on selitystä tuosta olkapäästä löytyneestä ylläripyllärivammasta:


Ja tältä leikkaus on suurin piirtein näyttänyt ulkoapäin:


Ja tältä sisältäpäin:
Ei mikään kamala ihme että on näin kipeä.

maanantai 23. tammikuuta 2012

Pahin ohi

Taisin kuin taisinkin selvitä pahimpien kipujen yli. :) Eilen oli todella tuskaista ajoittain, tänään on ollut jo muutamia hetkiä ihan siedettävää. Kova hinku olisi päästä keventämään lääkitystä ja varmaan huomisesta lähtien alan asteittain pidentämään sykliä. Vatsa alkaa jo nimittäin hieman ilmoitella mielipidettään tästä ihan älyttömästä droppaamisesta. Mut kyllä sitäkin on tullut pohdittua, että millaista tämä olisi ilman mitään kivun hoitoa, huh huh.

Nyt joudun kuutisen viikkoa kantamaan kättä kantositeessä. Viitisen kertaa päivässä selälläni teen muutamia liikkeitä käsivarrella, sormia saa puristella ja rannetta pyöritellä niin paljon kun vain viitsii. kylmää olen antanut käytännössä kokoajan nämä ensimmäiset päivät. Muuten pitää käsivarren olla liimattuna kehoon 24/7.Kyllä tämä olkapää tulee jäätymään aika jäätäväksi.Yök.
Parin viikon päästä on eka käynti fyssarilla, suunitellaan aikataulut ja varmaan saan jo jotain aktiivista tekemistä läksyksi.
Saikkua napsahti kokonaisuudessaa maaliskuun loppuun saakka. Extrana löytyny kolmannen asteen SLAP-vaurio ja sen korjaus taitaa olla syy pitkään telakalla oloon. Muuten olisin kaiketi päässyt vähemmällä.
Näillä mennään.
Kolme reikää ja hieno uusi tatuointi. :)

lauantai 21. tammikuuta 2012

Olkapääoperaatio onnistuneesti takana

Tällä kertaa päästiin maaliin asti. Jee! :)

Perjantai aamulla olin taas leikkuumestoilla aamutuimaan. Hieman ysin jälkeen alkoi jo kerran koettu puudutussessio. Hyvin taas aineet toimivat joten ~11 maissa päästiin aloittelemaan operaatio. Oli ajoittain aika härskin tuntuista olla "tajuissaan" operaation ajan. Tietenkään mitään kipua en tuntenut. Melko kovakouraiselta kyllä tuntui käsittely. Ilmeisesti ~1h30min meni aikaa kaikkeen. Tähystämällä onnistui ja tästä olen iloinen.
Muutenkin osaston henkilökunta oli aivan mahtavaa, koko prosessista jäi aihepiirin nihkeys huomioon ottaen hyvät fiilikset. :) Kiitos kaikille sinne vaan.

No sit asiaan:
Olkapäästä löytyi jo tiedossa olevien hauislihaksen jännevamman ja solarin vikojen lisäksi myös hieman extraa. Olkanivelen Labrum oli revennyt osin irti. Tämä jouduttiin vähän niin nuin lisätöinä nitomaan parilla ankkurilla kiinni. Lisäksi lääkäri kävi kertomassa, että nivelrikon määrä tuolla olkapäässäni oli todella paljon pahempi kuin mitä oli odotettu. Aika runsaasti oli joutunut siistimään paikkoja. Labrumin repeämä on kaiketi aiheuttanut olkanivelen alipaineen "purkautumisen", joka taas on aiheuttanut niveleen väljyyttä, joka taas on johtanut kulumiin. Tämä kaikki johti taas siihen, että kuntoutus/saikku osasto piteni kerta heitolla runsaammanlaisesti.

Nyt on kulunut reilu vuorokausi leikkauksesta ja olo on suht. hyvä. Tottakai sattuu ja välillä kalvaa aika reippaammanlaistikin, mutta olin valmistautunut paljon pahempaan. Kivunhoito on nykyään hieman parempaa kuin ennen ja puudutus antoi reippaasti etuja vs. nukutus.

Eka kontrolli on kuuden viikon päästä ja tähän asti joudun pitämään kättä kantositeessä. Kevyitä passiivisia liikkeitä saa ja pitää tehdä päivittäin, mutta esim. olkanivelen ulkokierto on absoluuttisen kielletty.
Haluan tuon kontrollikäynnin aikana saada rehellisen vastauksen olkapääni tilasta. Hieman on inhottavat fiilikset nivelrikon takia.

Urheilu-blogini muuttuu nyt siis hetkeksi kuntoutus-blogiksi.

Hieman jo hymyilyttää. :)

keskiviikko 18. tammikuuta 2012

Sisukkaasti

Eilen kävin suksimassa. Oli mun tämän talven viimeinen hiihto, joten päätin jo etukäteen sivakoivani niin pitkään kunnes tipahdan.
Suksi ei painonnousun takia luistanut oikeastaan yhtään, eikä kelikään ollut ihan paras mahdollinen liukua silmällä pitäen. Tiedossa oli siis raskasta menoa.
Kiepautin sellaisen suht nousuvoittoisen 10km lenkin, joka kävi Laajavuoren päälläkin kääntymässä. Luiston hyvyydestä kertoo se, että mäen päältä alas tultaessa, aivan jyrkintä kohtaa lukuunottamatta piti lykkiä vauhtia, että pääsin eteenpäin. :) Ihan mahtavaa!
Kiersin tämän reitin kahteen kertaan ja toisen kerran Laajavuoren päälle kavutessani olin aivan piipussa. Viimeisin jyrkkä nousu oli sellaista "on the edge" meininkiä. Kuitenkin sitä kotiin selvittiin ja sain ja jaksoin Aarneakin kanniskella tovin ennen nukkumaan menoa.

Sykedataa kun illalla tutkailin, niin pisti hymyilyttämään. Reissu meni suurin piirtein ja aika tarkasti tällä kaavalla:
LEPO:  0:07min
PAL:  00:40min
PK1:  01.39min  
PK2:  20.01min
VK1:  37:58min
VK2:  35.18min
MAX:  10:24min
Yht: 1h46:07min

Oli ihan tujakka teho-treeni siis. :D
Nyt palautellaan ja lepuutellaan kroppaa perjantain leikkausta varten. Jo taas jännittää ja vähän pelottaakin niin että on melkein kurat uikkarissa.

torstai 12. tammikuuta 2012

Lihoava porsas tässä moi!

Oon Aarnen syntymän jälkeen lihonnu nyt niin paljon (~6kg), ettei mun hiihtosukset toimi enää lainkaan.
Oon operoinut varmaan ihan siellä sivakoiden toimintasektorin yläpäässä muutenkin, niin nyt kamelin selkä ikään kuin katkesi. Lankut eivät liukuneet oikeastaan ollenkaan. :)

keskiviikko 11. tammikuuta 2012

Uusintayritys

Jepulis.
Uusintayritys on sit ensi viikon perjantaina, eli 20.1. Toivottavasti silloin tärppää. :)
Kerkeenpä käydä tässä muutaman kerran vielä sivakoimassa. :)

maanantai 9. tammikuuta 2012

DNS

Eipä mennyt niin kuin Strömsössä. Melkoisen mielenkiintoinen uusi kokemus kylläkin takataskussa.

Aamusella olin kärppänä 7:30 leikkausosastolla. Hoitaja ilmoitti, että pieniä järjestelyjä joutuvat puuhaamaan, oli nääs viikonlopun aikana heräämöön tullut vedet sisälle jotain kautta. No eipä mittään, siinä vaihtelin smurffiasusteen päälle, vetelin esilääkkeet nassukkaan ja jäin odottamaan kutsua saliin. Kutsu tulikin piakkoin ja aloitettiin valmistelut. Kanyyli käteen sekä hieman mukavuusainetta sisuksiin.
Operaatio oli tarkoitus tehdä puudutuksessa. Käteen ja vähän muuallekin aseteltiin "sähkölätkiä", sit kaulan kantturoille vasemmalle puolella napautettiin neula sisuksiin. Sähköllä annettiin vähän väliä napakoita tujauksia, joiden avulla puudute saatiin tungettua oikeaan osoitteeseen. Kuulemma sellaisen 40ml tujautti matskua sisään. Siltä se sit tuntuikin. :)

Kaikki oli lähes valmista ja leikkaava lääkärikin saapui paikalle, kunnes...
Canceled, vedet olivat tulleet sisään myös sähkökeskukseen. Riskillä ei pelailla, joten operaatio peruttiin.
Siitä sit muutaman tunnin päästä isukki tuli hakemaan aivan pöllyissään ja puuduksissa olevan poikansa kotiin elpymään leikkauksesta jota ei tehty. :)

Melko tehokkaat on aineet tänä päivänä ~7 tuntia oli koko vasen käsi ja kaulan vasen puoli aivan tunnoton ja hervoton. Vaikka kuinka yritin ei sormen päätäkään saanut heilautettua. Oli kuuppakin hitusen sekaisin.
Tässä illan mittaan alkaa jo tunto ja toiminta palautua.

Lupasivat tällä viikolla vielä soitella uuden ajan, tottakai mahd. nopsaan olis kiva.

Piirsivät ruksin operoitavaan käteen muistutukseksi. :)

tiistai 3. tammikuuta 2012

sunnuntai 1. tammikuuta 2012

Vuosi 2011 yhteenveto

Ihan huippuvuosi kaikin puolin!
Pistetään heti ensi alkuun listaus hailaiteista:

- Vuokattihiihdosta elävänä selviytyminen tavoite aikaan 4h. Annoin itsestäni kaiken tällä reisulla.
- Kympin maantiejuoksu alle 50minuutin.
- Joroisten puolimatkan-triathlon täydellisesti tavoite aikaan 5h30min ja melko helposti meni. Ihan huisa kokemus.
- Aarne pojan syntyminen perheeseen.

Kunto koheni kohisten pitkin vuotta. Ihan ei ole helppoa ollut kaiken aikaa, mutta kyllä se vain niin on, että sitkeys ja peräänantamattomuus aina lopulta palkitaan.Välillä treenasin reippaasti yli oman kykyni, mutta uskon, että näistä viikoista sain lopulta todella paljon kokemuksia omien rajojen käsittämiseen ja ymmärtämiseen. Loppuvuosi marraskuun alusta lähtien onkin sitten mennyt ihan muissa merkeissä kuin urheilun parissa.

Sitten "hieman" stasistiikkaa. :)
Treenitunteja yhteensä 369, likipitäen sama kuin edellisenä vuonna (2011=372). Vaikka tuntimääräisesti on temuiltu sama määrä, on kilometrejä esim. fillarilla ja juosten tullut lisää. Eli vauhti on pikkaisen kehittynyt parempaan suuntaan.
Uinnissa jäin hieman verrattuna 2010 vuoteen. Tätä tosin osin selittää Jyväskylän tämän hetkinen uimahallittomuus, joka todellakin haittaa uintia, ainakin näin talvikaudella. ;)
Sitten tuo maanmainio maailmaan putkahtanut vekara on tietty hillinnyt loppuvuoden liikunnallisuutta. Viimeisen kolmen kuukauden treenimäärät ovat ollet jotakuinkin puolet ja välillä hitusen alle normaalin. Täytyy tunnustaa, että hieman yllätti lapsen vanhemmilta vaatima aika ja energia. Meidän Aarne ei sit ollutkaan sellainen jokaisen vanhemman haaveissa siintävä unelmavauva, joka vaan nukkuu, syö ja lopun ajan viihtyy.  
Vuosi 2010 vs 2011. Klikkaamalla isommaksi


Kuten olen jo joskus aikaisemmin maininnut, olen melkoinen tilastoaddikti. :) Alla olevan kuvan mukaista excel taulukkoa pidän treenianalyysiohjelman kylkiäisenä. Olen tarkkaillut nukkumistakin ihan vaan siitä syystä, että olen todella huono nukkuja muutenkin, niin tarkkailemalla yöunien tasoa ja fiilistä olen voinut yrittää erottaa väsymyksen laiskuudesta. Ihan kaikkea tähän tilastosairauteen liittyvää en aio paljastaa. :D
Tuossa siis ote yhdeltä viikolta. Olin Vuokatissa vain ja ainoastaan treenaamassa:
2011 viikko 3. Klikkaamalla isommaksi

Viime vuonna tilastoin hieman enemmän kuin 2010 vuonna, joten ihan ei ole kurannttia vertailukelpoista matskua. Esim. maastopyöräily vs. maantiepyöräily voisi minun kohdalla mennä jotakuinkin niin, että 40km maastossa tarkoittaa ajassa 100km maantiellä. Myös sauvakävely/juoksu/rinne treenit on merkattu muu-osioon. Ensi vuodelle mukaan tulee myös vaunulenkit, eli vesselin kanssa tehdyt lenkit.

Omasta mielestäni olen urheilurintamalla vuonna 2011 saavuttanut sen minkä olen halunnut ja mihin olen pyrkinyt. Vuokattihiihtoon lähdin hieman riskillä, mutta riskin otto kannatti. Joroisten puolimatkalle valmistautumien meni taas ihan nappiin. Suoritus oli todella paljon helpompi, kuin mitä olin odottanut. Maaliin tuloa ei varmasti ihan hevillä unohda. :)

No mutta nyt olisi sitten uusi vuosi ja uudet kujeet. Mun osalta tästä tulee luultavasti sellainen välivuosi urheilujen suhteen. Ensi viikon maanantaina operoidaan olkapää ja se ottaa kuitenkin aikansa, ennen kuin voin todellisen haroittelun aloittaa. Aarne poikakin ottaa tietysti oman aikansa. Jos sitä jotain pikku kisoja saisi loppukesälle aikaiseksi, niin olisin tyytyväinen.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...