sunnuntai 26. syyskuuta 2010

Viikko 38.

Lähtökohtaisesti kuuppaa hieman kiristää aina kun on töissä iltavuoroviikko. Nytpä ei tällaista liiemmin esiintynyt, mmmhh....kummaa. Työviikko kulminoitui vielä kevyisiin to:11h, pe:13,5h ja la:8,5h päiviin. Tästä kaikesta työmaalle sijoittuneesta uurastuksesta ja hitusen vähille jääneistä yöunista riippumatta sain raapaistua ihan kohtuu hienon treeniviikon aikaiseksi. Parit treineri jutut, kolmet puntit, kolmet juoksut, yksi lyhyt uinti ja kävelyretki metsässä koostivat viikon saldon. Nettoaikaa puljailuun tuhraantui ~9tuntia.
Tuossa aikasemmin kun mussutin ettei juoksu kulje niin eilen se sit kulki. :)  Vaikka pykäisin alle sellaisen tunnnin voimaharjoituksen trainerilla niin siitä huolimatta pystyin lätkyttelemään rapiat 5 kilometriä PK sykkeillä ja vauhdilla ~5:40min/km. Tuntui helpolta ja hyvältä. Oliskohan mulla ollu vaan joku pöpö pahainen tai jotain sellaista sit kuitenkin josta en vaan itse mitään tiennyt?

Hymyillen ensi viikkoon. :D

keskiviikko 22. syyskuuta 2010

Treenit jatkukoon.

Todella motivoivaa touhua puntteilu aina pitkän tauon jälkeen. Lihashermotuksen paranemisen seurauksena alussa tulee sellainen mahtava harppaus ylöspäin voimatasoissa. Tottakai se kohta jumiutuu junnaamaan paikallen ja sit saa tehdä todella töitä, että saa painoja ja/tai sarjoja ylöspäin. Kuukauden päivät oon nyt testoillu 2-3 kertaa viikossa. Kaksi settiä jaloille, yksi-kaksi yläkropalle ja kolme keskivartalolle. Varsinkin jalkaliikkeissä on saanut olla lisäämässä painoa aika taajaan. Sellaista 4*12-15 judanssia oon vedelly sillein, että viimenen menee just ja just, eli melkolailla on mehut ollut veks aina reissun jälkeen. Tätä tsysteemiä vielä pari-kolme viikkoa ja sit otan ohjelmaan vähän lyhkäsempiä sarjoja isommilla painoilla.

Mut juoksu ei kulje sit ollenkaan. En tiedä että mitä ihmettä on oikein tapahtunut tai tapahtuu. Sykkeet karkaa helposti jo hiljaisemmassa vauhdissa ja tosi jäykkää menoa muutenkin kaikkinensa. Sellainen 3-5 kilsaa menee ihan jees, mut sitten romahtaa. Seurataan tilannetta ja huolestutaan jos vielä jatkuu moinen.

Uinnista olen pitänyt taukoa kolarin jälkeen johtuen niskojen jäykkyydestä ja pienoisista kivuista. Menen kyllä nyt viikonloppuna kokeilemaan josko taas onnistuisi. Parin viikon päästä alkaa Staminan valmennetut uintitreenit ja olis aika nastaa päästä heti kärkeen ottamaan täysi hyöty irti niistä.

Jepulista jee ja palaillaan!

maanantai 13. syyskuuta 2010

Ja saikulle mars!

Kuvittelin vielä eilen illalla, että tässähän puuhaillaan tämä viikko suht normaalisti. Niska-hartiaseutu tuntui ihan kohtuulliselle ja niinpoispäin. Kukonlaulun aikoihin tänään heräillessäni aavistelin jo jotain aivan muuta. Työmaalla se totuus sitten paljastuikin. Jotenkin taputtelin päivän lähes pulkkaan, siitä sitten päivän päätös via lekurin kautta sairaslomalle.
Jotenkin pitäisi nyt saada aika kotosalla kulumaan koko hela viikko. Nappulaa naamaan ja tekeminen minimiin...APUA!

Ulkomaan elävä, ralli starba on saatu nyt kiikkiin ja taitaa nuori herra virua Mikkelin poliisin pidätyssellissä odottelemassa lähitulevaisuutensa kuvioita. Jotenkin aavistelen että ei hemmo ihan pelkällä huomautuksella taida selvitä. Joo ja päästiin oikein asiavirheen kera iltapäivälehtiinkin. :) Se auto ei törmännyt perään vaikka uutisointi niin antoi ymmärtää. Murr!  

lauantai 11. syyskuuta 2010

Autokolari

Koska näköjään tällainen piti sitten tapahtua, niin saamme olla aika onnellisia, ettei mitään vakavaa tapahtunut.

Eilen olimme uutta autoa katsomassa Klaukkalassa ja sieltä paluumatkalla Mikkeliin jouduimme siis ihan kunnon kolariin. Jossain Heinolan huitteilla oli alkanut takaa-ajo, jossa poliisit yrittivät pysäyttää ilmeisesti bulgarialaisten ohjastamaa ulkomaisessa rekisterissä ollutta autoa, joka oli tehnyt törkeitä ja vaarallisia ohituksia. Viranomaisten mukaan takaa-ajon aikana oli nopeudet huidelleet jossain 150-220km/h kantturoissa ja takaa-ajettava oli suruttomasti ohitellut autoja ja aiheuttanut melkoisesti vaaratilanteita.
Noin 50km ennen Mikkeliä olimme ajelemassa tietyömaan kohdilla rauhallisesti ~50km/h vauhtia. Oli jo aivan pilkkopimeää, tie oli yhtä leveää mustaa uutta asfalttia ja molempiin suuntiin kaistat merkattu heijastintolpilla. Itse istuin vasemmalla takana, vaimo vieressä. Matkanteko oli varovaista todella huonojen olosuhteiden takia.
Yht´äkkiä rysähti vasemmalla melkoinen tälli. Omat muistikuvat loppuvat tähän. Ymmärrys palasi joidenkin minuuttien päästä ja ensimmäinen muistikuva on kun kömmittiin ulos auton oikealta puolelta.
Tämä bulgarialaisten ohjastama auto perässään poliisimoottoripyörä ja muita viranomaisajoneuvoja oli ohittamassa meitä kun menetti autonsa hallinnan ja se törmäsi sivustä päin suoraan meidän auton takaoven kohdille, josta repi kyljen sisään ja jatkoi matkaansa jonkun matkaa eteenpäin. Kaverit olivat lähteneet siitä sit nohevina poikina juoksemalla metsään pakoon, jonne perään poliisien koirapartio myös suunnisti.

Siitä keskustelujen, selvittelyjen ja pikaisten tutkimuksien jälkeen kun oli havaittu, ettei kenelläkään ole mitään akuuttia vakavaa vammaa, jatkoimme ambulanssikyydityksillä kohti Mikkelin keskussairaalaa. Sain varmuuden vuoksi päälleni sellaisen erittäin epämiellyttävän kaulapannan. Mulla retkahti rysäyksessä pää oikealle ja sisääntullut kylki tuuppasi lantioo sen verran, että on kuin olisi kunnon pannut fillarilla vetänyt. Niska ja hartiat jumissa ja siinä matkalla jumi senkun kasvoi vaan. Sairaalassa reilut kymmenen kuvaa päästä ja niskasta. Onneksi ei mitään pahaa löytynyt. Meidän kuljettajan vasen käsi koki kovan tällin ja taisi olla se vakavin juttu. Jännityksellä tosin odotan huomista, jolloin taitaa ne kovimmat jumit ja lihaskivut ilmeentyä. Tällä hetkellä alkaa yläselkä olemaan aika paketissa ja leivottu.

Et sellainen perjantai. Jälkispekutaatio vaikka onkin turhaa on myöskin ehkä pakollista ja ihan hauskaakin (jos tässä nyt aikuistenoikeasti mitään hauskaa on). Analyysin perusteella meillä kävi todellinen munkki. Ehkä noin 20-30cm ylemmäs, tai 50cm edemmäs, tai metrin taaemmas kohdistunut törmääminen olisi voinut ollut todella kohtalokasta. Nyt auton takarunkopalkki otti suurimman iskun vastaan ja koska se on kuulemma auton tukevin ja kestävin kohta, pelasti meidät pahemmalta. Onnekkaita oltiin, kiitos siitä.
Käytiin katsastamassa auto tänään ja kyllähän se ihan pahalta näytti. Vaimo oli saanut muutamia kuvia tapahtumapaikalta ja tänään autosta. Tuossapa dokumenttia:










maanantai 6. syyskuuta 2010

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...