maanantai 27. helmikuuta 2012

38. päivä

Yeah! Viimeinen viikko kantositeen kanssa alkoi. Viisi yötä ja heivaan tämän helvetinlaitoksen pesukoneen kautta kaapin perälle. Hassun näköinen tuo käsivarsi. Ohut kuin mikä (no ei se ennenkään mikään järin lihaksikas ollut) ja iho kesii pois sellaisena valkoisena jauheena.
Jumpat ovat jatkuneet normisti. Ihan pientä kipeytymistä on ilmentynyt. Taisin ahnehtia kuminauhaa hiukka liian paljon heti alkuunsa. Hieman hillitsen ja etenen nousujohteisesti.
Nyt siis aamuin ja illoin liikkuvuus + kuminauha, päivällä liikkuvuus + isometriset. Ja noista kuminauhajumpista sen verran, että ei ne mitään kunnon nauhan venyttelyä ja rimpsuttelua ole, sellaisia hentoisia juttuja vaan. Viisi erillaista hommelia, ~kymmenekunta kutakin.

Eilen kävin kapuamassa Laajavuressa rappusia.

82 porrasta, alku melko jyrkkää, loppu hieman loivempaa. 10 kertaa hiissasin itseni ylös käyttäen vain päkiöitä ja joka portaalla ikäänkuin ponnistaen. Jaloista on tämän tauon aikana aika mallikkaasti hävinnyt bofori ja sen mukaiselta tuntui.

Eipä tässä mitään muuta ihmeellistä.

PS. Painonpudotusoperaatio on hyvässä vauhdissa. Paljastetaanko vaikka sen verran, että nälässä en ole ollut, enkä ole kituuttanut, sen sijaan ihraa on liuennut jo ihan kiitettävästi. Tällä menolla oon pelipainoissa kun taas treenit voin aloittaa. :)

tiistai 21. helmikuuta 2012

32. päivä

Eilen oli toinen fysioterapiakäynti. Sain tukun uutta puuhailtavaa kotiin. Vanhojen lisäksi nyt saan aloittaa kevyitä kuminauhajumppaliikkeitä. Myös liikkuvuusharjoitteita tuli muutama lisää. Päivän epistola menee nyt niin, että aamulla ja illalla on liikkuvuus- + isomeerisetharjoitteet. Päivällä rimpuloin liikkuvuus- + kuminauha- ja muut jumpat. Viikon päästä vaihdan järjestystä, jolloin kuminauhaa tulee enemmän kehiin.
Aika tylyä oli kun testattiin tämän hetken tilannetta. 500g punnuksella ei mun käsi suorana nouse eteen eikä sivulle yhtään. Taaksepäin sain hieman liikettä. Liikeradat muuten ovat laajentuneet todella hyvin, eli siis kun terveen käden avustuksella kättä nostaa esim. suoraan eteen, niin nousee lähes pystysuoraan. Kuminauhajumpat ovat siis nyt alussa aika kevyttä. Liikkeet ovat jotain 5-10 senttiä, kaippa tuosta ajan kanssa homma edistyy.

Vajaa pari viikkoa on jäljellä kantosidettä. Sen jälkeen alkaa aika, joka kertoo enemmän olkapään tulevaisuudesta. ~3kk kestää, että kudokset ovat saavuttaneet kunnon kestävyyden, 1,5 vuotta, että on kuin alkuperäisessä tikissä.

Sain luvan ajaa trainerilla. Tietenkin vasen käsi kantositeessä. Tämä on plussaa, koska pelkkä kävely alkaa jo hieman nyppiä.
Eilen kävin myös Laajavuoren hyppyrimäellä testaamassa, miten porrastreeni sujuisi yksikätisenä. Laajiksesta löytyy yksi pieni hyppyrimäki, jonka kupeessa on 82 askeleen, melko jyrkkä, puhtaana lumesta pidettävä portaikko. Hyvin natsasi. Loppuviikosta painelen tekemään vähän pidemmän jalkojen voimaharjoituksen. Eilen oli pohkeet vähän jumissa, niin en uskaltanut kavuta kuin kaksi "vetoa". Alaspäin tultaessa pitää olla vaan varovainen, ettei mene mukkelismakkelis.

tiistai 14. helmikuuta 2012

25. päivä

Jupinaa ja mussutusta:

Homma junnaa vähän niin kuin paikallaan. Päivät ovat samanlaisia, pientä turhautumisen fiilistä on alkanut pukkaamaan. Käden kantaminen tassä kantohärvelissä alkaa nyppimään. Tähän meni tosin hieman kauemmin kuin olin kuvitellut. Yöt ovat hankalia, nukkuma-asentoja on tasan tarkkaan yksi. Yösärkyjä on myös alkanut ilmeentymään, jopa siinä määrin ettei nukkumisesta ole tullut yhtään mitään. Tähän soossiin kun vielä lisää meidän jatkuvasti heräilevän pikku pirpanan, niin on ohimolohkossa kiristystä kerrakseen. Siis suomeksi = väsyttää, turhauttaa ja kiukuttaa. Onneksi mulla on todella pitkä pinna ja pystyn olemaan purkamatta tätä muihin ihmisiin. Siitä kun ei tässä tilanteessa olisi muuta kuin haittaa ja eipä se mihinkään johtaisikaan. Onneksi tänne saa vuodattaa. Vaimo se tässä vasta koville joutuu, kun lähes kaikki vastuu lapsesta on tällä hetkellä hänellä.

Jumppia kolme kertaa päivässä, kerta pari kävelyllä. Kävelyreissut onneksi alkavat sujua paremmin ja paremmin. Kroppa alkaa kaiketi tottumaan tähän toispuoleiseen olotilaan. Selkä + niskahartiaseutu evät ole enää niin kamalan ihmeissään ja kipeet. Kävelynopeuskin on kasvanut löntystämisestä jo selkeäksi kävelyksi.

Painokäppyrä sen sijaan on huimassa nousussa, vaikka syömiseen olen kiinnittänyt erityistä huomiota. Tämän korjatakseni aloitan pienimuotoisen projektin. Proggis on laitettava alulle nyt, koska muussa tapauksessa olen saikun päätteeksi taas 0.1 tonnin kerhossa.
Haastavaksi tämän tekee se, että koska kropalle täytyy nyt antaa tarpeeksi laadukkaita rakennusaineita ja tarpeeksi energiaa vaurioiden korjaamiseksi, ei miinuskaloreilla meneminen tule kysymykseenkään.
En vielä paljasta mystistä metodiani, mutta samoilla suunnilla mennään kuin muutama vuosi sitten tekemäni painonpudotus. Silloin sain todella helposti ja vaivattomasti karistettua 12kg vajaassa puolessa vuodessa. Nyt nakkaan takataskusta lisukkeeksi vielä jokerikortin. Palaan aiheeseen, kun on tsysteemit ns. päällä.

lauantai 11. helmikuuta 2012

Olkapään anatomia

Jotenkin sitä tällä hetkellä aihe kiinnostaa. :)
Löysin hyvän Youtube-videon olkapään anatomiaa selventämään.

perjantai 10. helmikuuta 2012

Harmony

Jani Lakasen sivuilta bongasin tällaisen todella minuun uppoavan kuvatuksen.
Ajatus hyvästä tasapainoisesta urheijaelämän perustasta kiteytyy aika hyvin tähän. 
Siis meinaan tässä vaan todellakin urheilua. :)

torstai 9. helmikuuta 2012

20. päivä ja eka fyssari

Tänään sain kiristelevät tikit pois, jeah! Tikkien poiston jälkeen painelin suoraan ekalle fyssarikäynnille. Tätä olinki jo odotellut.
Heti alkuun hieman ihmeteltiin, että miksi tämä ensimmäinen käynti oli näin myöhään. Viikko sitten olisi jo kuulemma ollut aihetta saada uusia jumppaliikkeitä ja katsantoa käpälän tilaan. Mmmhh?

Hieman on ryhti romahtanut, eli hartialinja pudonnut. Nyt onkin kiinnitettävä tähän asiaan erityistä huomiota. Muutenkin on pientä olkapään jäätymistä havaittavissa. Sain tukun uutta treenattavaa. Käytiin liikkeet huolellisesti läpi. Edelleen tosiaan mennään todella pienesti, hennosti ja siivosti.

Uudet tuulet:
  • Lapojen ja olan vienti ryhdikkääseen ja normaaliin asentoon lyhyen pidon kanssa.
  • Isometrisiä treenejä neljä erillaista.(= Kevyt staattinen lihasjännitys Esim. käsivarsi 90 asteen kulmassa, olkavarsi kyljessä kiinni, rystynen seinää vasten, kevyesti painaen suoraan seinää vasten ~5sek. Toistoja 10)
  • Jumppakepin ja terveen käden avustuksella leikatun käden vientiä ylös etukautta ja sivulle (ei muuten ihan kamalan paljoa nouse sivusuunnassa ja kipukin mikä tämän hetken ääriasennossa tulee on niin valtava, että meinasi äsken oksu lentää).
  • Jumppanauhalla yksi pienenpieni ojentajajudanssi.
  • Pientä painonsiirtoa kädeltä kädelle pöytään nojaten.
  • Käden ~20-30asteen ulkokierto terveen käden avustuksella. Tällä hetkellä liikelaajuus on korkeintaan 10 astetta.
  • Lisäksi vanha olkien pyöritys taaksepäin.
Kävelyllä olen pyrkinyt käymään kaksi  kertaa päivässä, vähintään kerran. Kerta-annos on ollut ~4-5km kantturoissa. Käden kantohärveli painaa tervettä hartiaa ja jumiuttaa niska/hartiaseutua sekä selkää niin paljon, että tuo 5km on ollut ihan maksimi. Yritän kyllä pikku hiljaa pidentää matkaa.

Muuten on mennyt ihan suht ok. Leikkauskipuja ei enää ole lainkaan. Käden staattinen pito aiheuttaa nyt ne suurimmat harmit. Kyynärpään seutu on alkanut kipeytyä, sekä hauislihasta jomottaa aika-ajoin. Niskat on ihan juntturassa ja selkäkin vähän ilmoittelee olemassa olostaan. Tässä ollaan nyt puolivälissä käden käyttökiellon ja kantojutun kanssa. Kolme viikkoa olisi siis vielä jälkellä, sit saan käden vapaaksi.
Ehkä nämä uudet ja enemmät jumpat jeesaa. Ainakin niihin menee rutkasti enemmän aikaa. :)

Meni vähän valitteluksi, sorry.

sunnuntai 5. helmikuuta 2012

Palautuneisuus ja sykevälivaihtelu

Yksi ehkä tämän hetken luotettavimmista tieteellisistä keinoista mitata ihmisen "palautuneisuutta" on analysoida sydämmen sykevälivaihtelua. Ainakin Suunnon paremmissa mittareissa tämä R-R-mittausominaisuus on ja taitaa olla Polarinkin. Itsellä löytyy laatikosta T6:nen ja tätä onkin joskus tullut käyttettyä moiseen tarpeeseen. Itse R-R-käppyrästä on ihan törky vaikea silmämääräisesti mitään havaita. Karrikoidusti homma menee niin, että mitä enemmän on sykevälivaihtelua sitä levänneempi sydänlihas on ja taas mitä tasaisempaa on tykytys niin sitä rasittuneempi on ukko tai akka.
Kuopion yliopistossa ovat kikkailleet kasaan onneksi välineen, millä analysointi onnistuu suht. helposti ja selkeästi.
Kubios-softasta on siis kysymys. Sivuilta löytyy sekä softa että asennus- ja käyttöopasta.

Onhan olemassa myös maanmainio ortostaattinen-testi, joka on myös ihan kätevä väline testaamaan onko kenkkufiilis laiskuutta vai ylirasittuneisuutta. Eli suomeksi: kannattaako lähteä lenkille vaiko jäädä kotiin lepäämään. :) Orto-testiä tehdessä ja analysoidessa pitää vaan muistaa, että dataa pitää olla aika reippaasti kasassa sekä levänneiltä että rasittuneilta jaksoilta, jotta itseanalyysi ei karahda aivan kiville. Tästä syystä R-R-mittaus on aika monellakin tapaa luotettavampi.

Toki kokemuksen kautta saatua tietämystä omasta kropasta ei mikään voita. :) Usein sitä on vaan niin mahdoton puupää, ettei usko ellei sitä itse konkreettisesti näe.

Nimimerkilllä: puupäistä puupäisin.

lauantai 4. helmikuuta 2012

Stamina TC Facebookissa

Pieni mainospala päivää piristämään. Stamina TC nyt siis Facebookissa: https://www.facebook.com/groups/349350515076394/

-32

Ihan vaan sitä, että melko rapsakka keli tuolla ulkona. :)

torstai 2. helmikuuta 2012

13. päivä

Ihan hyvin on mennyt tähän asti. Kipulääkkeet jätin kokonaan pois jo seitsemäntenä päivänä, eli viime lauantaina. Elimistö joutuu nyt niin koville tämän trauman korjaamiseksi, että kaikki ylimääräinen scheibe on syytä jättää pois. Kivut ja säryt olivat jo sellaisella mallilla, että ne kyllä sietää ihan mallikkaasti. Just nyt ei päiväsaikaan ole juurikaan kipujen suhteen suurta ongelmaa, yöt sen sijaan ovat sitäkin ongelmallisempia. ~45min-1h välein on noustava pystyyn hetkeksi. Nukkuminen onnistuu vain yhdessä asennossa = selällään ja käsi pitää pitää kantositeessä ja vyötärövyöllä tuettuna kroppaan. Tuollainen staattinen käden asento saa aikaan kaikenlaisia kummia tuntemuksia. Päivällä vaikka tilanne on ihan sama, tulee jumppien ja liikkumisen seurauksena kuitenkin pientä mobilisaatiota suuntaan ja toiseen.
Leikkuureiät ovat myös parantuneet hienosti. Tikit saan pois viikon päästä. Hieman jo kiristelee ja jos kovin alkaa pahasti tuntua enemmän, niin saa vaikka äiti ottaa pois etuajassa.
Etupuoli

Takapuoli

Päivittäiset pikku jumpat on kerta toisensa jälkeen helpompia, kävelyt taasen pakkasten vuoksi hankalia. Kerrospukeutuminen yläkropan suhteen on mahdotonta, joten lenkit pitää suunnitella niin, että välillä pääsee käymään jossain lämmittelemässä.

Lähes joka yö herään ainakin kerran tilanteeseen, jossa tahtomattani jännitän olkapään ja käden lihaksia sillein melko reippaasti, mistähän lie johtuu? Muutaman kerran olen päiväsaikaan refleksinomaisesti tehnyt kädellä asioita, kuten yrittänyt noukkia putoavan kylmäpussin, tai puhelimen :) kiinni. Melko jäätävän vihlovan kivun näin saa aikaan.
Mielessä liikkuu kokoajan epätietoisuus, että kuinkahan isoja voimia olkapäähän naputellut ankkurit ja narut oikein kestävät? Voisin kyllä pirauttaa leikuuosastolle ja ihan kysyä asiaa.


Vielä olisi tasan viikko aikaa ekaan fyssarikäyntiin (9.2.) ja odotan sitä jo kun kuuta nousevaa. On jo monta kysymystä joihin toivoisin vastauksen.

Huomisen jälkeen enää neljä viikkoa kantosidettä :) ja sit pääsen aloittelemaan sen leikkauksen jälkeen kaikista tärkeimmän ja varmasti äärimmäisen haastavan (enemmin kai mentaalisesti) kuntoutusajan.
Nyt ajattelen niin, että olen melko tyytyväinen, jos kesäkuun alkumetreillä olisi käpälä sillä mallilla, että voisin aloitella uinti-treenejä. 

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...