sunnuntai 25. maaliskuuta 2012

65. päivä

Edelleen kuntoutus etenee. Voimatasot kasvaa pikkuhiljaa ja sen huomaa aika havainnollisesti siitä, että käytössä olevien jumppakuminauhojen väriskaala on laajentunut yhdestä neljään. Neljä liikettä vaatii jo vähän vahvempaa vastusta, kolmessa on käytössä medium, yhdessä soft ja yhdessä ultrasoft. Tuon ultrasoftinkin voisi voiman puolesta heivata jo huitsin nevadaan, mutta tekee se liike niin kipeää edelleen, että sillä mennään. Olen paikallistanut kipukohdan nivelrikkoalueelle, eli joko sheivattu nivelpinta ja/tai tähystysopstaakkeleiden reikien kohdalta itseensä ottaneet lihakset kipuilee. Perus haukkariliike punttiin oon lisännyt myös painoa jo niin, että vekotin painaa kokonaiset kolme kiloa. Sillä saa jo venkuiltua 2*40.

Siirryin viikolla sellaiseen ohjelmaan jossa on 2-3 kertaa päivässä käsien nostot ~30 kertaa eteen ja sivulle + liikeratatreenejä. Sit joka toinen päivä jumpat läpi 2*40-50 toistolla. Vielä ei mennä tappiin asti, vaan reserviin pitää jäädä puhtia, tuntua jo tottakai saa. Olen huomannut, että nyt olen jo sellaisessa vaiheessa jossa hienoinen mukavuusalueen ylittäminen tuo tulosta. Tämä tosin vaatii joka toisen päivän lepopäiväksi. Kaikkien liikkeiden tekeminen edelleen aiheuttaa pientä kipua ja välillä kuuluu melkoista rutinaa ja narinaa, mut olen huomannut että lepopäivän jälkeen on joka kerta tapahtunut huomattava parannus lähes jokaisella osa-alueella. Tottakai jos taantumaa ilmenee ja kivut lisääntyy niin sit passaillaan ja hellitetään, mut näin mennään toistaiseksi.

Urheilurintamalla on taasen takapakkia tapahtunut, vai pitäisikö sanoa ettei ole oikein tapahtunut mitään. Univelkakertymä alkaa olemaan meidän perheen aikuisissa sellaista sorttia, että arkisten askareiden ja lapsenhoidon lisäksi ei oikein kykene muuta ponnistelua puuhaamaan. Palautuminen on melko pitkissä kantimissa jos sitä tapahtuu ollenkaan. Onneksi saadaan ensi keskiviikkona vauvojen unihommiin ja ongelmiin perehtynyt ammattilainen ihan meillä kotona käymään. Unikoulu se on pojalla aloitettava varmaan, tämä show alkaa mennä jo liian pitkälle. Kohta puoli vuotta todella pätkittäistä unta takana ja nyt on ihan fyysisiä merkkejä henkisen väsymyksen lisäksi ilmassa. Fyysistä pahoinvointia, tärinää, ruokahaluttomuutta, näköoireita, muistamattomuutta yms. ja lisäksi on hetkittäin hermot melko kireällä. ;) Leposykekin on nyt viime päivien mittausten mukaan ~60, kun syksyllä keskiarvo oli 40.

Urheilujuttujen suhteen on tullut vähän sellainen epätodellisen epätoivoinen ja lamaantunut fiilis. Tiedän että johtuu tästä älyttömästä väsymyksestä, mutta siltä vaan tuntuu. Jotenkin niin älyttömän kauas olen tipahtanut siitä pisteestä missä olin syksyllä. Ihan kuin ne kaikki tunnit ja vaivat olisivat valuneet kokonaan hukkaan ja miten paljon menee taas aikaa, että edes samassa tilassa ollaan. Eihän se tottakai näin mustavalkoista ole, mut kuitenkin. Se on ainakin tullut todistetuksi, että kävelyllä ei kunto minulla kasva. :)

Kävin torstaina autotallissa polkemassa ja 35min kohdalla piti lopettaa kun ei vaan jaksanut. Ihan PK1 alueella kuitenkin löpsyttelin. Eilen lauantaina kokeilin juoksua, joka sujui onneksi hiukan paremmin. Tänään kävin ulkona pyöräilemässä, pyöräteitä maasturilla. Tunti ja vartti meni aikaa ja vasemman käden lihakset ovat aivan tyhjät. Piti vähän särkylääkettäkin naukata naamariin reissun jälkeen. Iloinen ja onnellinen olen siitä, että edes pikkaisen pystyn jo pyörällä ajamaan.
Ei muuta kuin jumppaa koneeseen niin kyllä se siitä. ja näillä mennään. Se on turha käkistellä kun on paskat jo housussa, eli urheilen minkä kykenen, väkisin ei väännetä.

Ma: Lepo
Ti: Lepo
Ke: Lepo
To: Traineri 35min
Pe: Lepo
La: Juoksu 6km
Su: Pyöräily 1h15min
Yht: 2h30min

sunnuntai 18. maaliskuuta 2012

58. Päivä

Ja jälleen kerran on otettu mahtava harppaus eteenpäin. Olen voinut kaivella kaapinpohjalta jo kevyen kuminauhan erittäin kevyen tilalle ja näyttäisi sille, että ensiviikolla voin tuon kevyenkin nakata nurkkaan ja siirtyä astetta vahvempaan gumminauhaan.
Tänään kävin kaverin Arin ja yhden ehkä maailman upeimman hauvelin Aapon kanssa juoksemassa. Matkaa kertyi jo kokonaiset 8km. Huiii! Olkapäähän ei juurikaan sattunut, ei juoksun aikana, eikä juoksun jälkeenkään. Oi miten mahtavaa.
Trainerilla ajo sujuu myös ihan kohtuu hyvin. Siis aivan mahtavaa kun kokeilin hetken aika-ajoasentoa, niin sitä todella viiltävän inhottavaa kipua mikä mulla on ollut aina aeroasennon aikana käsivarressa ei yhtä-äkkiä ollutkaan, ollenkaan. Jipii! Eli siis nuo vammat olkapäässä ovat ilmeisesti olleet tuolla muhimassa jo todella kauan. Voi jösses sentään jos nyt on mennyttä kauraa kaikki ongelmat.

Liikeradat ovat lähes täydet, tosin en minä niitä ilman kipua saa ääriasentoihin, mutta ei tässä vaiheessa vielä kuulukaan saada. Ainoastaan ulkokierto on vajaa, mutta se onkin se kaikkein vaikein. Edelleen milli-pari päivässä sekin homma edistyy.

Luottamus sen kuin van kasvaa siihen että tästä tulee vielä tosi hyvä. :)

Tälle viikolle 11 sain muutamia ihan kohtuullisia treenejäkin aikaiseksi:
Ma: Lepo
Ti: Traineri 1h15min PK
Ke: Juoksu 6km
To: Lepo
Pe: Traineri 1h15min (sis 2*15min /pal.5min)
La: Lepo
Su: Juoksu 8km
Yht: 4h10min

Ai niin, tänään juoksin ekaa kertaa ihka uusilla lenkkareilla. Alennusmyynneistä kävin noukkimassa kyytiin Adizeron Aegis 2 lenkurat. Ihan hyville vaikuttivat näin yhden lenkin perusteella. On tosi kevyet, eli saas nähdä mitä jalat tykkää kun pääsen hieman enemmille juoksumäärille. Väri ainakin on raflaava.

sunnuntai 11. maaliskuuta 2012

51. päivä ja edistystä tapahtuu

Tälle viikolle onkin sattunut kaikenlaista. Liikeradat eteen ja sivulle ovat avustetusti tehtynä jo ~90%:set. Ulkokierto tahmaa vastaan kovasti, mutta siinäkin joka päivä muutaman millin kasvaa liikelaajuus.
Jumpat on ainoat jotka junnaa. Itseasiassa on hieman kipu lisääntynyt ja kamala narina ja pauke muutamien kuminauhavenkoilujen aikana. Höllään hiukka tahtia, jospa se siitä petraantuisi.

Tälle viikolle sain jo treenipäiväkirjaankin oikeita merkintöjä :) Lopusta voi tiirata nämä ihmeet. Melko pohjalle on kunto romahtanut. Aika mielenkiintoista nähdä, että miten kauan saa puuhailla, kunnes saan juoksun tuntumaan juoksulta ja fillaroinnin fillaroinnilta. Tällä viikolla nuo on olleet jotenkin ihan käsittämättömän outoa hommaa. Mut oon aika iloinen, että nyt voi jo aloitella pienin pyräyksin.

Todistusaineistoa rapputreenistä. :)
Kävelyhommat olen jättänyt merkitsemättä kokonaan ja jätän jatkossakin. Mun mielestä ne on kuntoutusta, ei treeniä. Joku pitkä sauvakävely on sit asia erikseen, jos sillä on joku selkeä funktio ohjelmassa. Muutenkin oon pitänyt tapana merkkailla treenipäiväkirjaan vaan sellaiset harjoitteet, jotka tähtää selkeästi jonkun ominaisuuden kehittämiseen, tai muuten palvelee tätä touhua.

Jepujee. Toistaiseksi näyttää siis hyvälle ja oon tosi optimistinen että kuntoudun paremmaksi kuin mitä olin ennen. :)

Viikko 10.
Ma: Lepo
Ti: Traineri 1h10min (sis. 2*15min)
Ke: Juoksu 2*2km
To: Lepo
Pe: Traineri 1h10min (sis.5*5min)
La: Lepo
Su: Juoksu 2*2km + porrastreeni
Yht: 3h40min

PS. Ai niin. Läskikerhoprojekti etenee todella mallikkaasti. Tuosta oikealta voi katsastaa tilanteen. ;)

tiistai 6. maaliskuuta 2012

46.päivä. Lääkäriä tapaamassa

Lompsin just kotiin lekurilta. Kaikki on hyvin, aikataulussa ja silleesti. Itse asiassa liikeradat ovat auenneet hämmästyttävän hyvin ja nopeasti. Oli itse ortopedikin hieman hämmentynyt. :) Mainitsin salaisen aseeni MSM:än jonka hyvistä vaikutuksista tiesikin.
Nyt vaan onpi kuntoutumisen kannalta kriittisimmät ajat edessä. Liikeradat pitää saada täyteen kukoistukseensa, voimaa sekä lihasta käpälään. Hermotusongelmasta ei kannata vielä olla lainkaan huolissaan. Jos ei korjaannu tässä maaliskuun aikana, niin sit ihmetellään lisää.
Venkuili kättä mitä ihmeellisimpiin asentoihin ja mie pistin pyynnöstä vastaan sen minkä kykenin. Parit jutut sattuivat, suurin osa oli lähes kivuttomia. Jokatapauksessa kivuiliaina päivinä ennen leikkausta on ollut pahemmat fiilikset kuin nyt. Kuuden viikon päästä käyn toisessa kontrollissa varmuuden vuoksi. 

Sit vastaukset kysymyksiini:
  • Juoksua voi aloitella vaikka heti jos tuntuu vain hyvältä. Kotimatkalla otin parit hölkkäaskeleet ja päätin samoin tein vielä hetken odotella. :)
  • Trainerilla saan ajella jos nojaaminen stongaan ei aiheuta ikävää tuntemusta. Tätä käyn kokeilemassa tänään.
  • Vesijuoksua suositteli lämpimästi
  • Sauvakävely astuu repertuariin varmaan ~2-3 viikon kulttua.
  • Aarnea saan alkaa nostella piakkoin, hallitusti. Kurotusnostot on absolutely kiellettyjä. Vaimo kiittää.
  • Uintia mukaan heti kun liikeradat antavat täysin kivuttomasti tähän mahdollisuuden.
Eli ei mene kauan kun saan kunnon treenit taas käyntiin. Jipii!

Sit hieman mussutusta:
Nivelrikon määrä tuolla olkanivelessä on ikääni nähden melkoinen. Onnenkantamoinen on se, että kuluma on kokonaan edessä sekä ylhäällä. Lavanpuoli on ehyt. Mitä suuremmala todennäköisyydellä jossain vaiheessa tulevaisuutta on nivelen keinopinnoitus odotettavissa. Se että onko tämä edessä kolmen- vaiko 20-vuoden päästä ei voi sanoa. Ei siis murehdita tätä etukäteen.
Sit solisluun nivelsiteet ovat lähes kaikki antautuneet, eli niitä ei tuolla ole. Solari on ollutkin joitain vuosia melkoisesti kohollaan ja syy on siis tämä. Peruja 2007 sattuneesta pyöräilyonnettomuudesta. Tämä on sellainen vamma, jota ei millään järkevällä tavalla kyetä tänä päivänä vielä korjaamaan. Mutta positiivista on se että tämä ei ihan kamalasti vaikuta mihinkään, jos pidän lihaksistoni hyvässä tikissä. Eli siis pidetään. :)

Et sellasta. Hyvillä mielin käpöstelin kotiin ja jatkan kuntouttamista kohti iron mania. Hip hei!


maanantai 5. maaliskuuta 2012

45. päivä ja 3. fysioterapia

Tulin just fyssarikäynniltä. Liikeradat ovat palautuneet tosi hyvin, muutenkin kaikki on ihan ok ja aikataulussa. Ainoa miinusmerkkinen juttu oli yhden lihasryhmän hermotuksen katoaminen. Suomeksi siis, että tietyn liikkeen aikana vaikka aivoni käskevät kättäni tehdä asia, käsi ei tee sitä asiaa. Käsky aivoilta ei siis mene perille lihassoluille. Tämä tällainen on kuulemma melko yleista ja mitä luultavimmin palautuu ajan ja harjoitteiden kanssa ennalleen. Syitä voi olla monia. Leikkauksessa on voinut hermo ottaa itseensä, kuuden viikon käyttämättömyys yms. Jokatapauksessa en ole vielä lainkaan huolissani. Sovittiin jatkosta niin, että seuraava käynti varattiin vasta huhtikuun puoleenväliin. Jos jotain hälyyttävää ilmenee, niin otan sitten yhteyttä.
Hyvällä mallilla on siis projekti. Tästä todella hyvä mieli. :)

Jumppaohjeet menivät osin uusiksi. Rasitustakin alan nostamaan nousujohteisesti tuntemuksien mukaan. Mukana vanhoista jutuista säilyivät vaan oikeastaan liikeratoja avaavat hommelit.

Huomenna olisi sitten vuorossa lääkärin tapaaminen. Eka kontrolli siis. Tämä onkin mielenkiintoista, sillä hän varmaankin voi antaa osviittaa muutamista mahdollisista aikatauluihin liittyvistä asioista. Mua eritoten kiinnostaa seuraavat:

  • Milloin saan aloittaa juoksemisen?
  • Milloin saan aloitttaa pyöräilemisen? (eli siis milloin saan nojata eteenpäin kädet tangolla)
  • Mites vesijuoksu?
  • Meneeköhän kauan, että saan nostella tuota meidän ~7kg painavaa ipanaa?
  • Saako uinnin aloittaa heti kun liikeradat ovat kokonaan palautuneet?
  • Missä vaiheessa sauvakävelyn voi ottaa lajirepertuaariin?
  • Mitä olkapääni suuri nivelrikko merkitsee toiminnallisen tulevaisuuteni kannalta?

Laitetaan huomenna rapsaa tästä tapaamisesta.

perjantai 2. maaliskuuta 2012

42. päivä ja varaslähtö vapauteen

Olen niin kärsimätön ja malttamaton, että otan vuorokauden varaslähdön. Heivasin tänään kantositeen hevon kuuseen. Todella oudon tuntuista. Kovin aktiivista ei toiminnot ole, enkä uskallakaan oikein mitään tuolla tehdä, eikä se kyllä oikein toimikaan. Olkapään ja lavan seutu tuntuu kokoajan sellaisen paksuna mönttinä, pientä hieman inhottavaa tuntemusta myöskin ilmenee. Kipuja ja vihlaisuja vähän pelkää. Tässä vähän niinkuin velttona ja voimattomana kulkee tuossa vierellä. Sellaisia arkisia toimenpiteitä olen kuitenkin jo käden avustuksella puuhaillut kuin esim. tämän blogin kirjoittaminen, vaipan vaihto, lapsen syöttö, suihkussa käynti. :D

Voipi olla vaan, että tässä lähipäivien aikana joudun aina hetkeksi kantositeeseen käpälän ottamaan. Pikkuhiljaa sano...mmmhh...joku, en muista.

Sit hiukkasen statistiikkaa:
- Leikatun käden hauiksen ympärysmitta: 28cm
- Terveen  käden hauiksen ympärysmitta: 32cm
- Leikatun käden käsivarren ympärysmitta: 20cm
- Terveen  käden käsivarren ympärysmitta: 22,5cm

Eli ihan käsittämättömän nopeasti lihas"massa" häviää. Hauiksen kohdilta 4cm ja käsivarren kantturoilta 2,5cm. Oon ihan satavarma, että lihaksen palauttamiseen menee huimasti enemmän aikaa kuin tämä kuusi viikkoa. Villi arvaus voisi olla vaikka kuusi kuukautta. ;)

Todisteena tässä parit kuvat. Tuo enemmän tuhrittu on siis se terve käpälä ja toinen luonnollisesti rikkinäinen.


torstai 1. maaliskuuta 2012

41. päivä ja edistystä

Kahden "lepopäivän" jälkeen tapahtui huima harppaus. Käden liikerata suoraan eteen ja ylös on nyt lähes normaali. Kokeilin nostaa ilman apua kättä ja voi jehna, sain nostettua kolme kertaa ~90 asteen kulmaan saakka.

PS. enää kaksi yötä ja jippii!
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...