torstai 20. syyskuuta 2012

Tauolle

Pistän blogin vähäksi aikaa telakalle.
Miksikö? No täksi:
- En pysty tällä hetkellä treenaamaan oikeastaan ollenkaan.
- Aikaa bloggailuun ei oikein meinaa löytyä
- Aikaa ei meinaa oikein löytyä mihinkään. :)

Palaillaan sit joskus tulevaisuudessa taas urheiluhommeleihin

tiistai 31. heinäkuuta 2012

Maantielenkkiä ja Gastroskopiaa.

Nyt on taas monenlaista kokemusta plakkarissa tällekin vuodelle.

Lauantaina päryttelin SpeedConseptin tulille, eli pumppasin renkaisiin ilmaa ja läksin tämän vuoden ensimmäiselle oikealle maantiepyörälenkille. Odotukset eivät olleet korkealla ja reissun pituuskin oli ennaltamääräämätön. Heti alkuun oli mykistävää huomata, miten tuollainen pyörä rullaa maastopyörän jälkeen. Peli meni eteenpäin lähes itsestään. Selväksi tuli myös se, etten lepuuttimilla pysty ajelemaan kovin paljon. Oon kikkaillut nuo lepuutuskikkareet niin leveälle kuin mahdollista, mut silti olkavarren asento on sellainen, että kipua oli ja paikoin aika paljonkin. Tämä olikin jo kyllä valmiiksi ihan selvää kauraa.
Kaupunki fillarissa mulla on 670mm tanko ja ajaminen sattuu. Maastoversiossa eli Cubessa on 710mm tanko, eikä tunnu missään. Problematiikka on siis kulmasta, jossa olkavarsi ja olkanivel kohtaavat. Ainakin vielä toistaiseksi.

Noh, matka jatkui ja kohta olinkin jo Uuraisilla. Pieni breikki ja käden heiluttelua ja takaisin päin. Jokihaaran kohdilta mukaan tarttui vanhempi herrasmies vanhalla (60-70-luvun taitteesta) Crescentillä. Kysyi että en kai vaan aja kovvaa? No en ajanut ja yhdessä siinä huristeltiin muutama kymmentä kilometriä.
Oli melko huvittavaa huomata, että tämä vanha sotaratsu rullasi alamäissä aivan suhinalla mun ohi. Oli kuulemma akuperäiset laakerit ja kaikki. Maksanutkin oli aikoinaan huimat 700 euroa. :) Ja mulla "viimeistä huutoa" oleva aerodynaaminen aika-ajopyörä. Näin se taas nähtiin, ettei ole koiraa karvoihin katsomista. Aika huippua. :D

Kotiinkin lopulta pääsin ja mittariin oli kertynyt 101km, eli hyvä lenkura oli kaikin puolin. Vaikka olkapää oli koko loppupäivän aivan hemmetin kipeä.

No sitten hieman toisenlaisten kokemusten pariin. Pääsin eilen toistamiseen elämässäni kokemaan gastrtoskopian eli vatsalaukun tähystämisen. Ensimmäisestä ei kovin hyviä muistikuvia. Hieman haastellinen päivä sattui operaation tekemiseen. Aamupalan (~6:30) jälkeen en saanut syödä ja juoda yhtään mitään ennen toimenpidettä, joka siis tapahtui 15:30. Päivä oli kuitenkin melko lämmin ja hiostava. Alkoi olemaan vähän heikotusta ilmassa kun fillaroin terveystalolle.
Lyhyen briiffauksen jälkeen talon kutimet päälle (omia ei siksi, koska limaa tuli suusta melkoisesti=sotkuista) ja ei kun pöydälle pötköttämään. Purukapistut hampaiden väliin ja  siitä lekuri tynsi putken henkitorven ja ruokatorven läpän kohdille ja pyysi nielaisemaan. Klunks ja letku hulahti vatsaan. Koko ajan yrjörefleksi päällä, muuten tuntui vaan hieman epämiellyttävälle. Oikeastaan pahinta oli ilman laittaminen vatsalaukkuun, vai onko se maahalaukku?
Muutama minuutti ronkkimista, sit otettiin neljä koepalaa ohutsuolesta ja vatsalaukusta, hieman lisää ronkkimista ja sit letku ulos. Koko satsi kesti ~15min.
En oletusarvoisesti suosittele kellekään, mutta olen paljon pahempiakin elämässä kokenut. Kaikki näytti olevan kohdallaan, koepalojen tulokset saa vasta muutaman viikon päästä.

Tässä siis edelleen tutkitaan ja hutkitaan tuota koko ajan alenevaa hemoglobiinia. Taitaa edelleen jäädä arvoitukseksi. :(

Tämmööttinen

perjantai 27. heinäkuuta 2012

Lisää tapahtumaa

Nyt on ilmoittautuminen sisällä Jämi84-MTB tapahtumaankin. Mimensä veroisesti tapahtumassa kurvaillaan 84km jonkinlaista maastoajoa. Tapahtuman sivuilla reittiä kuvaillaan sanalla "helppo".
Tämä käy hyvänä treeninä Vuokattia ajatellen. No joka tapauksessa tulee olemaan minun pisin maastopyöräreissu ikuna tähän mennessä. :)

Bytheway, ajattelin huomenna lähteä tämän vuoden ensimmäiselle maantiepyörälenkille (tt-pyörällä tosin). Melkein jo jännittää. ;)

maanantai 23. heinäkuuta 2012

Vuokatti-mtb

Nonniin, nyt on ilmoittautumiset sisällä ja matkaksi arpoutui pidempi 68km.
Aikaa on vielä reippaasti fillaroida mäkiä ylös ja alas treenaillessa. Mäkiä siksi, että Vuokatissa sitä ylämäkeä piisaa ihan omiksi tarpeiksi. :)

Rimpuilin eilen sellaiset ~60km maastoa ja maantietä. Just maantiesiirtymällä alkoi aivan hervoton vesisade ja lämpötilakin laski reilummanlaisesti. Olin palelun takia jättää jo leikin kesken, mut onneksi heitin vielä Laajavuoressa muutamat mäet loppuhuipennuksesksi. Taas sain kavuta vanhoja tuttuja reittejä, mutta tällä kertaa yhtä pykälää isommalla vaihteella. Tuntuu tuollainen konkreettinen kehitys vaan niin hyvälle. Jipipii!

keskiviikko 18. heinäkuuta 2012

Maastopyöräilyä ja hölkkää

Moikka pitkästä aikaa!

Jospa sitä taas pääsisi blogin päivittämisen jaloon työhön käsiksi hiukkasen useammin.

Urheilurintamalla on tehty valintoja, sattuneista syistä. Valinnat ovat sellaisia, että keskityn ennalta määrämättömän ajan vain maastopyöräilyyn sekä juoksemiseen.
Ne sattuneet syyt ovat edelleen uima-, sekä tt-fillarikyvytön olkapää, mystinen hemoglobiiniongelma, perheellisen ihmisen aikatauluhaasteet ja elokuun lopun Vuokatti MTB:stä hengissä selviäminen. :)

Viikkokaava noudattaa sellaista linjaa, että  juoksemassa käyn pojan kanssa (kärrylenkit) 2-3krt./viikko, ja maastossa ajamassa 2-3krt/viikko. Kuitenkin niin, että lepopäiviä tulee 2-3kpl/viikkoon.
Tuo "very mystical" hemppajuttu rajaa treenien tehot tuonne PK-sektorille. Joskus maastossa pyöräillessä saattaa tiukassa ylämäessä lipsahtaa sykkeet kielletylle sektorille, mut sit voi aina palautella alamakien aikana ja tasaisilla.
Juoksut ovat olleet enemmänkin hiipimisen ja hölkän välimaastosta kuin itse juoksemista. Lenkkien pituus määräytyy ennalta arvaamattomasti, pojun unien mukaan. Joskus mennään puoli tuntia, joskus lähemmäs kaksi tuntia. Ei viitsi ihan sillein tymäkästi aloittaa jos onkin tiedossa pidempää siivua. :D

Viikkotasolla treeniä on kertynyt 4-7h, eli ihan kohtuullisesti.

29" fillari toimii kuin unelma. Pienimmän eturattaan käyttö on jo tosi harvaa. Ilmeisesti jerkku alkaa palata reisikinkkuihin.
Renkaiden kanssa on vähän arpomista. Pitäis löytää jotkut allaroundkumit, joilla ei painon suhteen ottaisi kovin paljoa takkiin, ne sais rullata kohtuullisesti, mut sit taas märällä juurakolla olis kiva jos pitoa ja luottoa löytyisi edes vähäsen. Racing Ralphit on nyt alla, ne on kuivalla loistavat, mutta märällä ei oikein toimi. Nobby Nicit on testattu kans, ei vakuuttanut. Tilasin nyt Maxxiksen Ardentit ja koklataan seuraavaksi niitä.

torstai 14. kesäkuuta 2012

Cube AMS 29"


Nyt on ajeltu fillarilla varmaan kaikissa mahdollisissa maastoissa. Eilen kävin tekemässä viimeisen testirupeaman Laajavuoren bike parkissa. Edellisestä hissipyöräilystä olikin vierähtänyt melkoinen tovi. En tainnut viime kesänä käydä kertaakaan, jos oikein muistan.

Heti ekalla laskulla lähdin uusille enduro-pätkille jännäkakka lähes housussa. :) Eka lasku meni kauhun sekaisissa tunteissa. Oli jotenkin päässyt unohtumaan miltä tuntuu ajaa jyrkempiä juurakko/kivikkopätkiä alas. Cubehan on ihan xc-pyörä joten kulmat on aika jyrkät ja joustoakin vain se 120mm. Heti perään samalle pätkälle uudestaan ja voila, sehän meni jo ihan kohtalaisesti. Toisto on tehokeino ja sieltä se selkärangasta jotenkin pulppusi esiin ajovarmuus ja pyörän käsittelytaito toistojen myötä. Testasin paria ihan dh-rataakin, niistä ei tässä sitten sen enempää kuin että tämä Cube ei ole tarkoitettu sellaiseen menoon. :)

Jos arvioisin asteikolla 1-5 eri osa-alueita pyörästä niin ne menisivät suunnilleen näin:

1. Perus xc (latupohjaa yms.)  4/5
2. Polkuajelut                         4/5
3. Tekniset/vaikeat polut          4/5
4. Ylämäet                             4/5
5. "Nyky"enduro                     2/5
6. Dh                                     0/5

Kohtien 1,2,3 ja 4 arviot hyppäisivät suoraan viitoseen jos olisi massia keventää fillaria. Fillari painaa nyt 13,4kg ja tuosta saisi 1,5-2kg nipistettyä pois latomalla taalareita tiskiin.

Eli kokonaisarvosanana loistava!

Toinen ilostuttava asia on, että olkapää kesti melko hienosti eilisen rytyytyksen. Laajavuoren alamäkireiteillä kuitenkin koko ajan hakkaa käsille melkoisesti. Jipii!

perjantai 1. kesäkuuta 2012

Monennököistä

Hiljaiselolle on selityksensä, niinkuin melkein kaikelle aina. Tässä on ollut vähän kaikennäköistä hommelia ja harmia. On mahtijuttujakin tottakai. Mahtijutut ensin. :)
Olkapää alkaa kestämään jo maastopyöräilyä. Tämä on aivan mahtavaa. Parin tunnin lenkkejä olen jo päässyt ajelemaan ja on reitille osunut ihan rytkettäkin.
Maastopyöräilyyn liittyy toinenkin mahtijudanssi. Nimittäin meidän perheeseen tuli uusi perheenjäsen. Kerroinkin aikaisemmin fillarikaluston optimoinnista ja tämä toimenpide on lähestulkoon loppuun saatettu. Maantiepyörä ja enskapeli sai lähteä, tilalle saapui tällainen namupeli:

Kyseessä on 29", 120mm joustava xc-menopeli. Nyt neljä lenkkiä/testireissua takana ja olen aivan myyty mies. Tuo isompi rengaskoko on jotain aivan upeaa. Just nyt tuntuu siltä että maastopuolella en enää koskaan halua palata 26":sten pariin. Fillari kapuaa mäet loistavasti, juurakot ja kivikot on lähes juhlaa, alamäkeenkin pääsee hyvällä sykkeellä painelemaan. Joudun hieman modaamaan ohjaamoa, joka tarkoittaa sentin lyhyempää stemmiä ja rutkasti leveämpää tankoa. Jahka olen nuo saanut ostettua ja asennettua niin hipoo täydellisyyttä. :D
Totuttelua korkeampaan fillariin joutuu tottakai harrastamaan, mutta en usko että kauaa menee että saa luottoa kehiin.

No sit pakolliset mussutukset. Kävin lääkärissä kun sellaista aika totaalista väsymystä on ollut ilmassa. Oli kyllä elämäni rankin talvi kaikilla mittareilla mitattuna niin olin ajatellut väsymyksen johtuvan siitä.
Onneksi kävin urputtamassa oloani. Aluksi epäiltiin jonkin sortin hermostollista ylirasitustilaa, johtuen juuri syksyn-talven väsymyksestä ja stressistä. Sit napattiin 9 putkea verta, tehtailtiin vatsan alueen ultratutkimus ja napattiin sydänkäppyrät. Tulokset seuraavanlaiset: veriarvot muuten loistavat, hemoglubiiniarvo on vaan romahtanut. Anemian puolella ollaan siis.
Rautavarastot ovat tupaten täynnä, joten syytä pitää etsiä jostain muualta. Ultran mukaan sisäelimet ovat kunnossa. Senkka loistava, samoin sokeri jutut sun muut. Lääkäri epäilee tällä hetkellä jonkinmoista sisäistä verenvuotoa jossain päin. Tutkitaan ja hutkitaan lisää. Sain sykkeennostokiellon, eli kepoista liikuntaa saa harrastaa, kovat treenit ja kisat pitää jättää kalenterista pois.

Tämä tarkoittaa sitä, että voin luultavasti unohtaa TahkoMTB:n, josta olin hieman haaveillut. :(

perjantai 11. toukokuuta 2012

Arpajaisvoitto

Nonniin, onni potkaisi meikäläistä kerrankin. Voitin jostain kilpailusta,johon en edes muistanut edes osallistuneeni, palkinnoksi 2 kappaletta osallistumisia Vuokatti-MTB tapahtumaan. Mökki on jo varattu eli tästäpä kesälletavoite ja kiintopiste. Matkaa pitää vielä arpoa. Katsellaan tuossa kesämmällä, että mihinkähän sitä voisi rahkeet riittää.

Piti keskiviikkona heti käydä kokeilemassa, että miten se maastopyöräily tällä hetkellä oikein sujuu ja onnistuu. Suuntasin kohti Laajavuoren latupohjia. Pääpiirteittäin meni kaikki ihan ok. Isommat tärskyt (vaikka oli ihan tasaista taivalta) oli aika ilkeitä ja pari kertaa meinasi käydä ohraset kun hävisi ns. käsi alta. Mutta mutta, tässä on vielä aikaa hyvin. :)

XC-testilenkki 


maanantai 7. toukokuuta 2012

108. päivä ja vähän fillarihommaa

Onko leikkauksesta jo näin kauan aikaa kulunut. Huh heijaa, aika juoksee kyllä siivillä.
Hieman on hiljaista ollut täällä blogipuolella. Mitäs onkaan tapahtunut? Viikon vatsatauti, jumppaa, hieman juoksua ja hitunen pyöräilyä. Siinäpä ne tärkeimmät. :)

Eilen muuten kävin testaamassa uintia. Ei onnistunut. Ensimmäisen vaparin käsivedon aikana iski sellainen hermotyyppinen kipu olkapäähän, että ihan oikeasti tuli itku. Aivan järkyttävän kovaa sattui. Se on altaassa käden pyörittäminen näköjään hieman eri juttu kuin kotona vemputtaminen. Tästä kamalasta kokemuksesta selvittyäni "uin" vartin verran sellaista rinulin ja koiran välimuotoa. Ehkä tuollainen pienimuotoinen uusi liike tekee hyvää olkanivelelle. Joka tapauksessa en taida ihan hetkeen hallille vielä suunnistaa.

Fillarilla pystyy jo ajelemaan ihan kohtuullisesti. Todellinen maastoajelu saa odotella, latupohjakruisailua aion harrastella. Maantielle ei vielä kovaa hinkua ole, viileys ja pöly pitävät tästä huolen.
Fillarihommista sen verran että optimoin hieman kalustopuolella asioita. Aion vaihtaa kolme fillaria yhteen, eli myyn maastopyörät + maantiepyörän pois ja ostan hevyehkön 29" täpärimaastopyörän tilalle. Voin aika-ajopyörällä ajella kaikki maantielenkkini ihan mainiosti. Maastoon mulla ei oikein ole optimaalista peliä ollut, joten tällä järjestelyllä tämäkin asia korjaantuu, plus autotalliin saa kivasti lisää tilaa levitellä asioita. :)
Commencal meni jo kaupaksi, Bianchia on kovasti kyselty ja täpärimaaturikin on herättänyt jo mielenkiintoa.
Mutta mikäs tulee tilalle...mmmhh, palajastetaan tämä vasta kun varmituu muutamat yksityiskohdat. 

sunnuntai 22. huhtikuuta 2012

Päivä 94.

En oo kirjoitellut, kun ei ole ollut mitään mitä kirjoittaa. :) Nyt on.

Perjantaina kävin tapaamassa lekuria. Uutiset hyvät kympit. Liikelaajudet eivät kuulemma mulla nivelrikon vuoksi tätä paremmaksi enää voi tulla, eli tapissa ollaan. Voimat ovat lisääntyneet hyvin ja muutenkin näyttää hyvälle. Kuusi kuukautta on yleensä se aika jolloin ollaan suurin piirtein tässä pisteessä, nyt aikaa on mennyt rapiat kolme. Oon siis temuillut kaiken oikein ja tarpeeksi. Uintia saan kokeilla ja samoin punttia. Tosin pitää aloitella tooooooodella hissukseen ja tunnustellen. Edelleen on kipuja, ajoittan aika paljonkin ja välillä suhteellisen tujuja. Eli tuntemuksien mukaan.
Olkapään nivelen rutinallekin kertoin syyn. Leikkauksessa on jouduttu limapusseja poistamaan näkyvyyden parantamiseksi ja koskan niitä ei tällä hetkellä siellä vielä ole, niin paikat rutisee. Limapussit tuonne kehittyvät ajan kuluessa, kuukausien kuulemma.

Gumminauhajumppaa, polvipunnerruksia, venyttelyitä, sekä Tens-hoitoa olkapää saa osakseen. Nyt teen treenit hieman kovempana, joten pari päivää tulee palauttelua. Hommasin siis itselleni Tens-laitteen = sähköä erilaisin impulssein ja voimakkuuksin kipualueelle ja ympäröiville lihaksille. On selkeää apua kivun hoitoon. Neljä lätkää, jotka asetellan eri positioihin ja sit laitetaan vekotin ajamaan virtaa. Tätä laitetta voi tulevaisuudessa käyttää kaikkiin muihinkin "vammoihin"  mitä taatusti tulee. :) Hyvä ostos.

Jupinaa pitää aina olla ja tällä kertaa marisemisen aiheena voisi olla rapakunto. Oon siis ihan rapakunnossa, joka tarkoittaa sitä, että pitää aloittaa urheilupuuhailut lähes alusta. Juosta kykenen vitosen, pyöräillä 30km ja nämäkin hissukseen ilman suurempia vaikeuksia. Heti kun matkat pitenee, niin loppuu kyky.

Sellasta hommelia.

Viime viikolla liikuin seuraavanlaisesti:
Ma: Lepo
Ti: Juoksu 5km
Ke: Lepo
To: Juoksu 5,8km (2km ver + 3km VK + (3*100m))
Pe: Lepo
La: Traineri 1h 15min
Su: ap.Juoksu 6km (sis. 3*100m)  ip. Fillari 1h 50min (kevään ensimmäinen maantielenkki)
Yht: 5h

maanantai 9. huhtikuuta 2012

Viikko 14. + päivä 79.

Nyt voin näköjään aloittaa kuntoutuskirjoitusten rinnalla suoltamaan taas urheilurintaman kokemuksia ja toteutuksia. Huisaa!

Ensimmäinen sellainen suhteellisen ehyt liikuntaviikko. Pääosin kevyttä PK:ta ja sitten kuin kruununa päällä tuo lauantainen yhdistelmä jossa oli jo tehoja mukana.

Viikon epistola oli tällainen:
Ma: Lepo
Ti: Juoksu (matolla) 1h, PK
Ke: Traineri 1h20min, PK
To: Lepo
Pe: Traineri 1h, PK
La: Fillari+Juoksu yhdistelmä (4*15min+15min) nousevalla teholla
Su: Fillari 45min, palauttavaa
Yht: 6h15min

Kuntoutushommasta:
Olkapään lihaksisto vahvistuu päivä päivältä enemmän. Kipuja on edelleen ajoittain aika reippaastikin, mutta muuten kaikki on ihan ok. Käsi pyörii kivasti ympäri molempiin suuntiin. Juoksun aikana ei tunnu enää paljoakaan, fillarointi ulkona ei tunnu hyvälle. Tärinä ja jumputus epätasaisella alustalla saa aikaan viiltäviä kipuja. Tasaisella ja trainerilla ei ole mitään ongelmaa.
Kaikki jumpat sujuu hienosti, ainoastaan yksi liike on edelleen mahdoton. Kuminauhalla veto oikean käden puolelta vasemmalle alakautta, leikattu käsi suorana. Tämä sattuu ihan hemmetisti. Kipu sijoittuu aika lailla nivelrikkoalueen tienoille. Nyt perjantaina on taas fyssari ja ensi viikolla tapaan lekurin asian tiimoilta. Jospa näiden avulla selviäisi ongelman syy ja keinot korjata tilanne.

Toivottavasti pääsisin jo kohtapuoliin ihan voimaharjoituksia tekemään. Olen nimittäin optimistisesti jo hieman suunnitellut kesälle joitain tavoittelemisen arvoisia juttuja. :) Näistä vähän myöhemmin sitten kun on selvää, että onko edes mahdollisia. :D

lauantai 7. huhtikuuta 2012

Kunnon treeni pitkästä aikaa. :)

Vaikka ulkona oli mitä mainoin keli, niin tuuppasin itseni työpaikan salille (väestönsuoja) puuhastelemaan yhdistelmäharjoituksen. Suunnitelma oli 4*(Fillari 15min + Juoksu 15min) nousevalla teholla. Tämän myöskin suoritin. Ensimmäistä kertaa sitten viime syksyn tuntui että tästä hommasta vielä tulee jotain.
Pyörän virkaa ajoi joku Tunturin kuntopyörä, johon sain ruuvaamalla ihan siedettävän ajoasennon. Q-factory oli vaan melko iso. Ensi kerralla roudaan oman filetsun ja trainerin. Oli nimittäin tosi mukava treeni kaikin puolin.
Juoksumattoon asettelin 1% nousukulman. Musta mattojuoksu on tuolla hieman "nousevalla" setupilla mukavempaa.

Homma meni melko tarkalleen näin:
1. setti alkuverraa. (Fillari av.124, Juoksu av.135)
2. setti PK (Fillari av.140, Juoksu av.146)
3. setti VK1 (Fillari av.153, Juoksu av.159)
4. setti VK2 (Fillari av.162, Juoksu av.171)

Kerrotaanpa tässä samallla että mun aerobinen kynnys juostessa on 152 ja anaerobinen 180. Fillarilla samat on 142 ja 170.

Kuntopyörästä ei Watteja ulos saanut. Juoksuvauhdit olivat seuraavanlaiset:

1. 7.36 / km
2. 6.22 / km
3. 5.30 / km
4. 4:48 / km

Treeniä tuli siis pikkuisen rapiat kaksi tuntia, josta tunturainen VK-alueella. Vaihtoihin tuhraantui aikaa ~7min.
Viimeinen vaihto pyöräilystä juoksuun oli hieman takkuinen, mutta muutaman minuutin jälkeen alkoi rullaamaan kivasti.

Kaukana ollaan syksyn vauhdeista, mutta esim. juoksu tuntui tänään kokoajan tosi hyvälle ja mukavalle. Vaikka sykekin kipusi ihan kivasti, ei tuntunut oikeastaan miltään. Luottoa alkaa taas löytymään, että tässä palataan vielä omalle tasolle ja paremmaksikin. :) Jipii!

sunnuntai 1. huhtikuuta 2012

71. päivä

Ja sama laulu jatkuu, eli homma etenee. Arkiset askareet hoituvat jo oikein mallikkaasti. Pientä kipuilua on edelleen, mutta nämäkin ihan kevyttä kauraa jo. Töihin paluukin tapahtuu huomenna maanantaina. Vajaa kolme kuukautta saikkua on siis ohi. Todella nopsaan on aika rientänyt.

Käden saan jo kiepautettua ympäri molempiin suuntiin. Hieman on rajoitetta yläasennossa, mutta menee kun pistää menemään. Eihän se ihan tuskatonta ole tuo ympäri vispaaminen mutta tuntuu siltä, että mitä enemmän kättä pyörittelen, sitä paremmalta se aina seuraavana päivänä tuntuu. Kuminauhajumppien osalta homma jatkuu edelleen samana, ei muutosta.
Pyöräily on tällä viikolla sujunut olkapään osalta paremmin kuin viime viikolla. Nyt puolitoista tuntia ei tuntunut enää kovinkaan pahalta. Juoksu sen sijaan aiheuttaa edelleen reipasta kipua. Ilmeisesti tärinä ja jumpsutus ei ole hyväksi.

Viikon 13. urheilut:
Ma: Lepo
Ti: Juoksu 6km
Ke: Pyöräily 1h (maastopyörällä maantiellä)
To: Lepo
Pe: Lepo
La: Juoksu 6,5km (oma testilenkki. Aika paljon hitaammin kuin esim. syksyllä. :))
Su: Pyöräily 1h30min (maastopyörällä maantiellä)
Yht: 3h50min

sunnuntai 25. maaliskuuta 2012

65. päivä

Edelleen kuntoutus etenee. Voimatasot kasvaa pikkuhiljaa ja sen huomaa aika havainnollisesti siitä, että käytössä olevien jumppakuminauhojen väriskaala on laajentunut yhdestä neljään. Neljä liikettä vaatii jo vähän vahvempaa vastusta, kolmessa on käytössä medium, yhdessä soft ja yhdessä ultrasoft. Tuon ultrasoftinkin voisi voiman puolesta heivata jo huitsin nevadaan, mutta tekee se liike niin kipeää edelleen, että sillä mennään. Olen paikallistanut kipukohdan nivelrikkoalueelle, eli joko sheivattu nivelpinta ja/tai tähystysopstaakkeleiden reikien kohdalta itseensä ottaneet lihakset kipuilee. Perus haukkariliike punttiin oon lisännyt myös painoa jo niin, että vekotin painaa kokonaiset kolme kiloa. Sillä saa jo venkuiltua 2*40.

Siirryin viikolla sellaiseen ohjelmaan jossa on 2-3 kertaa päivässä käsien nostot ~30 kertaa eteen ja sivulle + liikeratatreenejä. Sit joka toinen päivä jumpat läpi 2*40-50 toistolla. Vielä ei mennä tappiin asti, vaan reserviin pitää jäädä puhtia, tuntua jo tottakai saa. Olen huomannut, että nyt olen jo sellaisessa vaiheessa jossa hienoinen mukavuusalueen ylittäminen tuo tulosta. Tämä tosin vaatii joka toisen päivän lepopäiväksi. Kaikkien liikkeiden tekeminen edelleen aiheuttaa pientä kipua ja välillä kuuluu melkoista rutinaa ja narinaa, mut olen huomannut että lepopäivän jälkeen on joka kerta tapahtunut huomattava parannus lähes jokaisella osa-alueella. Tottakai jos taantumaa ilmenee ja kivut lisääntyy niin sit passaillaan ja hellitetään, mut näin mennään toistaiseksi.

Urheilurintamalla on taasen takapakkia tapahtunut, vai pitäisikö sanoa ettei ole oikein tapahtunut mitään. Univelkakertymä alkaa olemaan meidän perheen aikuisissa sellaista sorttia, että arkisten askareiden ja lapsenhoidon lisäksi ei oikein kykene muuta ponnistelua puuhaamaan. Palautuminen on melko pitkissä kantimissa jos sitä tapahtuu ollenkaan. Onneksi saadaan ensi keskiviikkona vauvojen unihommiin ja ongelmiin perehtynyt ammattilainen ihan meillä kotona käymään. Unikoulu se on pojalla aloitettava varmaan, tämä show alkaa mennä jo liian pitkälle. Kohta puoli vuotta todella pätkittäistä unta takana ja nyt on ihan fyysisiä merkkejä henkisen väsymyksen lisäksi ilmassa. Fyysistä pahoinvointia, tärinää, ruokahaluttomuutta, näköoireita, muistamattomuutta yms. ja lisäksi on hetkittäin hermot melko kireällä. ;) Leposykekin on nyt viime päivien mittausten mukaan ~60, kun syksyllä keskiarvo oli 40.

Urheilujuttujen suhteen on tullut vähän sellainen epätodellisen epätoivoinen ja lamaantunut fiilis. Tiedän että johtuu tästä älyttömästä väsymyksestä, mutta siltä vaan tuntuu. Jotenkin niin älyttömän kauas olen tipahtanut siitä pisteestä missä olin syksyllä. Ihan kuin ne kaikki tunnit ja vaivat olisivat valuneet kokonaan hukkaan ja miten paljon menee taas aikaa, että edes samassa tilassa ollaan. Eihän se tottakai näin mustavalkoista ole, mut kuitenkin. Se on ainakin tullut todistetuksi, että kävelyllä ei kunto minulla kasva. :)

Kävin torstaina autotallissa polkemassa ja 35min kohdalla piti lopettaa kun ei vaan jaksanut. Ihan PK1 alueella kuitenkin löpsyttelin. Eilen lauantaina kokeilin juoksua, joka sujui onneksi hiukan paremmin. Tänään kävin ulkona pyöräilemässä, pyöräteitä maasturilla. Tunti ja vartti meni aikaa ja vasemman käden lihakset ovat aivan tyhjät. Piti vähän särkylääkettäkin naukata naamariin reissun jälkeen. Iloinen ja onnellinen olen siitä, että edes pikkaisen pystyn jo pyörällä ajamaan.
Ei muuta kuin jumppaa koneeseen niin kyllä se siitä. ja näillä mennään. Se on turha käkistellä kun on paskat jo housussa, eli urheilen minkä kykenen, väkisin ei väännetä.

Ma: Lepo
Ti: Lepo
Ke: Lepo
To: Traineri 35min
Pe: Lepo
La: Juoksu 6km
Su: Pyöräily 1h15min
Yht: 2h30min

sunnuntai 18. maaliskuuta 2012

58. Päivä

Ja jälleen kerran on otettu mahtava harppaus eteenpäin. Olen voinut kaivella kaapinpohjalta jo kevyen kuminauhan erittäin kevyen tilalle ja näyttäisi sille, että ensiviikolla voin tuon kevyenkin nakata nurkkaan ja siirtyä astetta vahvempaan gumminauhaan.
Tänään kävin kaverin Arin ja yhden ehkä maailman upeimman hauvelin Aapon kanssa juoksemassa. Matkaa kertyi jo kokonaiset 8km. Huiii! Olkapäähän ei juurikaan sattunut, ei juoksun aikana, eikä juoksun jälkeenkään. Oi miten mahtavaa.
Trainerilla ajo sujuu myös ihan kohtuu hyvin. Siis aivan mahtavaa kun kokeilin hetken aika-ajoasentoa, niin sitä todella viiltävän inhottavaa kipua mikä mulla on ollut aina aeroasennon aikana käsivarressa ei yhtä-äkkiä ollutkaan, ollenkaan. Jipii! Eli siis nuo vammat olkapäässä ovat ilmeisesti olleet tuolla muhimassa jo todella kauan. Voi jösses sentään jos nyt on mennyttä kauraa kaikki ongelmat.

Liikeradat ovat lähes täydet, tosin en minä niitä ilman kipua saa ääriasentoihin, mutta ei tässä vaiheessa vielä kuulukaan saada. Ainoastaan ulkokierto on vajaa, mutta se onkin se kaikkein vaikein. Edelleen milli-pari päivässä sekin homma edistyy.

Luottamus sen kuin van kasvaa siihen että tästä tulee vielä tosi hyvä. :)

Tälle viikolle 11 sain muutamia ihan kohtuullisia treenejäkin aikaiseksi:
Ma: Lepo
Ti: Traineri 1h15min PK
Ke: Juoksu 6km
To: Lepo
Pe: Traineri 1h15min (sis 2*15min /pal.5min)
La: Lepo
Su: Juoksu 8km
Yht: 4h10min

Ai niin, tänään juoksin ekaa kertaa ihka uusilla lenkkareilla. Alennusmyynneistä kävin noukkimassa kyytiin Adizeron Aegis 2 lenkurat. Ihan hyville vaikuttivat näin yhden lenkin perusteella. On tosi kevyet, eli saas nähdä mitä jalat tykkää kun pääsen hieman enemmille juoksumäärille. Väri ainakin on raflaava.

sunnuntai 11. maaliskuuta 2012

51. päivä ja edistystä tapahtuu

Tälle viikolle onkin sattunut kaikenlaista. Liikeradat eteen ja sivulle ovat avustetusti tehtynä jo ~90%:set. Ulkokierto tahmaa vastaan kovasti, mutta siinäkin joka päivä muutaman millin kasvaa liikelaajuus.
Jumpat on ainoat jotka junnaa. Itseasiassa on hieman kipu lisääntynyt ja kamala narina ja pauke muutamien kuminauhavenkoilujen aikana. Höllään hiukka tahtia, jospa se siitä petraantuisi.

Tälle viikolle sain jo treenipäiväkirjaankin oikeita merkintöjä :) Lopusta voi tiirata nämä ihmeet. Melko pohjalle on kunto romahtanut. Aika mielenkiintoista nähdä, että miten kauan saa puuhailla, kunnes saan juoksun tuntumaan juoksulta ja fillaroinnin fillaroinnilta. Tällä viikolla nuo on olleet jotenkin ihan käsittämättömän outoa hommaa. Mut oon aika iloinen, että nyt voi jo aloitella pienin pyräyksin.

Todistusaineistoa rapputreenistä. :)
Kävelyhommat olen jättänyt merkitsemättä kokonaan ja jätän jatkossakin. Mun mielestä ne on kuntoutusta, ei treeniä. Joku pitkä sauvakävely on sit asia erikseen, jos sillä on joku selkeä funktio ohjelmassa. Muutenkin oon pitänyt tapana merkkailla treenipäiväkirjaan vaan sellaiset harjoitteet, jotka tähtää selkeästi jonkun ominaisuuden kehittämiseen, tai muuten palvelee tätä touhua.

Jepujee. Toistaiseksi näyttää siis hyvälle ja oon tosi optimistinen että kuntoudun paremmaksi kuin mitä olin ennen. :)

Viikko 10.
Ma: Lepo
Ti: Traineri 1h10min (sis. 2*15min)
Ke: Juoksu 2*2km
To: Lepo
Pe: Traineri 1h10min (sis.5*5min)
La: Lepo
Su: Juoksu 2*2km + porrastreeni
Yht: 3h40min

PS. Ai niin. Läskikerhoprojekti etenee todella mallikkaasti. Tuosta oikealta voi katsastaa tilanteen. ;)

tiistai 6. maaliskuuta 2012

46.päivä. Lääkäriä tapaamassa

Lompsin just kotiin lekurilta. Kaikki on hyvin, aikataulussa ja silleesti. Itse asiassa liikeradat ovat auenneet hämmästyttävän hyvin ja nopeasti. Oli itse ortopedikin hieman hämmentynyt. :) Mainitsin salaisen aseeni MSM:än jonka hyvistä vaikutuksista tiesikin.
Nyt vaan onpi kuntoutumisen kannalta kriittisimmät ajat edessä. Liikeradat pitää saada täyteen kukoistukseensa, voimaa sekä lihasta käpälään. Hermotusongelmasta ei kannata vielä olla lainkaan huolissaan. Jos ei korjaannu tässä maaliskuun aikana, niin sit ihmetellään lisää.
Venkuili kättä mitä ihmeellisimpiin asentoihin ja mie pistin pyynnöstä vastaan sen minkä kykenin. Parit jutut sattuivat, suurin osa oli lähes kivuttomia. Jokatapauksessa kivuiliaina päivinä ennen leikkausta on ollut pahemmat fiilikset kuin nyt. Kuuden viikon päästä käyn toisessa kontrollissa varmuuden vuoksi. 

Sit vastaukset kysymyksiini:
  • Juoksua voi aloitella vaikka heti jos tuntuu vain hyvältä. Kotimatkalla otin parit hölkkäaskeleet ja päätin samoin tein vielä hetken odotella. :)
  • Trainerilla saan ajella jos nojaaminen stongaan ei aiheuta ikävää tuntemusta. Tätä käyn kokeilemassa tänään.
  • Vesijuoksua suositteli lämpimästi
  • Sauvakävely astuu repertuariin varmaan ~2-3 viikon kulttua.
  • Aarnea saan alkaa nostella piakkoin, hallitusti. Kurotusnostot on absolutely kiellettyjä. Vaimo kiittää.
  • Uintia mukaan heti kun liikeradat antavat täysin kivuttomasti tähän mahdollisuuden.
Eli ei mene kauan kun saan kunnon treenit taas käyntiin. Jipii!

Sit hieman mussutusta:
Nivelrikon määrä tuolla olkanivelessä on ikääni nähden melkoinen. Onnenkantamoinen on se, että kuluma on kokonaan edessä sekä ylhäällä. Lavanpuoli on ehyt. Mitä suuremmala todennäköisyydellä jossain vaiheessa tulevaisuutta on nivelen keinopinnoitus odotettavissa. Se että onko tämä edessä kolmen- vaiko 20-vuoden päästä ei voi sanoa. Ei siis murehdita tätä etukäteen.
Sit solisluun nivelsiteet ovat lähes kaikki antautuneet, eli niitä ei tuolla ole. Solari on ollutkin joitain vuosia melkoisesti kohollaan ja syy on siis tämä. Peruja 2007 sattuneesta pyöräilyonnettomuudesta. Tämä on sellainen vamma, jota ei millään järkevällä tavalla kyetä tänä päivänä vielä korjaamaan. Mutta positiivista on se että tämä ei ihan kamalasti vaikuta mihinkään, jos pidän lihaksistoni hyvässä tikissä. Eli siis pidetään. :)

Et sellasta. Hyvillä mielin käpöstelin kotiin ja jatkan kuntouttamista kohti iron mania. Hip hei!


maanantai 5. maaliskuuta 2012

45. päivä ja 3. fysioterapia

Tulin just fyssarikäynniltä. Liikeradat ovat palautuneet tosi hyvin, muutenkin kaikki on ihan ok ja aikataulussa. Ainoa miinusmerkkinen juttu oli yhden lihasryhmän hermotuksen katoaminen. Suomeksi siis, että tietyn liikkeen aikana vaikka aivoni käskevät kättäni tehdä asia, käsi ei tee sitä asiaa. Käsky aivoilta ei siis mene perille lihassoluille. Tämä tällainen on kuulemma melko yleista ja mitä luultavimmin palautuu ajan ja harjoitteiden kanssa ennalleen. Syitä voi olla monia. Leikkauksessa on voinut hermo ottaa itseensä, kuuden viikon käyttämättömyys yms. Jokatapauksessa en ole vielä lainkaan huolissani. Sovittiin jatkosta niin, että seuraava käynti varattiin vasta huhtikuun puoleenväliin. Jos jotain hälyyttävää ilmenee, niin otan sitten yhteyttä.
Hyvällä mallilla on siis projekti. Tästä todella hyvä mieli. :)

Jumppaohjeet menivät osin uusiksi. Rasitustakin alan nostamaan nousujohteisesti tuntemuksien mukaan. Mukana vanhoista jutuista säilyivät vaan oikeastaan liikeratoja avaavat hommelit.

Huomenna olisi sitten vuorossa lääkärin tapaaminen. Eka kontrolli siis. Tämä onkin mielenkiintoista, sillä hän varmaankin voi antaa osviittaa muutamista mahdollisista aikatauluihin liittyvistä asioista. Mua eritoten kiinnostaa seuraavat:

  • Milloin saan aloittaa juoksemisen?
  • Milloin saan aloitttaa pyöräilemisen? (eli siis milloin saan nojata eteenpäin kädet tangolla)
  • Mites vesijuoksu?
  • Meneeköhän kauan, että saan nostella tuota meidän ~7kg painavaa ipanaa?
  • Saako uinnin aloittaa heti kun liikeradat ovat kokonaan palautuneet?
  • Missä vaiheessa sauvakävelyn voi ottaa lajirepertuaariin?
  • Mitä olkapääni suuri nivelrikko merkitsee toiminnallisen tulevaisuuteni kannalta?

Laitetaan huomenna rapsaa tästä tapaamisesta.

perjantai 2. maaliskuuta 2012

42. päivä ja varaslähtö vapauteen

Olen niin kärsimätön ja malttamaton, että otan vuorokauden varaslähdön. Heivasin tänään kantositeen hevon kuuseen. Todella oudon tuntuista. Kovin aktiivista ei toiminnot ole, enkä uskallakaan oikein mitään tuolla tehdä, eikä se kyllä oikein toimikaan. Olkapään ja lavan seutu tuntuu kokoajan sellaisen paksuna mönttinä, pientä hieman inhottavaa tuntemusta myöskin ilmenee. Kipuja ja vihlaisuja vähän pelkää. Tässä vähän niinkuin velttona ja voimattomana kulkee tuossa vierellä. Sellaisia arkisia toimenpiteitä olen kuitenkin jo käden avustuksella puuhaillut kuin esim. tämän blogin kirjoittaminen, vaipan vaihto, lapsen syöttö, suihkussa käynti. :D

Voipi olla vaan, että tässä lähipäivien aikana joudun aina hetkeksi kantositeeseen käpälän ottamaan. Pikkuhiljaa sano...mmmhh...joku, en muista.

Sit hiukkasen statistiikkaa:
- Leikatun käden hauiksen ympärysmitta: 28cm
- Terveen  käden hauiksen ympärysmitta: 32cm
- Leikatun käden käsivarren ympärysmitta: 20cm
- Terveen  käden käsivarren ympärysmitta: 22,5cm

Eli ihan käsittämättömän nopeasti lihas"massa" häviää. Hauiksen kohdilta 4cm ja käsivarren kantturoilta 2,5cm. Oon ihan satavarma, että lihaksen palauttamiseen menee huimasti enemmän aikaa kuin tämä kuusi viikkoa. Villi arvaus voisi olla vaikka kuusi kuukautta. ;)

Todisteena tässä parit kuvat. Tuo enemmän tuhrittu on siis se terve käpälä ja toinen luonnollisesti rikkinäinen.


torstai 1. maaliskuuta 2012

41. päivä ja edistystä

Kahden "lepopäivän" jälkeen tapahtui huima harppaus. Käden liikerata suoraan eteen ja ylös on nyt lähes normaali. Kokeilin nostaa ilman apua kättä ja voi jehna, sain nostettua kolme kertaa ~90 asteen kulmaan saakka.

PS. enää kaksi yötä ja jippii!

maanantai 27. helmikuuta 2012

38. päivä

Yeah! Viimeinen viikko kantositeen kanssa alkoi. Viisi yötä ja heivaan tämän helvetinlaitoksen pesukoneen kautta kaapin perälle. Hassun näköinen tuo käsivarsi. Ohut kuin mikä (no ei se ennenkään mikään järin lihaksikas ollut) ja iho kesii pois sellaisena valkoisena jauheena.
Jumpat ovat jatkuneet normisti. Ihan pientä kipeytymistä on ilmentynyt. Taisin ahnehtia kuminauhaa hiukka liian paljon heti alkuunsa. Hieman hillitsen ja etenen nousujohteisesti.
Nyt siis aamuin ja illoin liikkuvuus + kuminauha, päivällä liikkuvuus + isometriset. Ja noista kuminauhajumpista sen verran, että ei ne mitään kunnon nauhan venyttelyä ja rimpsuttelua ole, sellaisia hentoisia juttuja vaan. Viisi erillaista hommelia, ~kymmenekunta kutakin.

Eilen kävin kapuamassa Laajavuressa rappusia.

82 porrasta, alku melko jyrkkää, loppu hieman loivempaa. 10 kertaa hiissasin itseni ylös käyttäen vain päkiöitä ja joka portaalla ikäänkuin ponnistaen. Jaloista on tämän tauon aikana aika mallikkaasti hävinnyt bofori ja sen mukaiselta tuntui.

Eipä tässä mitään muuta ihmeellistä.

PS. Painonpudotusoperaatio on hyvässä vauhdissa. Paljastetaanko vaikka sen verran, että nälässä en ole ollut, enkä ole kituuttanut, sen sijaan ihraa on liuennut jo ihan kiitettävästi. Tällä menolla oon pelipainoissa kun taas treenit voin aloittaa. :)

tiistai 21. helmikuuta 2012

32. päivä

Eilen oli toinen fysioterapiakäynti. Sain tukun uutta puuhailtavaa kotiin. Vanhojen lisäksi nyt saan aloittaa kevyitä kuminauhajumppaliikkeitä. Myös liikkuvuusharjoitteita tuli muutama lisää. Päivän epistola menee nyt niin, että aamulla ja illalla on liikkuvuus- + isomeerisetharjoitteet. Päivällä rimpuloin liikkuvuus- + kuminauha- ja muut jumpat. Viikon päästä vaihdan järjestystä, jolloin kuminauhaa tulee enemmän kehiin.
Aika tylyä oli kun testattiin tämän hetken tilannetta. 500g punnuksella ei mun käsi suorana nouse eteen eikä sivulle yhtään. Taaksepäin sain hieman liikettä. Liikeradat muuten ovat laajentuneet todella hyvin, eli siis kun terveen käden avustuksella kättä nostaa esim. suoraan eteen, niin nousee lähes pystysuoraan. Kuminauhajumpat ovat siis nyt alussa aika kevyttä. Liikkeet ovat jotain 5-10 senttiä, kaippa tuosta ajan kanssa homma edistyy.

Vajaa pari viikkoa on jäljellä kantosidettä. Sen jälkeen alkaa aika, joka kertoo enemmän olkapään tulevaisuudesta. ~3kk kestää, että kudokset ovat saavuttaneet kunnon kestävyyden, 1,5 vuotta, että on kuin alkuperäisessä tikissä.

Sain luvan ajaa trainerilla. Tietenkin vasen käsi kantositeessä. Tämä on plussaa, koska pelkkä kävely alkaa jo hieman nyppiä.
Eilen kävin myös Laajavuoren hyppyrimäellä testaamassa, miten porrastreeni sujuisi yksikätisenä. Laajiksesta löytyy yksi pieni hyppyrimäki, jonka kupeessa on 82 askeleen, melko jyrkkä, puhtaana lumesta pidettävä portaikko. Hyvin natsasi. Loppuviikosta painelen tekemään vähän pidemmän jalkojen voimaharjoituksen. Eilen oli pohkeet vähän jumissa, niin en uskaltanut kavuta kuin kaksi "vetoa". Alaspäin tultaessa pitää olla vaan varovainen, ettei mene mukkelismakkelis.

tiistai 14. helmikuuta 2012

25. päivä

Jupinaa ja mussutusta:

Homma junnaa vähän niin kuin paikallaan. Päivät ovat samanlaisia, pientä turhautumisen fiilistä on alkanut pukkaamaan. Käden kantaminen tassä kantohärvelissä alkaa nyppimään. Tähän meni tosin hieman kauemmin kuin olin kuvitellut. Yöt ovat hankalia, nukkuma-asentoja on tasan tarkkaan yksi. Yösärkyjä on myös alkanut ilmeentymään, jopa siinä määrin ettei nukkumisesta ole tullut yhtään mitään. Tähän soossiin kun vielä lisää meidän jatkuvasti heräilevän pikku pirpanan, niin on ohimolohkossa kiristystä kerrakseen. Siis suomeksi = väsyttää, turhauttaa ja kiukuttaa. Onneksi mulla on todella pitkä pinna ja pystyn olemaan purkamatta tätä muihin ihmisiin. Siitä kun ei tässä tilanteessa olisi muuta kuin haittaa ja eipä se mihinkään johtaisikaan. Onneksi tänne saa vuodattaa. Vaimo se tässä vasta koville joutuu, kun lähes kaikki vastuu lapsesta on tällä hetkellä hänellä.

Jumppia kolme kertaa päivässä, kerta pari kävelyllä. Kävelyreissut onneksi alkavat sujua paremmin ja paremmin. Kroppa alkaa kaiketi tottumaan tähän toispuoleiseen olotilaan. Selkä + niskahartiaseutu evät ole enää niin kamalan ihmeissään ja kipeet. Kävelynopeuskin on kasvanut löntystämisestä jo selkeäksi kävelyksi.

Painokäppyrä sen sijaan on huimassa nousussa, vaikka syömiseen olen kiinnittänyt erityistä huomiota. Tämän korjatakseni aloitan pienimuotoisen projektin. Proggis on laitettava alulle nyt, koska muussa tapauksessa olen saikun päätteeksi taas 0.1 tonnin kerhossa.
Haastavaksi tämän tekee se, että koska kropalle täytyy nyt antaa tarpeeksi laadukkaita rakennusaineita ja tarpeeksi energiaa vaurioiden korjaamiseksi, ei miinuskaloreilla meneminen tule kysymykseenkään.
En vielä paljasta mystistä metodiani, mutta samoilla suunnilla mennään kuin muutama vuosi sitten tekemäni painonpudotus. Silloin sain todella helposti ja vaivattomasti karistettua 12kg vajaassa puolessa vuodessa. Nyt nakkaan takataskusta lisukkeeksi vielä jokerikortin. Palaan aiheeseen, kun on tsysteemit ns. päällä.

lauantai 11. helmikuuta 2012

Olkapään anatomia

Jotenkin sitä tällä hetkellä aihe kiinnostaa. :)
Löysin hyvän Youtube-videon olkapään anatomiaa selventämään.

perjantai 10. helmikuuta 2012

Harmony

Jani Lakasen sivuilta bongasin tällaisen todella minuun uppoavan kuvatuksen.
Ajatus hyvästä tasapainoisesta urheijaelämän perustasta kiteytyy aika hyvin tähän. 
Siis meinaan tässä vaan todellakin urheilua. :)

torstai 9. helmikuuta 2012

20. päivä ja eka fyssari

Tänään sain kiristelevät tikit pois, jeah! Tikkien poiston jälkeen painelin suoraan ekalle fyssarikäynnille. Tätä olinki jo odotellut.
Heti alkuun hieman ihmeteltiin, että miksi tämä ensimmäinen käynti oli näin myöhään. Viikko sitten olisi jo kuulemma ollut aihetta saada uusia jumppaliikkeitä ja katsantoa käpälän tilaan. Mmmhh?

Hieman on ryhti romahtanut, eli hartialinja pudonnut. Nyt onkin kiinnitettävä tähän asiaan erityistä huomiota. Muutenkin on pientä olkapään jäätymistä havaittavissa. Sain tukun uutta treenattavaa. Käytiin liikkeet huolellisesti läpi. Edelleen tosiaan mennään todella pienesti, hennosti ja siivosti.

Uudet tuulet:
  • Lapojen ja olan vienti ryhdikkääseen ja normaaliin asentoon lyhyen pidon kanssa.
  • Isometrisiä treenejä neljä erillaista.(= Kevyt staattinen lihasjännitys Esim. käsivarsi 90 asteen kulmassa, olkavarsi kyljessä kiinni, rystynen seinää vasten, kevyesti painaen suoraan seinää vasten ~5sek. Toistoja 10)
  • Jumppakepin ja terveen käden avustuksella leikatun käden vientiä ylös etukautta ja sivulle (ei muuten ihan kamalan paljoa nouse sivusuunnassa ja kipukin mikä tämän hetken ääriasennossa tulee on niin valtava, että meinasi äsken oksu lentää).
  • Jumppanauhalla yksi pienenpieni ojentajajudanssi.
  • Pientä painonsiirtoa kädeltä kädelle pöytään nojaten.
  • Käden ~20-30asteen ulkokierto terveen käden avustuksella. Tällä hetkellä liikelaajuus on korkeintaan 10 astetta.
  • Lisäksi vanha olkien pyöritys taaksepäin.
Kävelyllä olen pyrkinyt käymään kaksi  kertaa päivässä, vähintään kerran. Kerta-annos on ollut ~4-5km kantturoissa. Käden kantohärveli painaa tervettä hartiaa ja jumiuttaa niska/hartiaseutua sekä selkää niin paljon, että tuo 5km on ollut ihan maksimi. Yritän kyllä pikku hiljaa pidentää matkaa.

Muuten on mennyt ihan suht ok. Leikkauskipuja ei enää ole lainkaan. Käden staattinen pito aiheuttaa nyt ne suurimmat harmit. Kyynärpään seutu on alkanut kipeytyä, sekä hauislihasta jomottaa aika-ajoin. Niskat on ihan juntturassa ja selkäkin vähän ilmoittelee olemassa olostaan. Tässä ollaan nyt puolivälissä käden käyttökiellon ja kantojutun kanssa. Kolme viikkoa olisi siis vielä jälkellä, sit saan käden vapaaksi.
Ehkä nämä uudet ja enemmät jumpat jeesaa. Ainakin niihin menee rutkasti enemmän aikaa. :)

Meni vähän valitteluksi, sorry.

sunnuntai 5. helmikuuta 2012

Palautuneisuus ja sykevälivaihtelu

Yksi ehkä tämän hetken luotettavimmista tieteellisistä keinoista mitata ihmisen "palautuneisuutta" on analysoida sydämmen sykevälivaihtelua. Ainakin Suunnon paremmissa mittareissa tämä R-R-mittausominaisuus on ja taitaa olla Polarinkin. Itsellä löytyy laatikosta T6:nen ja tätä onkin joskus tullut käyttettyä moiseen tarpeeseen. Itse R-R-käppyrästä on ihan törky vaikea silmämääräisesti mitään havaita. Karrikoidusti homma menee niin, että mitä enemmän on sykevälivaihtelua sitä levänneempi sydänlihas on ja taas mitä tasaisempaa on tykytys niin sitä rasittuneempi on ukko tai akka.
Kuopion yliopistossa ovat kikkailleet kasaan onneksi välineen, millä analysointi onnistuu suht. helposti ja selkeästi.
Kubios-softasta on siis kysymys. Sivuilta löytyy sekä softa että asennus- ja käyttöopasta.

Onhan olemassa myös maanmainio ortostaattinen-testi, joka on myös ihan kätevä väline testaamaan onko kenkkufiilis laiskuutta vai ylirasittuneisuutta. Eli suomeksi: kannattaako lähteä lenkille vaiko jäädä kotiin lepäämään. :) Orto-testiä tehdessä ja analysoidessa pitää vaan muistaa, että dataa pitää olla aika reippaasti kasassa sekä levänneiltä että rasittuneilta jaksoilta, jotta itseanalyysi ei karahda aivan kiville. Tästä syystä R-R-mittaus on aika monellakin tapaa luotettavampi.

Toki kokemuksen kautta saatua tietämystä omasta kropasta ei mikään voita. :) Usein sitä on vaan niin mahdoton puupää, ettei usko ellei sitä itse konkreettisesti näe.

Nimimerkilllä: puupäistä puupäisin.

lauantai 4. helmikuuta 2012

Stamina TC Facebookissa

Pieni mainospala päivää piristämään. Stamina TC nyt siis Facebookissa: https://www.facebook.com/groups/349350515076394/

-32

Ihan vaan sitä, että melko rapsakka keli tuolla ulkona. :)

torstai 2. helmikuuta 2012

13. päivä

Ihan hyvin on mennyt tähän asti. Kipulääkkeet jätin kokonaan pois jo seitsemäntenä päivänä, eli viime lauantaina. Elimistö joutuu nyt niin koville tämän trauman korjaamiseksi, että kaikki ylimääräinen scheibe on syytä jättää pois. Kivut ja säryt olivat jo sellaisella mallilla, että ne kyllä sietää ihan mallikkaasti. Just nyt ei päiväsaikaan ole juurikaan kipujen suhteen suurta ongelmaa, yöt sen sijaan ovat sitäkin ongelmallisempia. ~45min-1h välein on noustava pystyyn hetkeksi. Nukkuminen onnistuu vain yhdessä asennossa = selällään ja käsi pitää pitää kantositeessä ja vyötärövyöllä tuettuna kroppaan. Tuollainen staattinen käden asento saa aikaan kaikenlaisia kummia tuntemuksia. Päivällä vaikka tilanne on ihan sama, tulee jumppien ja liikkumisen seurauksena kuitenkin pientä mobilisaatiota suuntaan ja toiseen.
Leikkuureiät ovat myös parantuneet hienosti. Tikit saan pois viikon päästä. Hieman jo kiristelee ja jos kovin alkaa pahasti tuntua enemmän, niin saa vaikka äiti ottaa pois etuajassa.
Etupuoli

Takapuoli

Päivittäiset pikku jumpat on kerta toisensa jälkeen helpompia, kävelyt taasen pakkasten vuoksi hankalia. Kerrospukeutuminen yläkropan suhteen on mahdotonta, joten lenkit pitää suunnitella niin, että välillä pääsee käymään jossain lämmittelemässä.

Lähes joka yö herään ainakin kerran tilanteeseen, jossa tahtomattani jännitän olkapään ja käden lihaksia sillein melko reippaasti, mistähän lie johtuu? Muutaman kerran olen päiväsaikaan refleksinomaisesti tehnyt kädellä asioita, kuten yrittänyt noukkia putoavan kylmäpussin, tai puhelimen :) kiinni. Melko jäätävän vihlovan kivun näin saa aikaan.
Mielessä liikkuu kokoajan epätietoisuus, että kuinkahan isoja voimia olkapäähän naputellut ankkurit ja narut oikein kestävät? Voisin kyllä pirauttaa leikuuosastolle ja ihan kysyä asiaa.


Vielä olisi tasan viikko aikaa ekaan fyssarikäyntiin (9.2.) ja odotan sitä jo kun kuuta nousevaa. On jo monta kysymystä joihin toivoisin vastauksen.

Huomisen jälkeen enää neljä viikkoa kantosidettä :) ja sit pääsen aloittelemaan sen leikkauksen jälkeen kaikista tärkeimmän ja varmasti äärimmäisen haastavan (enemmin kai mentaalisesti) kuntoutusajan.
Nyt ajattelen niin, että olen melko tyytyväinen, jos kesäkuun alkumetreillä olisi käpälä sillä mallilla, että voisin aloitella uinti-treenejä. 

sunnuntai 29. tammikuuta 2012

5 * materialistiset haaveet

:)
Blogeissa pyörii tällainen, tehdäänpä itsekin. Eli ”kerro (ilman materiasyyllisyyttä), mitkä viisi tavaraa ostaisit, jos sinulla olisi kaikki maailman rahat." Mulla menee hieman ohi aihealueen kun haaveet koostuvat enemmänkin useiden palasten kokonaisuuksista. Haitaaneeko kamalasti.

1. Talon kaikilla herkuilla alpelta. Esim Portes du Solein alueelta. Löytyisi aika monta asiaa mistä haaveilen. :) Olen tuolla käynyt ja sydämmeni menettänyt. Katso kuvia yhdeltä reissulta.


2. Kiinteistöhuoltopalvelu loppuelämäksi. :)


3. Kolmantena ostaisin Peter Gabrielilta studion (tuskin suostuisi myymään :D). Maailman hienoin ja yksi parhaista.  Parit kuvat päätarkkamosta. Aivan upea!


4. Nyt menee vaikeaksi...mmmhhh. 

Ok, tämäkään ei ole materiaa (en taida olla materialisteista parhain). Ostaisin itsellen loppuelämäkseni henkilökohtaisen valmennuksen. Paljonkahan esim. Hagqvistin Antti haluaisi korvausta ~40-vuoden palveluksesta? :)

5. Jos Alpeilla asuisimme, niin kaippa se pitäisi joku järkevä kulkupeli olla. En ole lainkaan minkään valtakunnan autoihminen. Mulle autossa on tärkeintä, että se palvelee sitä tarkoitusta, mitä varten se on hommattu. Vaatumuksina tällä kertaa olisi neliveto, matkustamo usealle, paljon tavaratilaa harrastevälineille (fillarit yms). 
Joku tällainen voisi olla ihan ok:
Nissan Pathfinder V6
 
Ei ollut ihan helppoa, mut selvisin.

torstai 26. tammikuuta 2012

6. päivä

Asioita tapahtuu hyvää vauhtia. Eilen sain tiputettua jo kipulääkkeiden määrää. Vielä tiistaina upposi yhteensä 16 napukkaa, kolmea eri ainetta. Eilen pärjäsin yhdellätoista ja mikä mukavinta, sain jätettyä sen kaikkein tujuimman ja kamalimman pillerin pois. Anestesialääkäri kertoi, että jotkut kroonisia kiputiloja sairastavat joutuvat syömään kyseistä ainetta ihan säännöllisesti. Minä menin siitä aivan turraksi ja sekavaksi. Ei kyllä kivistänyt, mutta ei tuntunut mentaalipuolellakaan yhtään miltään. Noh, etovan olon siitä kyllä sai. Mut jihaa, nyt en näytä tuota kammottavaa pilleriä enää tarvitsevan. Tänään yritän vielä vähentää annoksia, haaveena että pääsisin päiväajan lääkityksestä kokonaan pois mahd. nopsaan.

Öisin kyllä tapahtuu. Ma-ti välisenä yönä sain vihdoin kunnolla unen päästä kiinni ja kuinka ollakaan, joku painajaispaholainen herätti sillä seuraksella, että ponkaisin salamana pystyyn. Ei ihan maailman paras idea ja juttu. :) Reipas tunti meni ihan itkun partaalla.
Viime yönä nukuin jo useita yli tunnin pätkiä sikeästi. Heräsin jokaisesta jaksosta tilanteeseen, jossa jännitän hartia- ja olkapään lihaksia sillein aika reippaasti. Tämäkään ei ihan kovin herkulliselta tuntunut. Toivottavasti kestää niitit ja ankkurit tällaiset tiedostamattomat jumpat. ;)
Reiät olkapäässä näyttävät yhtä lukuunottamatta ihan hyviltä. Tuosta yhdestä tulee hieman märkää. Putsausta ja puhtautta ja peukkua, ettei vaan tulehtuisi. Noiden reikien kohdalta jo hieman kutittaa ja tuntuu sille, että kiinnikkeitä alkaa muodostumaan. Hyvä juttu, tarkoittaa siis paranemista.

Jumpparintamalla temutaan aika hillitysti. 4-5 kertaa päivässä selällään kymmenkunta "hauis"liikettä, käden sivuttaisliikettä vatsan päällä ja terveellä kädellä leikatun käden nostoa ylöspäin. Olkapäiden kevyt pyöritys taaksepäin kuuluu jumppaohjelmaan, samoin käsiä saa puristella ja rannetta pyöritellä aineenvaihdunnan lisäämiseksi niin paljon kuin viitsii. Aktiivista toimistaa en saa tuolla räpylällä harrastaa, vaan kaikki toiminta tapahtuu terveen käden avustamana. Käden liikuttelu tuntuu tälläkin tavalla todella epämiellyttävälle, eikä liikeradat kipupisteisiin asti ole vielä kovinkaan kaksiset. Kättä ei myöskään saa vapaana roikottaa sivulla. Kylmää annan edelleen, tosin en enää jatkuvalla syötöllä. Odotan sitä fyssarin tapaamista kuin...mmmhh...en nyt keksi mitä, mut jotain kuitenkin. :D

Kävelyreissut aloitin eilen. Tärinä ei enää tunnu niin pahalta, että tepastella uskaltaa jo. Kävelyreissuja olisi kova hinku lisätä mahd. nopsaan, mutta pitää yrittää olla fiksu ja edetä niin, ettei mitään takapakkia tulisi.
Lähdenpä tästä käymään pakkaspyrähdykselle.

tiistai 24. tammikuuta 2012

Slap lesion

Tässä on selitystä tuosta olkapäästä löytyneestä ylläripyllärivammasta:


Ja tältä leikkaus on suurin piirtein näyttänyt ulkoapäin:


Ja tältä sisältäpäin:
Ei mikään kamala ihme että on näin kipeä.

maanantai 23. tammikuuta 2012

Pahin ohi

Taisin kuin taisinkin selvitä pahimpien kipujen yli. :) Eilen oli todella tuskaista ajoittain, tänään on ollut jo muutamia hetkiä ihan siedettävää. Kova hinku olisi päästä keventämään lääkitystä ja varmaan huomisesta lähtien alan asteittain pidentämään sykliä. Vatsa alkaa jo nimittäin hieman ilmoitella mielipidettään tästä ihan älyttömästä droppaamisesta. Mut kyllä sitäkin on tullut pohdittua, että millaista tämä olisi ilman mitään kivun hoitoa, huh huh.

Nyt joudun kuutisen viikkoa kantamaan kättä kantositeessä. Viitisen kertaa päivässä selälläni teen muutamia liikkeitä käsivarrella, sormia saa puristella ja rannetta pyöritellä niin paljon kun vain viitsii. kylmää olen antanut käytännössä kokoajan nämä ensimmäiset päivät. Muuten pitää käsivarren olla liimattuna kehoon 24/7.Kyllä tämä olkapää tulee jäätymään aika jäätäväksi.Yök.
Parin viikon päästä on eka käynti fyssarilla, suunitellaan aikataulut ja varmaan saan jo jotain aktiivista tekemistä läksyksi.
Saikkua napsahti kokonaisuudessaa maaliskuun loppuun saakka. Extrana löytyny kolmannen asteen SLAP-vaurio ja sen korjaus taitaa olla syy pitkään telakalla oloon. Muuten olisin kaiketi päässyt vähemmällä.
Näillä mennään.
Kolme reikää ja hieno uusi tatuointi. :)

lauantai 21. tammikuuta 2012

Olkapääoperaatio onnistuneesti takana

Tällä kertaa päästiin maaliin asti. Jee! :)

Perjantai aamulla olin taas leikkuumestoilla aamutuimaan. Hieman ysin jälkeen alkoi jo kerran koettu puudutussessio. Hyvin taas aineet toimivat joten ~11 maissa päästiin aloittelemaan operaatio. Oli ajoittain aika härskin tuntuista olla "tajuissaan" operaation ajan. Tietenkään mitään kipua en tuntenut. Melko kovakouraiselta kyllä tuntui käsittely. Ilmeisesti ~1h30min meni aikaa kaikkeen. Tähystämällä onnistui ja tästä olen iloinen.
Muutenkin osaston henkilökunta oli aivan mahtavaa, koko prosessista jäi aihepiirin nihkeys huomioon ottaen hyvät fiilikset. :) Kiitos kaikille sinne vaan.

No sit asiaan:
Olkapäästä löytyi jo tiedossa olevien hauislihaksen jännevamman ja solarin vikojen lisäksi myös hieman extraa. Olkanivelen Labrum oli revennyt osin irti. Tämä jouduttiin vähän niin nuin lisätöinä nitomaan parilla ankkurilla kiinni. Lisäksi lääkäri kävi kertomassa, että nivelrikon määrä tuolla olkapäässäni oli todella paljon pahempi kuin mitä oli odotettu. Aika runsaasti oli joutunut siistimään paikkoja. Labrumin repeämä on kaiketi aiheuttanut olkanivelen alipaineen "purkautumisen", joka taas on aiheuttanut niveleen väljyyttä, joka taas on johtanut kulumiin. Tämä kaikki johti taas siihen, että kuntoutus/saikku osasto piteni kerta heitolla runsaammanlaisesti.

Nyt on kulunut reilu vuorokausi leikkauksesta ja olo on suht. hyvä. Tottakai sattuu ja välillä kalvaa aika reippaammanlaistikin, mutta olin valmistautunut paljon pahempaan. Kivunhoito on nykyään hieman parempaa kuin ennen ja puudutus antoi reippaasti etuja vs. nukutus.

Eka kontrolli on kuuden viikon päästä ja tähän asti joudun pitämään kättä kantositeessä. Kevyitä passiivisia liikkeitä saa ja pitää tehdä päivittäin, mutta esim. olkanivelen ulkokierto on absoluuttisen kielletty.
Haluan tuon kontrollikäynnin aikana saada rehellisen vastauksen olkapääni tilasta. Hieman on inhottavat fiilikset nivelrikon takia.

Urheilu-blogini muuttuu nyt siis hetkeksi kuntoutus-blogiksi.

Hieman jo hymyilyttää. :)

keskiviikko 18. tammikuuta 2012

Sisukkaasti

Eilen kävin suksimassa. Oli mun tämän talven viimeinen hiihto, joten päätin jo etukäteen sivakoivani niin pitkään kunnes tipahdan.
Suksi ei painonnousun takia luistanut oikeastaan yhtään, eikä kelikään ollut ihan paras mahdollinen liukua silmällä pitäen. Tiedossa oli siis raskasta menoa.
Kiepautin sellaisen suht nousuvoittoisen 10km lenkin, joka kävi Laajavuoren päälläkin kääntymässä. Luiston hyvyydestä kertoo se, että mäen päältä alas tultaessa, aivan jyrkintä kohtaa lukuunottamatta piti lykkiä vauhtia, että pääsin eteenpäin. :) Ihan mahtavaa!
Kiersin tämän reitin kahteen kertaan ja toisen kerran Laajavuoren päälle kavutessani olin aivan piipussa. Viimeisin jyrkkä nousu oli sellaista "on the edge" meininkiä. Kuitenkin sitä kotiin selvittiin ja sain ja jaksoin Aarneakin kanniskella tovin ennen nukkumaan menoa.

Sykedataa kun illalla tutkailin, niin pisti hymyilyttämään. Reissu meni suurin piirtein ja aika tarkasti tällä kaavalla:
LEPO:  0:07min
PAL:  00:40min
PK1:  01.39min  
PK2:  20.01min
VK1:  37:58min
VK2:  35.18min
MAX:  10:24min
Yht: 1h46:07min

Oli ihan tujakka teho-treeni siis. :D
Nyt palautellaan ja lepuutellaan kroppaa perjantain leikkausta varten. Jo taas jännittää ja vähän pelottaakin niin että on melkein kurat uikkarissa.

torstai 12. tammikuuta 2012

Lihoava porsas tässä moi!

Oon Aarnen syntymän jälkeen lihonnu nyt niin paljon (~6kg), ettei mun hiihtosukset toimi enää lainkaan.
Oon operoinut varmaan ihan siellä sivakoiden toimintasektorin yläpäässä muutenkin, niin nyt kamelin selkä ikään kuin katkesi. Lankut eivät liukuneet oikeastaan ollenkaan. :)

keskiviikko 11. tammikuuta 2012

Uusintayritys

Jepulis.
Uusintayritys on sit ensi viikon perjantaina, eli 20.1. Toivottavasti silloin tärppää. :)
Kerkeenpä käydä tässä muutaman kerran vielä sivakoimassa. :)

maanantai 9. tammikuuta 2012

DNS

Eipä mennyt niin kuin Strömsössä. Melkoisen mielenkiintoinen uusi kokemus kylläkin takataskussa.

Aamusella olin kärppänä 7:30 leikkausosastolla. Hoitaja ilmoitti, että pieniä järjestelyjä joutuvat puuhaamaan, oli nääs viikonlopun aikana heräämöön tullut vedet sisälle jotain kautta. No eipä mittään, siinä vaihtelin smurffiasusteen päälle, vetelin esilääkkeet nassukkaan ja jäin odottamaan kutsua saliin. Kutsu tulikin piakkoin ja aloitettiin valmistelut. Kanyyli käteen sekä hieman mukavuusainetta sisuksiin.
Operaatio oli tarkoitus tehdä puudutuksessa. Käteen ja vähän muuallekin aseteltiin "sähkölätkiä", sit kaulan kantturoille vasemmalle puolella napautettiin neula sisuksiin. Sähköllä annettiin vähän väliä napakoita tujauksia, joiden avulla puudute saatiin tungettua oikeaan osoitteeseen. Kuulemma sellaisen 40ml tujautti matskua sisään. Siltä se sit tuntuikin. :)

Kaikki oli lähes valmista ja leikkaava lääkärikin saapui paikalle, kunnes...
Canceled, vedet olivat tulleet sisään myös sähkökeskukseen. Riskillä ei pelailla, joten operaatio peruttiin.
Siitä sit muutaman tunnin päästä isukki tuli hakemaan aivan pöllyissään ja puuduksissa olevan poikansa kotiin elpymään leikkauksesta jota ei tehty. :)

Melko tehokkaat on aineet tänä päivänä ~7 tuntia oli koko vasen käsi ja kaulan vasen puoli aivan tunnoton ja hervoton. Vaikka kuinka yritin ei sormen päätäkään saanut heilautettua. Oli kuuppakin hitusen sekaisin.
Tässä illan mittaan alkaa jo tunto ja toiminta palautua.

Lupasivat tällä viikolla vielä soitella uuden ajan, tottakai mahd. nopsaan olis kiva.

Piirsivät ruksin operoitavaan käteen muistutukseksi. :)

tiistai 3. tammikuuta 2012

sunnuntai 1. tammikuuta 2012

Vuosi 2011 yhteenveto

Ihan huippuvuosi kaikin puolin!
Pistetään heti ensi alkuun listaus hailaiteista:

- Vuokattihiihdosta elävänä selviytyminen tavoite aikaan 4h. Annoin itsestäni kaiken tällä reisulla.
- Kympin maantiejuoksu alle 50minuutin.
- Joroisten puolimatkan-triathlon täydellisesti tavoite aikaan 5h30min ja melko helposti meni. Ihan huisa kokemus.
- Aarne pojan syntyminen perheeseen.

Kunto koheni kohisten pitkin vuotta. Ihan ei ole helppoa ollut kaiken aikaa, mutta kyllä se vain niin on, että sitkeys ja peräänantamattomuus aina lopulta palkitaan.Välillä treenasin reippaasti yli oman kykyni, mutta uskon, että näistä viikoista sain lopulta todella paljon kokemuksia omien rajojen käsittämiseen ja ymmärtämiseen. Loppuvuosi marraskuun alusta lähtien onkin sitten mennyt ihan muissa merkeissä kuin urheilun parissa.

Sitten "hieman" stasistiikkaa. :)
Treenitunteja yhteensä 369, likipitäen sama kuin edellisenä vuonna (2011=372). Vaikka tuntimääräisesti on temuiltu sama määrä, on kilometrejä esim. fillarilla ja juosten tullut lisää. Eli vauhti on pikkaisen kehittynyt parempaan suuntaan.
Uinnissa jäin hieman verrattuna 2010 vuoteen. Tätä tosin osin selittää Jyväskylän tämän hetkinen uimahallittomuus, joka todellakin haittaa uintia, ainakin näin talvikaudella. ;)
Sitten tuo maanmainio maailmaan putkahtanut vekara on tietty hillinnyt loppuvuoden liikunnallisuutta. Viimeisen kolmen kuukauden treenimäärät ovat ollet jotakuinkin puolet ja välillä hitusen alle normaalin. Täytyy tunnustaa, että hieman yllätti lapsen vanhemmilta vaatima aika ja energia. Meidän Aarne ei sit ollutkaan sellainen jokaisen vanhemman haaveissa siintävä unelmavauva, joka vaan nukkuu, syö ja lopun ajan viihtyy.  
Vuosi 2010 vs 2011. Klikkaamalla isommaksi


Kuten olen jo joskus aikaisemmin maininnut, olen melkoinen tilastoaddikti. :) Alla olevan kuvan mukaista excel taulukkoa pidän treenianalyysiohjelman kylkiäisenä. Olen tarkkaillut nukkumistakin ihan vaan siitä syystä, että olen todella huono nukkuja muutenkin, niin tarkkailemalla yöunien tasoa ja fiilistä olen voinut yrittää erottaa väsymyksen laiskuudesta. Ihan kaikkea tähän tilastosairauteen liittyvää en aio paljastaa. :D
Tuossa siis ote yhdeltä viikolta. Olin Vuokatissa vain ja ainoastaan treenaamassa:
2011 viikko 3. Klikkaamalla isommaksi

Viime vuonna tilastoin hieman enemmän kuin 2010 vuonna, joten ihan ei ole kurannttia vertailukelpoista matskua. Esim. maastopyöräily vs. maantiepyöräily voisi minun kohdalla mennä jotakuinkin niin, että 40km maastossa tarkoittaa ajassa 100km maantiellä. Myös sauvakävely/juoksu/rinne treenit on merkattu muu-osioon. Ensi vuodelle mukaan tulee myös vaunulenkit, eli vesselin kanssa tehdyt lenkit.

Omasta mielestäni olen urheilurintamalla vuonna 2011 saavuttanut sen minkä olen halunnut ja mihin olen pyrkinyt. Vuokattihiihtoon lähdin hieman riskillä, mutta riskin otto kannatti. Joroisten puolimatkalle valmistautumien meni taas ihan nappiin. Suoritus oli todella paljon helpompi, kuin mitä olin odottanut. Maaliin tuloa ei varmasti ihan hevillä unohda. :)

No mutta nyt olisi sitten uusi vuosi ja uudet kujeet. Mun osalta tästä tulee luultavasti sellainen välivuosi urheilujen suhteen. Ensi viikon maanantaina operoidaan olkapää ja se ottaa kuitenkin aikansa, ennen kuin voin todellisen haroittelun aloittaa. Aarne poikakin ottaa tietysti oman aikansa. Jos sitä jotain pikku kisoja saisi loppukesälle aikaiseksi, niin olisin tyytyväinen.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...