sunnuntai 5. helmikuuta 2012

Palautuneisuus ja sykevälivaihtelu

Yksi ehkä tämän hetken luotettavimmista tieteellisistä keinoista mitata ihmisen "palautuneisuutta" on analysoida sydämmen sykevälivaihtelua. Ainakin Suunnon paremmissa mittareissa tämä R-R-mittausominaisuus on ja taitaa olla Polarinkin. Itsellä löytyy laatikosta T6:nen ja tätä onkin joskus tullut käyttettyä moiseen tarpeeseen. Itse R-R-käppyrästä on ihan törky vaikea silmämääräisesti mitään havaita. Karrikoidusti homma menee niin, että mitä enemmän on sykevälivaihtelua sitä levänneempi sydänlihas on ja taas mitä tasaisempaa on tykytys niin sitä rasittuneempi on ukko tai akka.
Kuopion yliopistossa ovat kikkailleet kasaan onneksi välineen, millä analysointi onnistuu suht. helposti ja selkeästi.
Kubios-softasta on siis kysymys. Sivuilta löytyy sekä softa että asennus- ja käyttöopasta.

Onhan olemassa myös maanmainio ortostaattinen-testi, joka on myös ihan kätevä väline testaamaan onko kenkkufiilis laiskuutta vai ylirasittuneisuutta. Eli suomeksi: kannattaako lähteä lenkille vaiko jäädä kotiin lepäämään. :) Orto-testiä tehdessä ja analysoidessa pitää vaan muistaa, että dataa pitää olla aika reippaasti kasassa sekä levänneiltä että rasittuneilta jaksoilta, jotta itseanalyysi ei karahda aivan kiville. Tästä syystä R-R-mittaus on aika monellakin tapaa luotettavampi.

Toki kokemuksen kautta saatua tietämystä omasta kropasta ei mikään voita. :) Usein sitä on vaan niin mahdoton puupää, ettei usko ellei sitä itse konkreettisesti näe.

Nimimerkilllä: puupäistä puupäisin.

Ei kommentteja:

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...