65. päivä

Edelleen kuntoutus etenee. Voimatasot kasvaa pikkuhiljaa ja sen huomaa aika havainnollisesti siitä, että käytössä olevien jumppakuminauhojen väriskaala on laajentunut yhdestä neljään. Neljä liikettä vaatii jo vähän vahvempaa vastusta, kolmessa on käytössä medium, yhdessä soft ja yhdessä ultrasoft. Tuon ultrasoftinkin voisi voiman puolesta heivata jo huitsin nevadaan, mutta tekee se liike niin kipeää edelleen, että sillä mennään. Olen paikallistanut kipukohdan nivelrikkoalueelle, eli joko sheivattu nivelpinta ja/tai tähystysopstaakkeleiden reikien kohdalta itseensä ottaneet lihakset kipuilee. Perus haukkariliike punttiin oon lisännyt myös painoa jo niin, että vekotin painaa kokonaiset kolme kiloa. Sillä saa jo venkuiltua 2*40.

Siirryin viikolla sellaiseen ohjelmaan jossa on 2-3 kertaa päivässä käsien nostot ~30 kertaa eteen ja sivulle + liikeratatreenejä. Sit joka toinen päivä jumpat läpi 2*40-50 toistolla. Vielä ei mennä tappiin asti, vaan reserviin pitää jäädä puhtia, tuntua jo tottakai saa. Olen huomannut, että nyt olen jo sellaisessa vaiheessa jossa hienoinen mukavuusalueen ylittäminen tuo tulosta. Tämä tosin vaatii joka toisen päivän lepopäiväksi. Kaikkien liikkeiden tekeminen edelleen aiheuttaa pientä kipua ja välillä kuuluu melkoista rutinaa ja narinaa, mut olen huomannut että lepopäivän jälkeen on joka kerta tapahtunut huomattava parannus lähes jokaisella osa-alueella. Tottakai jos taantumaa ilmenee ja kivut lisääntyy niin sit passaillaan ja hellitetään, mut näin mennään toistaiseksi.

Urheilurintamalla on taasen takapakkia tapahtunut, vai pitäisikö sanoa ettei ole oikein tapahtunut mitään. Univelkakertymä alkaa olemaan meidän perheen aikuisissa sellaista sorttia, että arkisten askareiden ja lapsenhoidon lisäksi ei oikein kykene muuta ponnistelua puuhaamaan. Palautuminen on melko pitkissä kantimissa jos sitä tapahtuu ollenkaan. Onneksi saadaan ensi keskiviikkona vauvojen unihommiin ja ongelmiin perehtynyt ammattilainen ihan meillä kotona käymään. Unikoulu se on pojalla aloitettava varmaan, tämä show alkaa mennä jo liian pitkälle. Kohta puoli vuotta todella pätkittäistä unta takana ja nyt on ihan fyysisiä merkkejä henkisen väsymyksen lisäksi ilmassa. Fyysistä pahoinvointia, tärinää, ruokahaluttomuutta, näköoireita, muistamattomuutta yms. ja lisäksi on hetkittäin hermot melko kireällä. ;) Leposykekin on nyt viime päivien mittausten mukaan ~60, kun syksyllä keskiarvo oli 40.

Urheilujuttujen suhteen on tullut vähän sellainen epätodellisen epätoivoinen ja lamaantunut fiilis. Tiedän että johtuu tästä älyttömästä väsymyksestä, mutta siltä vaan tuntuu. Jotenkin niin älyttömän kauas olen tipahtanut siitä pisteestä missä olin syksyllä. Ihan kuin ne kaikki tunnit ja vaivat olisivat valuneet kokonaan hukkaan ja miten paljon menee taas aikaa, että edes samassa tilassa ollaan. Eihän se tottakai näin mustavalkoista ole, mut kuitenkin. Se on ainakin tullut todistetuksi, että kävelyllä ei kunto minulla kasva. :)

Kävin torstaina autotallissa polkemassa ja 35min kohdalla piti lopettaa kun ei vaan jaksanut. Ihan PK1 alueella kuitenkin löpsyttelin. Eilen lauantaina kokeilin juoksua, joka sujui onneksi hiukan paremmin. Tänään kävin ulkona pyöräilemässä, pyöräteitä maasturilla. Tunti ja vartti meni aikaa ja vasemman käden lihakset ovat aivan tyhjät. Piti vähän särkylääkettäkin naukata naamariin reissun jälkeen. Iloinen ja onnellinen olen siitä, että edes pikkaisen pystyn jo pyörällä ajamaan.
Ei muuta kuin jumppaa koneeseen niin kyllä se siitä. ja näillä mennään. Se on turha käkistellä kun on paskat jo housussa, eli urheilen minkä kykenen, väkisin ei väännetä.

Ma: Lepo
Ti: Lepo
Ke: Lepo
To: Traineri 35min
Pe: Lepo
La: Juoksu 6km
Su: Pyöräily 1h15min
Yht: 2h30min