Asioita tapahtuu hyvää vauhtia. Eilen sain tiputettua jo kipulääkkeiden määrää. Vielä tiistaina upposi yhteensä 16 napukkaa, kolmea eri ainetta. Eilen pärjäsin yhdellätoista ja mikä mukavinta, sain jätettyä sen kaikkein tujuimman ja kamalimman pillerin pois. Anestesialääkäri kertoi, että jotkut kroonisia kiputiloja sairastavat joutuvat syömään kyseistä ainetta ihan säännöllisesti. Minä menin siitä aivan turraksi ja sekavaksi. Ei kyllä kivistänyt, mutta ei tuntunut mentaalipuolellakaan yhtään miltään. Noh, etovan olon siitä kyllä sai. Mut jihaa, nyt en näytä tuota kammottavaa pilleriä enää tarvitsevan. Tänään yritän vielä vähentää annoksia, haaveena että pääsisin päiväajan lääkityksestä kokonaan pois mahd. nopsaan.
Öisin kyllä tapahtuu. Ma-ti välisenä yönä sain vihdoin kunnolla unen päästä kiinni ja kuinka ollakaan, joku painajaispaholainen herätti sillä seuraksella, että ponkaisin salamana pystyyn. Ei ihan maailman paras idea ja juttu. :) Reipas tunti meni ihan itkun partaalla.
Viime yönä nukuin jo useita yli tunnin pätkiä sikeästi. Heräsin jokaisesta jaksosta tilanteeseen, jossa jännitän hartia- ja olkapään lihaksia sillein aika reippaasti. Tämäkään ei ihan kovin herkulliselta tuntunut. Toivottavasti kestää niitit ja ankkurit tällaiset tiedostamattomat jumpat. ;)
Reiät olkapäässä näyttävät yhtä lukuunottamatta ihan hyviltä. Tuosta yhdestä tulee hieman märkää. Putsausta ja puhtautta ja peukkua, ettei vaan tulehtuisi. Noiden reikien kohdalta jo hieman kutittaa ja tuntuu sille, että kiinnikkeitä alkaa muodostumaan. Hyvä juttu, tarkoittaa siis paranemista.
Jumpparintamalla temutaan aika hillitysti. 4-5 kertaa päivässä selällään kymmenkunta "hauis"liikettä, käden sivuttaisliikettä vatsan päällä ja terveellä kädellä leikatun käden nostoa ylöspäin. Olkapäiden kevyt pyöritys taaksepäin kuuluu jumppaohjelmaan, samoin käsiä saa puristella ja rannetta pyöritellä aineenvaihdunnan lisäämiseksi niin paljon kuin viitsii. Aktiivista toimistaa en saa tuolla räpylällä harrastaa, vaan kaikki toiminta tapahtuu terveen käden avustamana. Käden liikuttelu tuntuu tälläkin tavalla todella epämiellyttävälle, eikä liikeradat kipupisteisiin asti ole vielä kovinkaan kaksiset. Kättä ei myöskään saa vapaana roikottaa sivulla. Kylmää annan edelleen, tosin en enää jatkuvalla syötöllä. Odotan sitä fyssarin tapaamista kuin...mmmhh...en nyt keksi mitä, mut jotain kuitenkin. :D
Kävelyreissut aloitin eilen. Tärinä ei enää tunnu niin pahalta, että tepastella uskaltaa jo. Kävelyreissuja olisi kova hinku lisätä mahd. nopsaan, mutta pitää yrittää olla fiksu ja edetä niin, ettei mitään takapakkia tulisi.
Lähdenpä tästä käymään pakkaspyrähdykselle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti