38. päivä

Yeah! Viimeinen viikko kantositeen kanssa alkoi. Viisi yötä ja heivaan tämän helvetinlaitoksen pesukoneen kautta kaapin perälle. Hassun näköinen tuo käsivarsi. Ohut kuin mikä (no ei se ennenkään mikään järin lihaksikas ollut) ja iho kesii pois sellaisena valkoisena jauheena.
Jumpat ovat jatkuneet normisti. Ihan pientä kipeytymistä on ilmentynyt. Taisin ahnehtia kuminauhaa hiukka liian paljon heti alkuunsa. Hieman hillitsen ja etenen nousujohteisesti.
Nyt siis aamuin ja illoin liikkuvuus + kuminauha, päivällä liikkuvuus + isometriset. Ja noista kuminauhajumpista sen verran, että ei ne mitään kunnon nauhan venyttelyä ja rimpsuttelua ole, sellaisia hentoisia juttuja vaan. Viisi erillaista hommelia, ~kymmenekunta kutakin.

Eilen kävin kapuamassa Laajavuressa rappusia.

82 porrasta, alku melko jyrkkää, loppu hieman loivempaa. 10 kertaa hiissasin itseni ylös käyttäen vain päkiöitä ja joka portaalla ikäänkuin ponnistaen. Jaloista on tämän tauon aikana aika mallikkaasti hävinnyt bofori ja sen mukaiselta tuntui.

Eipä tässä mitään muuta ihmeellistä.

PS. Painonpudotusoperaatio on hyvässä vauhdissa. Paljastetaanko vaikka sen verran, että nälässä en ole ollut, enkä ole kituuttanut, sen sijaan ihraa on liuennut jo ihan kiitettävästi. Tällä menolla oon pelipainoissa kun taas treenit voin aloittaa. :)

32. päivä

Eilen oli toinen fysioterapiakäynti. Sain tukun uutta puuhailtavaa kotiin. Vanhojen lisäksi nyt saan aloittaa kevyitä kuminauhajumppaliikkeitä. Myös liikkuvuusharjoitteita tuli muutama lisää. Päivän epistola menee nyt niin, että aamulla ja illalla on liikkuvuus- + isomeerisetharjoitteet. Päivällä rimpuloin liikkuvuus- + kuminauha- ja muut jumpat. Viikon päästä vaihdan järjestystä, jolloin kuminauhaa tulee enemmän kehiin.
Aika tylyä oli kun testattiin tämän hetken tilannetta. 500g punnuksella ei mun käsi suorana nouse eteen eikä sivulle yhtään. Taaksepäin sain hieman liikettä. Liikeradat muuten ovat laajentuneet todella hyvin, eli siis kun terveen käden avustuksella kättä nostaa esim. suoraan eteen, niin nousee lähes pystysuoraan. Kuminauhajumpat ovat siis nyt alussa aika kevyttä. Liikkeet ovat jotain 5-10 senttiä, kaippa tuosta ajan kanssa homma edistyy.

Vajaa pari viikkoa on jäljellä kantosidettä. Sen jälkeen alkaa aika, joka kertoo enemmän olkapään tulevaisuudesta. ~3kk kestää, että kudokset ovat saavuttaneet kunnon kestävyyden, 1,5 vuotta, että on kuin alkuperäisessä tikissä.

Sain luvan ajaa trainerilla. Tietenkin vasen käsi kantositeessä. Tämä on plussaa, koska pelkkä kävely alkaa jo hieman nyppiä.
Eilen kävin myös Laajavuoren hyppyrimäellä testaamassa, miten porrastreeni sujuisi yksikätisenä. Laajiksesta löytyy yksi pieni hyppyrimäki, jonka kupeessa on 82 askeleen, melko jyrkkä, puhtaana lumesta pidettävä portaikko. Hyvin natsasi. Loppuviikosta painelen tekemään vähän pidemmän jalkojen voimaharjoituksen. Eilen oli pohkeet vähän jumissa, niin en uskaltanut kavuta kuin kaksi "vetoa". Alaspäin tultaessa pitää olla vaan varovainen, ettei mene mukkelismakkelis.

25. päivä

Jupinaa ja mussutusta:

Homma junnaa vähän niin kuin paikallaan. Päivät ovat samanlaisia, pientä turhautumisen fiilistä on alkanut pukkaamaan. Käden kantaminen tassä kantohärvelissä alkaa nyppimään. Tähän meni tosin hieman kauemmin kuin olin kuvitellut. Yöt ovat hankalia, nukkuma-asentoja on tasan tarkkaan yksi. Yösärkyjä on myös alkanut ilmeentymään, jopa siinä määrin ettei nukkumisesta ole tullut yhtään mitään. Tähän soossiin kun vielä lisää meidän jatkuvasti heräilevän pikku pirpanan, niin on ohimolohkossa kiristystä kerrakseen. Siis suomeksi = väsyttää, turhauttaa ja kiukuttaa. Onneksi mulla on todella pitkä pinna ja pystyn olemaan purkamatta tätä muihin ihmisiin. Siitä kun ei tässä tilanteessa olisi muuta kuin haittaa ja eipä se mihinkään johtaisikaan. Onneksi tänne saa vuodattaa. Vaimo se tässä vasta koville joutuu, kun lähes kaikki vastuu lapsesta on tällä hetkellä hänellä.

Jumppia kolme kertaa päivässä, kerta pari kävelyllä. Kävelyreissut onneksi alkavat sujua paremmin ja paremmin. Kroppa alkaa kaiketi tottumaan tähän toispuoleiseen olotilaan. Selkä + niskahartiaseutu evät ole enää niin kamalan ihmeissään ja kipeet. Kävelynopeuskin on kasvanut löntystämisestä jo selkeäksi kävelyksi.

Painokäppyrä sen sijaan on huimassa nousussa, vaikka syömiseen olen kiinnittänyt erityistä huomiota. Tämän korjatakseni aloitan pienimuotoisen projektin. Proggis on laitettava alulle nyt, koska muussa tapauksessa olen saikun päätteeksi taas 0.1 tonnin kerhossa.
Haastavaksi tämän tekee se, että koska kropalle täytyy nyt antaa tarpeeksi laadukkaita rakennusaineita ja tarpeeksi energiaa vaurioiden korjaamiseksi, ei miinuskaloreilla meneminen tule kysymykseenkään.
En vielä paljasta mystistä metodiani, mutta samoilla suunnilla mennään kuin muutama vuosi sitten tekemäni painonpudotus. Silloin sain todella helposti ja vaivattomasti karistettua 12kg vajaassa puolessa vuodessa. Nyt nakkaan takataskusta lisukkeeksi vielä jokerikortin. Palaan aiheeseen, kun on tsysteemit ns. päällä.

Olkapään anatomia

Jotenkin sitä tällä hetkellä aihe kiinnostaa. :)
Löysin hyvän Youtube-videon olkapään anatomiaa selventämään.

Harmony

Jani Lakasen sivuilta bongasin tällaisen todella minuun uppoavan kuvatuksen.
Ajatus hyvästä tasapainoisesta urheijaelämän perustasta kiteytyy aika hyvin tähän. 
Siis meinaan tässä vaan todellakin urheilua. :)

20. päivä ja eka fyssari

Tänään sain kiristelevät tikit pois, jeah! Tikkien poiston jälkeen painelin suoraan ekalle fyssarikäynnille. Tätä olinki jo odotellut.
Heti alkuun hieman ihmeteltiin, että miksi tämä ensimmäinen käynti oli näin myöhään. Viikko sitten olisi jo kuulemma ollut aihetta saada uusia jumppaliikkeitä ja katsantoa käpälän tilaan. Mmmhh?

Hieman on ryhti romahtanut, eli hartialinja pudonnut. Nyt onkin kiinnitettävä tähän asiaan erityistä huomiota. Muutenkin on pientä olkapään jäätymistä havaittavissa. Sain tukun uutta treenattavaa. Käytiin liikkeet huolellisesti läpi. Edelleen tosiaan mennään todella pienesti, hennosti ja siivosti.

Uudet tuulet:

• Lapojen ja olan vienti ryhdikkääseen ja normaaliin asentoon lyhyen pidon kanssa.
• Isometrisiä treenejä neljä erillaista.(= Kevyt staattinen lihasjännitys Esim. käsivarsi 90 asteen kulmassa, olkavarsi kyljessä kiinni, rystynen seinää vasten, kevyesti painaen suoraan seinää vasten ~5sek. Toistoja 10)
• Jumppakepin ja terveen käden avustuksella leikatun käden vientiä ylös etukautta ja sivulle (ei muuten ihan kamalan paljoa nouse sivusuunnassa ja kipukin mikä tämän hetken ääriasennossa tulee on niin valtava, että meinasi äsken oksu lentää).
• Jumppanauhalla yksi pienenpieni ojentajajudanssi.
• Pientä painonsiirtoa kädeltä kädelle pöytään nojaten.
• Käden ~20-30asteen ulkokierto terveen käden avustuksella. Tällä hetkellä liikelaajuus on korkeintaan 10 astetta.
• Lisäksi vanha olkien pyöritys taaksepäin.

Kävelyllä olen pyrkinyt käymään kaksi  kertaa päivässä, vähintään kerran. Kerta-annos on ollut ~4-5km kantturoissa. Käden kantohärveli painaa tervettä hartiaa ja jumiuttaa niska/hartiaseutua sekä selkää niin paljon, että tuo 5km on ollut ihan maksimi. Yritän kyllä pikku hiljaa pidentää matkaa.

Muuten on mennyt ihan suht ok. Leikkauskipuja ei enää ole lainkaan. Käden staattinen pito aiheuttaa nyt ne suurimmat harmit. Kyynärpään seutu on alkanut kipeytyä, sekä hauislihasta jomottaa aika-ajoin. Niskat on ihan juntturassa ja selkäkin vähän ilmoittelee olemassa olostaan. Tässä ollaan nyt puolivälissä käden käyttökiellon ja kantojutun kanssa. Kolme viikkoa olisi siis vielä jälkellä, sit saan käden vapaaksi.
Ehkä nämä uudet ja enemmät jumpat jeesaa. Ainakin niihin menee rutkasti enemmän aikaa. :)

Meni vähän valitteluksi, sorry.

Palautuneisuus ja sykevälivaihtelu

Yksi ehkä tämän hetken luotettavimmista tieteellisistä keinoista mitata ihmisen "palautuneisuutta" on analysoida sydämmen sykevälivaihtelua. Ainakin Suunnon paremmissa mittareissa tämä R-R-mittausominaisuus on ja taitaa olla Polarinkin. Itsellä löytyy laatikosta T6:nen ja tätä onkin joskus tullut käyttettyä moiseen tarpeeseen. Itse R-R-käppyrästä on ihan törky vaikea silmämääräisesti mitään havaita. Karrikoidusti homma menee niin, että mitä enemmän on sykevälivaihtelua sitä levänneempi sydänlihas on ja taas mitä tasaisempaa on tykytys niin sitä rasittuneempi on ukko tai akka.
Kuopion yliopistossa ovat kikkailleet kasaan onneksi välineen, millä analysointi onnistuu suht. helposti ja selkeästi.
Kubios-softasta on siis kysymys. Sivuilta löytyy sekä softa että asennus- ja käyttöopasta.

Onhan olemassa myös maanmainio ortostaattinen-testi, joka on myös ihan kätevä väline testaamaan onko kenkkufiilis laiskuutta vai ylirasittuneisuutta. Eli suomeksi: kannattaako lähteä lenkille vaiko jäädä kotiin lepäämään. :) Orto-testiä tehdessä ja analysoidessa pitää vaan muistaa, että dataa pitää olla aika reippaasti kasassa sekä levänneiltä että rasittuneilta jaksoilta, jotta itseanalyysi ei karahda aivan kiville. Tästä syystä R-R-mittaus on aika monellakin tapaa luotettavampi.

Toki kokemuksen kautta saatua tietämystä omasta kropasta ei mikään voita. :) Usein sitä on vaan niin mahdoton puupää, ettei usko ellei sitä itse konkreettisesti näe.

Nimimerkilllä: puupäistä puupäisin.

Stamina TC Facebookissa

Pieni mainospala päivää piristämään. Stamina TC nyt siis Facebookissa: https://www.facebook.com/groups/349350515076394/

-32

Ihan vaan sitä, että melko rapsakka keli tuolla ulkona. :)

13. päivä

Ihan hyvin on mennyt tähän asti. Kipulääkkeet jätin kokonaan pois jo seitsemäntenä päivänä, eli viime lauantaina. Elimistö joutuu nyt niin koville tämän trauman korjaamiseksi, että kaikki ylimääräinen scheibe on syytä jättää pois. Kivut ja säryt olivat jo sellaisella mallilla, että ne kyllä sietää ihan mallikkaasti. Just nyt ei päiväsaikaan ole juurikaan kipujen suhteen suurta ongelmaa, yöt sen sijaan ovat sitäkin ongelmallisempia. ~45min-1h välein on noustava pystyyn hetkeksi. Nukkuminen onnistuu vain yhdessä asennossa = selällään ja käsi pitää pitää kantositeessä ja vyötärövyöllä tuettuna kroppaan. Tuollainen staattinen käden asento saa aikaan kaikenlaisia kummia tuntemuksia. Päivällä vaikka tilanne on ihan sama, tulee jumppien ja liikkumisen seurauksena kuitenkin pientä mobilisaatiota suuntaan ja toiseen.
Leikkuureiät ovat myös parantuneet hienosti. Tikit saan pois viikon päästä. Hieman jo kiristelee ja jos kovin alkaa pahasti tuntua enemmän, niin saa vaikka äiti ottaa pois etuajassa.

Etupuoli

Takapuoli

Päivittäiset pikku jumpat on kerta toisensa jälkeen helpompia, kävelyt taasen pakkasten vuoksi hankalia. Kerrospukeutuminen yläkropan suhteen on mahdotonta, joten lenkit pitää suunnitella niin, että välillä pääsee käymään jossain lämmittelemässä.

Lähes joka yö herään ainakin kerran tilanteeseen, jossa tahtomattani jännitän olkapään ja käden lihaksia sillein melko reippaasti, mistähän lie johtuu? Muutaman kerran olen päiväsaikaan refleksinomaisesti tehnyt kädellä asioita, kuten yrittänyt noukkia putoavan kylmäpussin, tai puhelimen :) kiinni. Melko jäätävän vihlovan kivun näin saa aikaan.
Mielessä liikkuu kokoajan epätietoisuus, että kuinkahan isoja voimia olkapäähän naputellut ankkurit ja narut oikein kestävät? Voisin kyllä pirauttaa leikuuosastolle ja ihan kysyä asiaa.


Vielä olisi tasan viikko aikaa ekaan fyssarikäyntiin (9.2.) ja odotan sitä jo kun kuuta nousevaa. On jo monta kysymystä joihin toivoisin vastauksen.

Huomisen jälkeen enää neljä viikkoa kantosidettä :) ja sit pääsen aloittelemaan sen leikkauksen jälkeen kaikista tärkeimmän ja varmasti äärimmäisen haastavan (enemmin kai mentaalisesti) kuntoutusajan.
Nyt ajattelen niin, että olen melko tyytyväinen, jos kesäkuun alkumetreillä olisi käpälä sillä mallilla, että voisin aloitella uinti-treenejä. 

5 * materialistiset haaveet

:)
Blogeissa pyörii tällainen, tehdäänpä itsekin. Eli ”kerro (ilman materiasyyllisyyttä), mitkä viisi tavaraa ostaisit, jos sinulla olisi kaikki maailman rahat." Mulla menee hieman ohi aihealueen kun haaveet koostuvat enemmänkin useiden palasten kokonaisuuksista. Haitaaneeko kamalasti.

1. Talon kaikilla herkuilla alpelta. Esim Portes du Solein alueelta. Löytyisi aika monta asiaa mistä haaveilen. :) Olen tuolla käynyt ja sydämmeni menettänyt. Katso kuvia yhdeltä reissulta.


2. Kiinteistöhuoltopalvelu loppuelämäksi. :)


3. Kolmantena ostaisin Peter Gabrielilta studion (tuskin suostuisi myymään :D). Maailman hienoin ja yksi parhaista.  Parit kuvat päätarkkamosta. Aivan upea!

4. Nyt menee vaikeaksi...mmmhhh. 
Ok, tämäkään ei ole materiaa (en taida olla materialisteista parhain). Ostaisin itsellen loppuelämäkseni henkilökohtaisen valmennuksen. Paljonkahan esim. Hagqvistin Antti haluaisi korvausta ~40-vuoden palveluksesta? :)

5. Jos Alpeilla asuisimme, niin kaippa se pitäisi joku järkevä kulkupeli olla. En ole lainkaan minkään valtakunnan autoihminen. Mulle autossa on tärkeintä, että se palvelee sitä tarkoitusta, mitä varten se on hommattu. Vaatumuksina tällä kertaa olisi neliveto, matkustamo usealle, paljon tavaratilaa harrastevälineille (fillarit yms). 
Joku tällainen voisi olla ihan ok:

Nissan Pathfinder V6

 
Ei ollut ihan helppoa, mut selvisin.

6. päivä

Asioita tapahtuu hyvää vauhtia. Eilen sain tiputettua jo kipulääkkeiden määrää. Vielä tiistaina upposi yhteensä 16 napukkaa, kolmea eri ainetta. Eilen pärjäsin yhdellätoista ja mikä mukavinta, sain jätettyä sen kaikkein tujuimman ja kamalimman pillerin pois. Anestesialääkäri kertoi, että jotkut kroonisia kiputiloja sairastavat joutuvat syömään kyseistä ainetta ihan säännöllisesti. Minä menin siitä aivan turraksi ja sekavaksi. Ei kyllä kivistänyt, mutta ei tuntunut mentaalipuolellakaan yhtään miltään. Noh, etovan olon siitä kyllä sai. Mut jihaa, nyt en näytä tuota kammottavaa pilleriä enää tarvitsevan. Tänään yritän vielä vähentää annoksia, haaveena että pääsisin päiväajan lääkityksestä kokonaan pois mahd. nopsaan.

Öisin kyllä tapahtuu. Ma-ti välisenä yönä sain vihdoin kunnolla unen päästä kiinni ja kuinka ollakaan, joku painajaispaholainen herätti sillä seuraksella, että ponkaisin salamana pystyyn. Ei ihan maailman paras idea ja juttu. :) Reipas tunti meni ihan itkun partaalla.
Viime yönä nukuin jo useita yli tunnin pätkiä sikeästi. Heräsin jokaisesta jaksosta tilanteeseen, jossa jännitän hartia- ja olkapään lihaksia sillein aika reippaasti. Tämäkään ei ihan kovin herkulliselta tuntunut. Toivottavasti kestää niitit ja ankkurit tällaiset tiedostamattomat jumpat. ;)
Reiät olkapäässä näyttävät yhtä lukuunottamatta ihan hyviltä. Tuosta yhdestä tulee hieman märkää. Putsausta ja puhtautta ja peukkua, ettei vaan tulehtuisi. Noiden reikien kohdalta jo hieman kutittaa ja tuntuu sille, että kiinnikkeitä alkaa muodostumaan. Hyvä juttu, tarkoittaa siis paranemista.

Jumpparintamalla temutaan aika hillitysti. 4-5 kertaa päivässä selällään kymmenkunta "hauis"liikettä, käden sivuttaisliikettä vatsan päällä ja terveellä kädellä leikatun käden nostoa ylöspäin. Olkapäiden kevyt pyöritys taaksepäin kuuluu jumppaohjelmaan, samoin käsiä saa puristella ja rannetta pyöritellä aineenvaihdunnan lisäämiseksi niin paljon kuin viitsii. Aktiivista toimistaa en saa tuolla räpylällä harrastaa, vaan kaikki toiminta tapahtuu terveen käden avustamana. Käden liikuttelu tuntuu tälläkin tavalla todella epämiellyttävälle, eikä liikeradat kipupisteisiin asti ole vielä kovinkaan kaksiset. Kättä ei myöskään saa vapaana roikottaa sivulla. Kylmää annan edelleen, tosin en enää jatkuvalla syötöllä. Odotan sitä fyssarin tapaamista kuin...mmmhh...en nyt keksi mitä, mut jotain kuitenkin. :D

Kävelyreissut aloitin eilen. Tärinä ei enää tunnu niin pahalta, että tepastella uskaltaa jo. Kävelyreissuja olisi kova hinku lisätä mahd. nopsaan, mutta pitää yrittää olla fiksu ja edetä niin, ettei mitään takapakkia tulisi.
Lähdenpä tästä käymään pakkaspyrähdykselle.

Slap lesion

Tässä on selitystä tuosta olkapäästä löytyneestä ylläripyllärivammasta:


Ja tältä leikkaus on suurin piirtein näyttänyt ulkoapäin:


Ja tältä sisältäpäin:
Ei mikään kamala ihme että on näin kipeä.

Pahin ohi

Taisin kuin taisinkin selvitä pahimpien kipujen yli. :) Eilen oli todella tuskaista ajoittain, tänään on ollut jo muutamia hetkiä ihan siedettävää. Kova hinku olisi päästä keventämään lääkitystä ja varmaan huomisesta lähtien alan asteittain pidentämään sykliä. Vatsa alkaa jo nimittäin hieman ilmoitella mielipidettään tästä ihan älyttömästä droppaamisesta. Mut kyllä sitäkin on tullut pohdittua, että millaista tämä olisi ilman mitään kivun hoitoa, huh huh.

Nyt joudun kuutisen viikkoa kantamaan kättä kantositeessä. Viitisen kertaa päivässä selälläni teen muutamia liikkeitä käsivarrella, sormia saa puristella ja rannetta pyöritellä niin paljon kun vain viitsii. kylmää olen antanut käytännössä kokoajan nämä ensimmäiset päivät. Muuten pitää käsivarren olla liimattuna kehoon 24/7.Kyllä tämä olkapää tulee jäätymään aika jäätäväksi.Yök.
Parin viikon päästä on eka käynti fyssarilla, suunitellaan aikataulut ja varmaan saan jo jotain aktiivista tekemistä läksyksi.
Saikkua napsahti kokonaisuudessaa maaliskuun loppuun saakka. Extrana löytyny kolmannen asteen SLAP-vaurio ja sen korjaus taitaa olla syy pitkään telakalla oloon. Muuten olisin kaiketi päässyt vähemmällä.
Näillä mennään.

Kolme reikää ja hieno uusi tatuointi. :)

Olkapääoperaatio onnistuneesti takana

Tällä kertaa päästiin maaliin asti. Jee! :)

Perjantai aamulla olin taas leikkuumestoilla aamutuimaan. Hieman ysin jälkeen alkoi jo kerran koettu puudutussessio. Hyvin taas aineet toimivat joten ~11 maissa päästiin aloittelemaan operaatio. Oli ajoittain aika härskin tuntuista olla "tajuissaan" operaation ajan. Tietenkään mitään kipua en tuntenut. Melko kovakouraiselta kyllä tuntui käsittely. Ilmeisesti ~1h30min meni aikaa kaikkeen. Tähystämällä onnistui ja tästä olen iloinen.
Muutenkin osaston henkilökunta oli aivan mahtavaa, koko prosessista jäi aihepiirin nihkeys huomioon ottaen hyvät fiilikset. :) Kiitos kaikille sinne vaan.

No sit asiaan:
Olkapäästä löytyi jo tiedossa olevien hauislihaksen jännevamman ja solarin vikojen lisäksi myös hieman extraa. Olkanivelen Labrum oli revennyt osin irti. Tämä jouduttiin vähän niin nuin lisätöinä nitomaan parilla ankkurilla kiinni. Lisäksi lääkäri kävi kertomassa, että nivelrikon määrä tuolla olkapäässäni oli todella paljon pahempi kuin mitä oli odotettu. Aika runsaasti oli joutunut siistimään paikkoja. Labrumin repeämä on kaiketi aiheuttanut olkanivelen alipaineen "purkautumisen", joka taas on aiheuttanut niveleen väljyyttä, joka taas on johtanut kulumiin. Tämä kaikki johti taas siihen, että kuntoutus/saikku osasto piteni kerta heitolla runsaammanlaisesti.

Nyt on kulunut reilu vuorokausi leikkauksesta ja olo on suht. hyvä. Tottakai sattuu ja välillä kalvaa aika reippaammanlaistikin, mutta olin valmistautunut paljon pahempaan. Kivunhoito on nykyään hieman parempaa kuin ennen ja puudutus antoi reippaasti etuja vs. nukutus.

Eka kontrolli on kuuden viikon päästä ja tähän asti joudun pitämään kättä kantositeessä. Kevyitä passiivisia liikkeitä saa ja pitää tehdä päivittäin, mutta esim. olkanivelen ulkokierto on absoluuttisen kielletty.
Haluan tuon kontrollikäynnin aikana saada rehellisen vastauksen olkapääni tilasta. Hieman on inhottavat fiilikset nivelrikon takia.

Urheilu-blogini muuttuu nyt siis hetkeksi kuntoutus-blogiksi.

Hieman jo hymyilyttää. :)

Sisukkaasti

Eilen kävin suksimassa. Oli mun tämän talven viimeinen hiihto, joten päätin jo etukäteen sivakoivani niin pitkään kunnes tipahdan.
Suksi ei painonnousun takia luistanut oikeastaan yhtään, eikä kelikään ollut ihan paras mahdollinen liukua silmällä pitäen. Tiedossa oli siis raskasta menoa.
Kiepautin sellaisen suht nousuvoittoisen 10km lenkin, joka kävi Laajavuoren päälläkin kääntymässä. Luiston hyvyydestä kertoo se, että mäen päältä alas tultaessa, aivan jyrkintä kohtaa lukuunottamatta piti lykkiä vauhtia, että pääsin eteenpäin. :) Ihan mahtavaa!
Kiersin tämän reitin kahteen kertaan ja toisen kerran Laajavuoren päälle kavutessani olin aivan piipussa. Viimeisin jyrkkä nousu oli sellaista "on the edge" meininkiä. Kuitenkin sitä kotiin selvittiin ja sain ja jaksoin Aarneakin kanniskella tovin ennen nukkumaan menoa.

Sykedataa kun illalla tutkailin, niin pisti hymyilyttämään. Reissu meni suurin piirtein ja aika tarkasti tällä kaavalla:
LEPO:  0:07min
PAL:  00:40min
PK1:  01.39min  
PK2:  20.01min
VK1:  37:58min
VK2:  35.18min
MAX:  10:24min
Yht: 1h46:07min

Oli ihan tujakka teho-treeni siis. :D
Nyt palautellaan ja lepuutellaan kroppaa perjantain leikkausta varten. Jo taas jännittää ja vähän pelottaakin niin että on melkein kurat uikkarissa.

Lihoava porsas tässä moi!

Oon Aarnen syntymän jälkeen lihonnu nyt niin paljon (~6kg), ettei mun hiihtosukset toimi enää lainkaan.
Oon operoinut varmaan ihan siellä sivakoiden toimintasektorin yläpäässä muutenkin, niin nyt kamelin selkä ikään kuin katkesi. Lankut eivät liukuneet oikeastaan ollenkaan. :)

Uusintayritys

Jepulis.
Uusintayritys on sit ensi viikon perjantaina, eli 20.1. Toivottavasti silloin tärppää. :)
Kerkeenpä käydä tässä muutaman kerran vielä sivakoimassa. :)

DNS

Eipä mennyt niin kuin Strömsössä. Melkoisen mielenkiintoinen uusi kokemus kylläkin takataskussa.

Aamusella olin kärppänä 7:30 leikkausosastolla. Hoitaja ilmoitti, että pieniä järjestelyjä joutuvat puuhaamaan, oli nääs viikonlopun aikana heräämöön tullut vedet sisälle jotain kautta. No eipä mittään, siinä vaihtelin smurffiasusteen päälle, vetelin esilääkkeet nassukkaan ja jäin odottamaan kutsua saliin. Kutsu tulikin piakkoin ja aloitettiin valmistelut. Kanyyli käteen sekä hieman mukavuusainetta sisuksiin.
Operaatio oli tarkoitus tehdä puudutuksessa. Käteen ja vähän muuallekin aseteltiin "sähkölätkiä", sit kaulan kantturoille vasemmalle puolella napautettiin neula sisuksiin. Sähköllä annettiin vähän väliä napakoita tujauksia, joiden avulla puudute saatiin tungettua oikeaan osoitteeseen. Kuulemma sellaisen 40ml tujautti matskua sisään. Siltä se sit tuntuikin. :)

Kaikki oli lähes valmista ja leikkaava lääkärikin saapui paikalle, kunnes...
Canceled, vedet olivat tulleet sisään myös sähkökeskukseen. Riskillä ei pelailla, joten operaatio peruttiin.
Siitä sit muutaman tunnin päästä isukki tuli hakemaan aivan pöllyissään ja puuduksissa olevan poikansa kotiin elpymään leikkauksesta jota ei tehty. :)

Melko tehokkaat on aineet tänä päivänä ~7 tuntia oli koko vasen käsi ja kaulan vasen puoli aivan tunnoton ja hervoton. Vaikka kuinka yritin ei sormen päätäkään saanut heilautettua. Oli kuuppakin hitusen sekaisin.
Tässä illan mittaan alkaa jo tunto ja toiminta palautua.

Lupasivat tällä viikolla vielä soitella uuden ajan, tottakai mahd. nopsaan olis kiva.

Piirsivät ruksin operoitavaan käteen muistutukseksi. :)

2011 vol2

Tolppakäppyrää viime vuoden jutuista:

Vuosi 2011 yhteenveto

Ihan huippuvuosi kaikin puolin!
Pistetään heti ensi alkuun listaus hailaiteista:

- Vuokattihiihdosta elävänä selviytyminen tavoite aikaan 4h. Annoin itsestäni kaiken tällä reisulla.
- Kympin maantiejuoksu alle 50minuutin.
- Joroisten puolimatkan-triathlon täydellisesti tavoite aikaan 5h30min ja melko helposti meni. Ihan huisa kokemus.
- Aarne pojan syntyminen perheeseen.

Kunto koheni kohisten pitkin vuotta. Ihan ei ole helppoa ollut kaiken aikaa, mutta kyllä se vain niin on, että sitkeys ja peräänantamattomuus aina lopulta palkitaan.Välillä treenasin reippaasti yli oman kykyni, mutta uskon, että näistä viikoista sain lopulta todella paljon kokemuksia omien rajojen käsittämiseen ja ymmärtämiseen. Loppuvuosi marraskuun alusta lähtien onkin sitten mennyt ihan muissa merkeissä kuin urheilun parissa.

Sitten "hieman" stasistiikkaa. :)
Treenitunteja yhteensä 369, likipitäen sama kuin edellisenä vuonna (2011=372). Vaikka tuntimääräisesti on temuiltu sama määrä, on kilometrejä esim. fillarilla ja juosten tullut lisää. Eli vauhti on pikkaisen kehittynyt parempaan suuntaan.
Uinnissa jäin hieman verrattuna 2010 vuoteen. Tätä tosin osin selittää Jyväskylän tämän hetkinen uimahallittomuus, joka todellakin haittaa uintia, ainakin näin talvikaudella. ;)
Sitten tuo maanmainio maailmaan putkahtanut vekara on tietty hillinnyt loppuvuoden liikunnallisuutta. Viimeisen kolmen kuukauden treenimäärät ovat ollet jotakuinkin puolet ja välillä hitusen alle normaalin. Täytyy tunnustaa, että hieman yllätti lapsen vanhemmilta vaatima aika ja energia. Meidän Aarne ei sit ollutkaan sellainen jokaisen vanhemman haaveissa siintävä unelmavauva, joka vaan nukkuu, syö ja lopun ajan viihtyy.  

Vuosi 2010 vs 2011. Klikkaamalla isommaksi

Kuten olen jo joskus aikaisemmin maininnut, olen melkoinen tilastoaddikti. :) Alla olevan kuvan mukaista excel taulukkoa pidän treenianalyysiohjelman kylkiäisenä. Olen tarkkaillut nukkumistakin ihan vaan siitä syystä, että olen todella huono nukkuja muutenkin, niin tarkkailemalla yöunien tasoa ja fiilistä olen voinut yrittää erottaa väsymyksen laiskuudesta. Ihan kaikkea tähän tilastosairauteen liittyvää en aio paljastaa. :D
Tuossa siis ote yhdeltä viikolta. Olin Vuokatissa vain ja ainoastaan treenaamassa:

2011 viikko 3. Klikkaamalla isommaksi

Viime vuonna tilastoin hieman enemmän kuin 2010 vuonna, joten ihan ei ole kurannttia vertailukelpoista matskua. Esim. maastopyöräily vs. maantiepyöräily voisi minun kohdalla mennä jotakuinkin niin, että 40km maastossa tarkoittaa ajassa 100km maantiellä. Myös sauvakävely/juoksu/rinne treenit on merkattu muu-osioon. Ensi vuodelle mukaan tulee myös vaunulenkit, eli vesselin kanssa tehdyt lenkit.

Omasta mielestäni olen urheilurintamalla vuonna 2011 saavuttanut sen minkä olen halunnut ja mihin olen pyrkinyt. Vuokattihiihtoon lähdin hieman riskillä, mutta riskin otto kannatti. Joroisten puolimatkalle valmistautumien meni taas ihan nappiin. Suoritus oli todella paljon helpompi, kuin mitä olin odottanut. Maaliin tuloa ei varmasti ihan hevillä unohda. :)

No mutta nyt olisi sitten uusi vuosi ja uudet kujeet. Mun osalta tästä tulee luultavasti sellainen välivuosi urheilujen suhteen. Ensi viikon maanantaina operoidaan olkapää ja se ottaa kuitenkin aikansa, ennen kuin voin todellisen haroittelun aloittaa. Aarne poikakin ottaa tietysti oman aikansa. Jos sitä jotain pikku kisoja saisi loppukesälle aikaiseksi, niin olisin tyytyväinen.

Maailman lyhin flunssa

Eipä kauaa kestänyt. :)

Aihetta voisi pohjustaa hiukkasen.
Tuossa ~2,5vuotta sitten jatkuvaan sairasteluun kyllästyneinä teimme meidän perheessä päätöksen muuttaa ravintoasioita järkevämpään suuntaan. Tämä käytännössä tarkoitti yksinkertaisuudessaan sitä, että pyrimme syömään niin paljon kuin vain on mahdollista, luomu- ja lisäaineetonta ruokaa. Lisäksi kaikenlainen yltiöprosessoitu sössö, sekä höttöhiilarit (sokeri, vehnä, peruna yms) ovat olleet karttamislistalla. Periaatteena, kaikki mikä suusta alas menee, olisi hyvä olla ravintorikasta, puhdasta hyvää ravintoa.
Sen sijaan kaikkea hyvää (marjoja, hunajaa yms.) tulee mussuteltua päivittäin. Myös d-vitamiinia on välillä vedelty aika reippaitakin annoksia.

Joku taika tällä on ollut, sillä meidän porukoissa ei ole liiemmin sairasteltu ja jos onkin, on taudin kestot olleet jotain aivan naurettavan lyhyitä. Tämä vs. aikaisempi (noin 3-6 kahden viikon flunssaa vuodessa = monta kuukautta kipeenä), on ollut jotain aivan upeeta.

No nytpä sitten maanantai aamuna heräsin kurkkukipuun ja pienoiseen tukkoisuuteen. Hieman rupesi jo huolestuttamaan, että jos kovin pitkittyy, niin voi leikkausaikakin siirtyä. Eivät sohi flunssaisia. Olo paheni keskiviikkoa kohden, mutta hävisi sit yhtä nopeasti kuin tulikin. Jeah!  Nyt perjantaina on jo lähes normi fiilis.

Et semmottiis tällä kertaa.

Koska nyt vuoden viimeisen viikon treenit jäi tekemättä, on aika vuosi katsauksen. Tästä lähiaikoina tarkempi analyysi. Mitä tein, mitä saavutin? Missä onnistuin, minkä olisi voinut puuhailla paremmin?

Tehomittausta?

Mulla on käytössä tuollainen Zonefivesoftwaren SportStracks 3 -treeniohjelma, johon saa latailtua kaikenlaisia pluginejä. Ohjelma toimii siis niin, että peruspalikka on maksullinen, mutta plugareita voi kylkiäisiksi koodailla kuka vaan, joka sen taidon taitaa. Mulla on tähän mennessä ollut käytössä vain gps-reittien ja korkeustietojen korjaaja, training load -plugari ja pari muuta enemmän höpöhöpöspeksailujuttua.

Nyt löysin sellaisen, jota olen pitkään kaipaillut. Trainer Power -plugarista löytyi mun käytössä oleva harjoitusvastus. Huisaa. :)  Siis täytyy heti alkuun sanoa, ettei tällä tietenkään saa mitään tarkkaa 100% faktaa irti, mutta edes jollain tavalla tontilla ollaan. On jo pitkään kiinnostanut omat tehot, tai siis oikeastaan ne olemattomat tehot. ;)
Homma toimii siis niin, että jokaisella vastusaluelle (5kpl) on laskettu oma power curve. Tämä power curve perustuu vastuksen ja nopeuden suhteeseen. Jos kesken treenin vaihtaa vastusaluetta, menee homma tietenkin poskelleen. Vaihteilla saa nopeutta lisää ja samalla vastus kasvaa = höpömpää.

Eilen kävin autotallissa polkaisemassa sellaisen 1h10min joka sisälsi 2*20min hieman reippaammalla efortilla. Ei kovaa, mut semisti. Varaa olisi ollut vielä nostaa. Ohjelma suolsi tällaisen käppyrän:

Tuo droppi tuossa keskivaiheella on vessareissu. :)

Analyysin todenperäisyyttä ei pysty millään muulla todentamaan, kuin että saisin jostain lainaan jonkun esim. Powertap-kiekon saman kokoisella takapakalla ja kiepaisisin saman treenin samalla tavalla. 
Mutta tällä todenperäisyydelläkään ei ole mitään merkitystä, koska mua kiinnostaa vaan oma kehitys, jota voi nyt oikein mitata ja tilastoida. Ensi syksynä voin sit todeta, että mikään ei ole muuttunut miksikään. :D

Tämän kuvan mukaan pitäisi olla aika hyvin pullat uunissa:

Voi hiihto!

Hiihto on lajeista jaloin. Hakkaa kaikki muut mennen tullen. Aivan mahtavaa, upeeta. Koko kroppa tekee hommia, luminen maasto hivelee silmiä, luontaista intervallia.

Kävin siis eilen sivakoimassa. :) ~20km, luisto oli ok, ladut ok, ukko ok-, tunnelma 10+.

Leikkauspäivä lähestyy

Nonniin, vakuutusyhtiöstä on maksusitoumus saapumassa ja tänään suunniteltiin hoitajan kanssa puhelimessa leikkuupäivää. Olisin päässyt jo ensi viikon maanantaina pöydälle, mutta koska 2007 operaation jälkeisistä parista viikosta on niin jäätävät kammottavat muistot, niin päätettiin pelastaa joulu ja siirtää heti tsydeemi tammikuun alkuun. Tarkka päivä selviää piakkoin, mut lähestyy moinen. Hui!

Tuo muksukin on vielä niin masuvaivainen, että helpottaa kaksikätisyys tätäkin puolta. Pojun suolistolla on muutamia viikkoja vielä aikaa kehittyä, ennen kuin isukki on pois kantovahvuudesta.

Urheilurintamalla ei mitään uutta

Samalla kaavalla mennään edelleen. Tapahtumaa ja menoa viikkoon ja vuorokausiin piisaa kyllä ihan omiksi tarpeiksi, urheiluun vaan ei tällä hetkellä ikävä kyllä liikene kovinkaan runsaasti aikaa. Nyt itsenäisyyspäivä antoi keskelle viikkoakin yhden lisämahdollisuuden peuhata. :)
Viikko näytti tältä:
Ma: Lepo
Ti: Traineri 1h
Ke: Lepo
To: Lepo
Pe: Uinti 1,9km + Punttia 40min
La: Traineri 1h + Juoksu 5km
Su: Hiihto ~14km
Yht: 5h

Kunto on päässyt rapistumaan aika lailla. Minulla kun ei niitä kuuluisia pohjia oikein ole olemassa, niin tällainen reilun parin kuukauden kevyen treenin kausi on kyllä tehnyt tehtävänsä.

Launtaina puuhailin sellaisen esim. vielä syksyllä ohjelmaan kuuluneen ihan perus kepoisen harjoituksen, jossa fillaroidan tunturainen ja juostaan puolisen tuntia päälle. Normisti tuo on sujunut ilman mitään kummempia kepposia. Nyt meinasi loppua paukut kesken, vaikka koko reissu meni enemmän kevyellä painotuksella. Tottakai tämä peruselämän haipakka ja entistäkin vähäisemmät yöunet vetävät veronsa, mutta on kuntopuolellakin tapahtunut. Minkäköhänlaisen työn takana on paluu omalle tasolle? Nimimerkillä: hieman epätoivoinen kuntourheilija kysyy.

Mitäs vielä? Olkapää on entisensä, eli särkee 24/7. Uinti ei pahentanut, hiihdosta ei tykännyt. Puntilla alkaa prässissä olemaan jo ihan kivat painot, hiihto oli kivusta huolimatta jotain aivan käsittämättömän hienoa ja RASKASTA.  :D
Se on nääs turha käkistellä, jos on jo paskat housussa sano...

Ultrajuoksua

Kihun KihuTV

Aika mielenkiintoinen jutska:
http://www.kihu.fi/kihutv/

Kuvia

Sain levyllisen kuvia postissa. Tässä pieni otos. Ei tavan pulliaiselle kovin paljoa aukea. :)

Tuomiopäivä

Eilen tiistaina kävin magneettikuvissa kuvauttamassa vasemman olkapääni. Olipahan taas äärimmäisen piikkikammoisen ihmisen painajaishetket, kun piikittivät varjoainetta olkanivelen sisään... huhheijaa. Itse kuvaussessio kesti ~35 minuuttia ja meni rattoisasti koneen kovaa rupsutusta kuunnellen. Kuulemma ~1,5-2 miljoonalla eurolla saisin takapihalle moisen aparaatin kaikkine lisälaitteineen ja tilan rakentamiskuluineen. Jääköön vielä hautumaan ajatus tuosta hankinnasta. :)

Tänään oli sitten aika ortopedille ja samalla koitti tuomion kuulemisen hetki. Jännitti kamalasti, peukut ja varpaat pystyssä, ettei tuolta löytyisi mitään inhottavaa ja mitään mikä vaatisi silpomista. Aikaisemmasta olkapääoperaatiosta, sen jälkitilasta ja kuntoutusajasta on jäänyt aika jäätävät muistot takaraivoon.

Tuomion kuuleminen oli melkoista tylytystä. Tuolla mun olkapäässä ei oikeastaan mikään ole aivan kunnossa. On nivelsiteet antaneet periksi, solisluu kohollaan, väljyyttä itse nivelessä, nivelrikkoa, solisluun päässä joku rustokökkäre joka painaa kiertäjalvosimeen yms. Ainoastaan itse olkapään tuki, eli kiertäjäkalvosin on jollain lailla kondiksessa. Tämä on todella hyvä uutinen = kuntoutuksella pääsee pitkälle. Kaikkea ei voida korjata ja tuosta ei kuulemma tule koskaan hyvää. :(  Jotain kuitenkin operoidaan ja samalla selviää hieman lisää sellaisia asioita, joita ei kuvista voi tulkita. Se on siis ensivuosi urheiluhommien osalta hyvin pitkälti taputeltu. Ainakin niiltä osin mihin käsiä tarvitsee.

Vuodattelen lisää, kun olen hieman rauhallisempi ja kun yritän muistella mitä kaikkea se ortopedi sanoi ja kertoi. Nyt on hiukan tunteet pinnassa.

V47

Ma: Uinti 1,6km + Sali 50min
Ti: Lepo
Ke: Lepo
To: Uinti 2,1km + Sali 40min (hieman jo oli enemmän painoja)
Pe: Lepo
La: XC 2h
Su: Sauvakävely 1h25min
Yht: 6h25min

Semmonen viikko. Ihan jees kaikin puolin. Ensi viikolla saa voimailuosiolla pungertaa jo ihan tosissaan. Jalkojen lihakset ovat nyt totuttelujakson läpikäyneet ja odotettavissa ei ole varmaan suurempia ankkakävelypäiviä.
Maastossa käyn pyöräilemässä niin pitkään, kun se on vaan kesänakeilla järkevää ja turvallista.

Tässäpä lyhyesti tämä.

Lauantain maastopyöräreitti:

Varokaahan mustaa jäätä. :)

Ortopedi

Käväisin eilen ortopedilla juttelemassa ja näyttämässä tuota vasenta olkapäätä, joka on alkanut kenkkuilemaan tässä taasen.
Kaiken maailman testien ja venkoilujen jälkeen oli hemmo sitä mieltä, että tuolta on irronnut/revennyt nivelsiteitä, hauislihaksen jännettä ja ehkä jotain kuonaakin on päässyt pakkautumaan ja kertymään. Joudutaan luultavasti katsastamaan mitä sieltä löytyy ja hieman korjailemaan. Plääääh!
No, ensin tutkitaan magneettikuvat ja sit tehdään päätöksiä. Odottelen nyt maksusitoumusta vakuutusyhtiöltä ja sen jälkeen pääsen varailemaan kuvausaikaa. Ensi viikkoon menee kuiteskin.
Palaillaan aiheeseen.

Uintia ja punttia

Käväisin siis eilen hallilla. Heti alkuun pieni tasotestin tynkä kevyellä kaavalla toteutettuna. Tonturainen mun perusuintia ja ~20min meni, eli ihan samassa tilanteessa ollaan kuin keväällä. Tämä on hyvä juttu. Oli hiukan pelko persuuksissa, et kuin on pitkän tauon aikana uinnin tolan käynyt.
Tähän perään 500m lättäreillä ja pullarilla. Sit altaaseen hyppäsi Swimming Jyväskylän eliittisakkia verraamaan. Tottakai testasin hemmojen vauhtia. :) Tyypit ui rentoa kevyttä, mä kauhoin lähes täysillä. Silti hävisivät horisonttiin. On se vaan upean näköistä näiden ammamiesten hyljemäinen vedessä soljuminen.

Perään punttia, nyt jo hieman isommilla painoilla. Alkaa lihakset tottumaan. Tämän huomaa siitä, ettei nyt ole kovin kamalaa ankkakävelyä meno nyt. Ja tästä vaan eteenpäin sanoi...

Iltalenkki

Eilisiltainen lamppumaastopyörälenkki antoi oivan hetken testata kameraa pimeällä. Installoin kypärään, jossa kamera-adapteri on kiinni, myös lampun. Hieman joutui soveltamaan ja eihän se kertalaakista kohdalleen sit mennytkään. Kypärävalo sojotti liikaa alaspäin = hitusen hankala ajaa ja ei niin hyvää kuvaa. Seuraavalle reissulle sitten taas uudella setupilla. :)

Sitten tuon tällä hetkellä käytössä olevan edittisoftan ominaisuudet ovat aika rajalliset. Kaipaisin jotain millä pääsisi ihan konkreettisesti kuvamatskuun kiinni. Valkotasapainot, levelit, kontrastit, saturaatiot sun muut. Nyt kun kameran oma valoitusmittari mittaa valoisuuden jostain x-paikasta, niin kuva jää tällaisessa pimeätapauksessa todella hämäräksi. Jos pääsisi säätämään itse kuvaa, niin saisi huomattavasti paljon parempaa tulosta aikaiseksi. Rakeisuudesta ei tällä kameralla pääse hämäräolosuhteissa eroon, mut se on harmeista pienimpiä. Siis ei oikeasti harmi ollenkaan. :D Sit mun koneeseen ei kai saa 64bittistä Winkkaria, joten tähän ei pysty asentamaan esim. uudempia Premiereitä. Vanhempiin ei ole mahdollista importata mp4-matskua, jota tuo mun kamera ulos suoltaa. Pitänee jatkaa nettifoorumien selailua ja paremman ohjelman etsimistä.

Joka tapauksessa oli melkoisen mukava maastopyöräreissu kirpeässä syysilmassa Laajavuoren hienoissa maastoissa. Latasin tällä kertaa videon Viemeoon. Tämä palvelu tarjoaa upotusta suoraan HD-muodossa, toisin kuin Youtube.

Taas lenkkiviedeoo.

Tällä kertaa hiukka hämärässä ja kamera kypärässä. Kamera setuppia pitää vielä vähän hioa, jotta notta olisin tyytyväinen.

Tuostakin kannattaa muuttaa tuo "360p" HD modeen niin pikkaisen silmälle kivempi.

Testiä testiä xc-lenkillä

Pääsin kuin pääsinkin eilen käymään ulkoilemassa, jee! Sain samalla aikaiseksi ottaa mukaan jo jonkin aikaa hyllyssä lojuneen GoPro kameran ja tekaisin xc-lenkistä pienen testivideon.
Muutamia huomioita:
- Pelkällä pyöräkiinnityksellä saa aikaiseksi vain tärinää, tutinaa ja hieman huonoja kuvakulmia, jos haluaa esitellä kunnolla etenemistä. 
- Täytyy siis virittää kypärään kiinnitys + + hommaan sellaisen rintakiinnitysremelin.
- Jos jotain järkevä meinaa aikaiseksi saada, täytyy hommaa hieman funtsia etukäteen. :)
- Täytynee ostaa joku oikea edittisofta.

Vaihtakaa "360p"rösöluutio HD-laatuun niin näyttää hitusen paremmalle.

Kaamea todellisuus

Eilen kaverin kanssa kuvattiin hieman uintia ja voi kääk!
Ookkei, mä kyllä olen tiennyt, että tekniikassa on paljon hiomista ja ne suurimmat "ongelmakohdatkin" on haarukoitu, mut silti...huh heijaa. Oli aika mykistävää nähdä omaa rimpulointia.

Kaksi tosi isoa juttua, mitkä nyt on vaan ihan pakko saada kondikseen on potkut (jalat viuhtoo ihan minne sattuu=peräpää vajoaa=uinti on rimpuilua), sekä korkea kyynärpää (ote "lipsuu"=ei kulje eteenpäin). En taida nyt talvella mihinkään muuhun uhrata aikaa ja vaivaa, kuin noiden kahden jutun korjaamisyritykseen.
Asiaa ei tietty auta se, että uintimahdolliusuudet ovat täällä nyt talviaikaan todella rajalliset.
Vinkkejä otetaan vastaan todellakin. Mitä tekniikkatreenejä otan ohjelmaan?

Ja kattokaa vaikka itse jos ette usko. :)

Aarne Aukusti Kokko

Juu, poika sai sunnuntaina nimen itselleen, sillein virallisesti. :)

Treeneistä voisin kertoa sen verran, että testasin viime viikolla parina päivänä työmatkalenkkeilyä. Juosten töihin ~3km ja pois töistä ~6km. Hienosti toimi ja kerran pari viikossa näin jatkukoon. Tosin penikkavaiva iski taas päälle, et pientä himmailua pakotettu nyt tekemään. Huomenna käyn hierojalla, jospa saisi pohkeita hiukan availtua...auts!

Tuo mini-ihminen on just nyt sen verran kiukkuisessa ja vaativassa (paljon vaativa, vähään tyytyvä) elämänvaiheessa, et työajan ulkopuolinen aika uppoaa hienosti hoitohommiin, sekä kotiaskareisiin. Treeneille ei liiemmin jää aikaa, mutta kuten aikaisemmin taisin jo mainita, en stressaa tästä, vaan pukkaan minkä pystyn. Kyllä sitä vielä kerkeää itsensä tässä elämässä tööttiin ajamaan ihan varmasti. :)

Niin, olenhan käynyt kuitenkin useina päivinä viikossa pikkukaverin kanssa vaunulenkeillä. ~45min-1h kävelyä. Ihan hyvää tekee. Eilen kokeilin pienen pätkän juostakin. Vielä ei vaan kovin uskalla kun on niin hentoinen ja hauras tuo tyyppi. Hommattiin juoksuvaunut, joihin lisäosana koppaosa. 

Tosi helposti liikkuu ja kätevä käsitellä ja pyöritellä. Keväällä kun saa vaihtaa kopan ratasosaan, niin voidaan lähteä sit kevätauringoille juoksentelemaan. Tietty täytyy vaan toivoa, et viihtyy mun hitaassa vauhdissa. ;)

Ettei mene ihan pelkäksi vauvajutuksi, niin laitetaan nyt ne viime viikon treenitkin tähän, vaikka ei paljon pröystäilemään niillä pääse.

Ma: Lepo

Ti: ap. Juoksu 3km  ip. Juoksu 6km

Ke: Lepo

To: Uinti 1,5km  + Sali (Pientä testailua)

Pe: ap. Juoksu 3km  ip. Juoksu 6km

La: XC 1h15min (pääosin kevyttä)

Su: Lepo

Yht: 4h25min

PS. Koska olen tilastofriikki ja muutenkin outo niin pientä statistiikkaa Aarnestakin loppuun:

Neljän viikon elämänsä aikana kaveri on vääntänyt (vanhemmat havainneet) 123 kakkaa ja lirutellut 181 pissiä. :D:D

Altaassa pitkästä aikaa

Siis tarkemminhan tässä vierähti reippaat kolme kuukautta vailla uinnin uintia.
Meillähän on täällä Jyväskylässä tällä hetkellä aika haikeat uintimahdollisuudet. Kaupungin Uimahalli (Aaltoalvari) meni remppaan, ja tämä remontti kestää ilmeisesti 2013 vuoden puolelle saakka. Laukaan Peurunkakin on remontissa. Tämä tosin aukeaa jo viimeistään ensi vuoden alkupuolella. Olivat vaan nostaneet hinnan sen verran korkealle, että ainakin mun kipukynnys ylittyi. Nettisivuilla kerrotaan 15-19 eurosta per laaki. Ei mitään tolkkua.

No onneksi Vaajakoskella = ~10km Jyväskylästä on halli, Wellamo, 25m radalla. Ainoa probleema on, että nyt kun koko Jyvässeudun uintiporukka änkeää tuonne reilusti alle puolet Aaltoalvaria pienempään altaaseen polskimaan, niin ahdasta on ajoittain tiedossa. :) Tänään tosin oli uintiajankohta niin otollinen, että ihan saatiin kaverin kanssa räpiköidä isseksemme omalla radallamme.

No, mutta mitäs siitä uinnista. Ei se helppoa ollut, tosin ei ihan mahdotontakaan. 1500m sain "kauhottua". Tästä 500m tekniikkatreenien muistelua, 500m pullari ja lättärihommia ja loput verkkaista verryttelyä.
Toistoa vaan tarttee ja alkaa sujumaan.

Ensi kesää ajatellen on hieman pelonsekaiset kauhutunnelmat. Uinti kun on mulle se kaikkein hankalin ja vaikein juttu, joka tietty tarvitsisi eniten toistoa. Nyt toistoa ja kilsoja pääsen toden teolla keräilemään vasta keväällä kun avovesikausi alkaa.

Noh, en heitä kynttilää vakan alle, vaan tuuppaan sen mitä kykenen.

Aika hiljasta.

Urheilurintamalla melko vaisua menoa. Univelka on jo niin massiivinen, ettei liikunta oikein uppoa. Aikaakaan ei liiemmin ole löytynyt. Suosiolla jonkin sortin ylimenokausi tässä on nyt pidettävä. Katsotaan joulukuun alussa hommia uudelleen.
Viime viikkojen treenitunnit ovat jääneet 3-4 tuntiin.

Talvikausi osittain startattu

Eli toisin sanoen starttasin hiihtokauden. :)

Jo kaksi keikkaa alla, huisaa sanon minä. Laajavuoren ensilumenlatu on aika hyvä, joskin ovat lyhyelle ~1,5km pätkälle saaneet nousumetrejä ihan tarpeeksi näin kauden alkuun. On siellä mahdollisuus kiepaista sellainen kilsankin pätkä joka on hitusen hellivämpi vaihtoehto. Vähän on tietenkin pehmeä latu, mutta eiköhän siitä tamppaannu kun yöpakkaset alkaa ja kun muutamat ajot koneella saavat alle.

Olihan se jotenkin muistissa, et hiihto (hiihdän siis vaan vapaata) on todella rankka laji, mutta niin oli vaan kevään ja kesän aikana pääkopan sopukoista osatotuus totuus tästä tiedosta hävinnyt. On jotenkin niin totaalisen kokonaisvaltaista tuo sivakointi. Koko kroppaa saa todellakin osansa. Esim. just nyt on ukkeli ihan poikki, vaikka alla on vasta pari lyhyehköä lenkkiä. :D

Sekä eilen lauantaina, että tänään oli aika hyvin porukkaa kiertämässä rinkulaa ja oli siellä aika paljon ihmettelijöitäkin. Ihan pähkähullultahan tuo ulkopuolisen silmissä näyttää, tai ainakin pitäisi näyttää.

Alla korkeuskäppyrää, karttaa ja sykesysteemiä tämän päivän reissulta. Tuli heitettyä viisi kertaa se noin kilsan kiekaisu ja kuusi kertaa koko hela satsi. Yhteismitaltaan treeni oli 14km.

Muuten oli viikon treenit vähäiset, mutta suhteellisen tujakat.

Ma: Lk:15min
Ti: Juoksu 14km (sis. tv-kova 10km)
Ke: Lk: 20min
To: Juoksu ~10km
Pe: Lepo
La: Hiihto: 11,5km
Su: Hiihto: 14km
Yht: 5h

Uusi ihminen.

Meille muuttaa huomenna uusi asukas, lähes uunituore, tuleva veronmaksaja ja mulle treenikaveri. :)
On muuten aika ihmeellistä tämä elämä.

Hiljaiseloa blogirintamalla.

Pahoitteluni laiskasta päivitystahdista.

Tässä on ollut kaikenlaista ja näköistä menoa, aamusta iltaan jo useamman viikon ajan. Työrintamalla on ollut vilskettä. Aika useana iltana olen suoraan töistä päästellyt veljen äänistudiotyömaalle talkootyöorjaksi. Olen siellä viikonloppupäiviäkin vietetty. Veli siis pykää pystyyn uutta työpaikkaa itselleen. Kesästä asti on sahat ja pelit laulaneet ja taitaa laulaa vielä muutaman kuukauden ennen kuin on paja valmis tositoimiin. Mukavaa hommaa ja varsinkin kun tietää, että studiosta tulee aivan mahtava ja tottakai omaa veljeä haluaa auttaa kaikin mahdollisin keinoin.
Studion kaapelointi ja siihen kuuluvat toimenpiteet ovat olleet ne hommat mitä siellä olen viime viikot väsäillyt. "Entisen elämän" vajaan 15-vuoden kokemus äänipuolella on ikään kuin luonnollisesti ajanut kolvaushommiin. :)
Kaapelia tulee risteileilemään ristiinrastiin useita kilometrejä, audiolinjoja varmaan reippaat 500, jokaisessa kolme johdinta ja molemmat päät täytyy tietenkin liittää johonkin. Hommaa siis piisaa. Voisin laitella muutamat fotot tänne ensiviikolla.

Olen kaikesta menosta huolimatta kyennyt treenaamaankin ihan kohtuullisesti. Kaksi kertaa viikkoon kovempi harjoitus, yksi pitkä ja loput huoltavaa. Kovat olen jaotellut kätevästi niin, että toinen on ollut aina sauvarinneharjoitus (intervalli) ja toinen tasavauhtinen hiukka pidempi (joko juoksu tai fillarilla joitain pidempiä pätkiä). Sauvarinteessä tehollisen treenin osuus on ollut nyt 30-40min. Tasavauhtiset 35-50min. Plus tietenkin alku-ja loppuverrat ja intervallien palautukset.

Sauvarinnetreenistä on muotoutunut tämän hetken hittikamaa. Helppo hallita tehoja, yläkroppakin saa runtua ja tuntuu myös ihan kohtuu tehokkaalta. Olen haravoinut nyt Laajavuoren kupeesta neljä eripituista ja -jyrkkyistä pätkää. Ajallisesti nousut kestää 4:30-7:30min, kaksi on ihan huolella jyrkkää. :) Saas nähdä kerkeänkö kyllästymään ennen ensilumenladun valmistumista. ;)

Tämän viikon (v39) harjoitukset olivat tällaiset:
Ma: Lepo
Ti: Juoksu: 13km (sis. tv-kova 8km)
Ke: Lepo
To: Traineri: 1h (kevyttä)
Pe: Xc: 1h30min PK
La: Juoksu: 7km + Sauvarinne: (8*4min30s / pal 4min30s)
Su: Xc: 3h35min (hissunkissun)
Yht: 9h5min

Lauantain sauvarinteen sykekäppyrä:

Sunnuntai-illan pitkä xc-lenkki kartalla plus parit kuvat reissusta:

V37

Ma: Lepo
Ti: Juoksu 4km + Sauvarinne (sis. 6*Laajavuoren hissilinja) 50min
Ke: LK 20min
To: Traineri 1h + Juoksu 9km
Pe: Traineri 1h
La: ap. Juoksu 13,5km (sis.TV semikova10km)  ip. LK 20min
Su: XC 2h50min + Sauvakävely 1h10min
Yht: 10h30min

Hyvä ja hieno viikko kaikkinensa.

Eilisen pidempi XC-reissu oli parhaita ikinä. Aamutuimaan lähtö, 2,5C lämpötila, maasta nousee usvaa, aurinko nousee, mahtavia maastoja, ei ketään missään. Aivan upeaa!
Kuva tältä reissulta:

V36

Tällä viikolla oli jo hiukan harjoittelun makua ilmassa. Yleisväsyneisyysolo alkaa pikkuhiljaa väistyä takavasemmalle, joka on aikas kiva juttu.
Viikkoon kuului kevyttä juoksua, sauvarinnettä, juoksukisa ja pitkä lenkki. Eli ihan jees.

Olen tässä udellut ohjeistusta valmennukseen tuttavalta (ihan mm-tason urheilija) ja ilokseni todennut, että suurinpiirtein on omat ajatuksetkin asian suhteen tontilla.
Sellaisen pikkuriikkisen muutoksen teen omaan puuhailuun, että laajennan teho-skaalaa reippaasti. Kevyet todellakin kevysesti ja kovat sitten kovina. Mun suurin ongelma on ollut harjoittelun puuroutuminen ala-vk aluelle. Tästä pitää päästä nyt eroon, jos aion kykyjäni parantaa. Sunnuntain pitkällä lenkillä olikin välillä todellisia haasteita saada vauhti pidettyä tarpeeksi hitaana. Menojalkaa olisi vipattanut niin maan pirusti. Enkä opin, ehkä en. :)

Lauantaina sattui kotimaisemiin näppärästi maastojuoksukisa, jossa jolkottelin 6,5km matkan. Ihan oli ruuvi kireällä. Keskisyke 186 ja maksimit 197. Löytyi mäkeä, lyhyttä ja pitkää, jyrkkää ja hieman jyrkempää. Vedin siis ihan nappilaudassa ja oksennus kurkussa. Loppuaika 31:03. Tarjolla olisi ollut myös kaksi kierrosta, eli 13km, mut jätin suosiolla oman suorituksen tuohon lyhyempään. Oikea valinta.

Jos mulla meni 6,5 kilometrin matkaan se 31 minuuttia, niin taas vertailukohtana voisi olla vaikka 13km voittajan aika. Hiihtomies Matti Heikkinen veteli tuplamatkan aikaan 45:15. SAIRASTA SANON MINÄ! :D

Viikon treenit:
Ma: Lepo
Ti: Lepo
Ke: Juoksu 8,5km (kevyttä)
To: Hiihtoa ilman suksia 1h15min (sis. sauvamäkikampeamisia 5kpl)
Pe: Lepo
La: Juoksu 12,5mk (sis. 6,5km maastojuoksukilpailun)
Su: XC 2h15min + sauvakävely 1h5min
Yht: 6h40min

Hiihtoa ilman suksia

Ja vesisateessa. Oli mahtavaa. 20minsaa hölkäten Laajavuoren alle, siitä sauvojen kanssa sitten ylöspäin. Yläosan hissinousulatua hinkkasin neljä kertaa, punnertaen mahd. paljon sauvoilla. Kädet oli ihan hyytelöä tuon jälkeen. :)
Toisto se taitaa olla tehokeino tuossakin ja kerta viikkoon tuollainen enemmin voimatreeni suoritetaan. Tätä siihen saakka kunnes ensilumenlatu saadaan hiihtokuntoon. Hyvä tulee, sanokaan minun sanoneen.

Rantaraitinkierros (Finlandia marathon)

Juoksu ei ollut tuloksellisesti kovinkaan kaksista, mutta olen ihan liekeissä siitä, että jaksoin alusta loppuun asti ihan sietokyvyn rajamailla. Matkalla oli muutama heikohko kohta, mutta sain tsempattua itseni vaan jatkamaan. Jihaa!
Järjestäjät ilmoittivat matkaksi 13km, joten aloitin "loppukiriä" muistuttavan puuhastelun 12km kohdilla. Noh, matkahan oli lopulta 14,3km, eli voitte arvailla raaston määrää loppumetreillä. :D
Loppuaika 1:11:11 ja sijoitus miesten sarjassa 26. Referenssinä voittajan aika 52:59. Vielä joutuu noille vauhdeille parit treenit pykäämään. ;)

Sykekäppyrästä voi tutkailla, et mentiinkö ns.hapoilla ja hanat kaakossa.
Klik ja isommaksi muuttuu hop!

DNS TDH

Näin se sitten kävi että joudun missaamaan Tour de Helsingin. En viitsi riskeerata tuon polven kanssa kun kerran nyt näin vaivaa.
Mut kun näyttäisi, että juoksu onnistuu ihan ok, niin käyn varmaan kipittämässä rantaraitin-kierroksen Finlandissa...ehkä?

Ja tuohon oikealle on ilmaantunut päivälaskuri seuraavaan koetukseen, jota kohden alan syssyn mittaan pyristelemään hieman tavoitteellisemmin.
Sauvarinnesauvat on jo hommattu ja ohjelmaa suunniteltu. Tänä syksynä aion valmistaa itseäni latuja varten hieman huolellisemmin ja paremmin. Koetan välttää sen aikaisempien vuosien shokin (narukädet ihan ihmeissään), joka iskee päin naamaa kun ekoja kertoja sivakoimaan rientää. :)

Vastoinkäymisiä ja onnellisuutta.

Juu, eli polvi vietävä taas vaivaa. Eilisen ~50km fillarilenkin aikaansaannoksena klenkkaillaan ja kunnolla. Pjäärkele soikoon. Todella mystistä ja kummaa? Juoksu ei aikaansaa mitään moista, pyöräily saa.

Mut toisaalta taas kun tutkailee tätä aikaa tästä pisteestä parisen vuotta taaksepäin, niin ei oo aihetta suruun, tahi muuhunkaan epäilyttävään negatiiviseen fiilistelyyn. :) Päin vastoin.

Koko tämä vuosi on mennyt ilman mitään suurempia vaivoja tai muutakaan kehitystä jarruttavaa. Kehitys on ollut huimaa. Ja sitten vielä  kun ottaa huomioon lähtöasetelmat, mistä on tähän pisteeseen on taaperreltu, niin ei voi kuin hymyillä ja olla iloinen. :D:D:D (anteeksi teinimäinen hymiöiden viljely)

Vuoden 2009 syksyllä painoin 92kg, nyt 80kg. Pystyin fillaroimaan kerralla ~30km. Juosta en kyennyt edes kilometriä putkeen ilman pitkää kävelytaukoa. 2010 alkutalvesta sain juuri ja juuri uitua vaparia 100m ja eipä se hiihtokaan mitään kovin mairittelevan mallikelposta tuona talvena ollut.
Ja mikäpäs on nyt tilanne? Jotain aivan muuta. Hahaa. Noin kaksi vuotta työtä ja huhheijaa, ihan mahtavaa!
Tätä menoa tavoitteet paukkuu ihan varmasti ajallaan.

Loppuun parit hymiöt...ihquu! :D :) ;)

PS. No joudun ottaa parit buranat kyl kans.