sunnuntai 17. heinäkuuta 2011

Finntriathlon 2011 completed!

Oma kisa meni kuin käsikirjoituksesta. Yhtä aivan pientä, merkityksetöntä juttua lukuunottamatta, kaikki natsasi täydellisesti. Nyt on aika onnellinen olo, joskin paikat jonniinverran jumissa. :)

Joroisiin pelipaikoille saavuin jo hyvissä ajoin perjantaina. Kävin ilmoittautumassa kisajärjestysorganisaatiolle ja sain kilpailussa tarvittavat rensselit. Olin bookannut koulumajoituksen ja kävinkin heti varaamassa hyvän pesäpaikan itselleni ja levitin reviirini rauhaisaan nurkkaan. Perjantai-illan ohjelmaan kuului vielä pikamatkan tsekkaus. Etukäteisviisaasti olin pakannut autoon myös maastopyörän, joten pääsin kätevästi Valvatukselle katselemaan uintilähdön ja siltä nopsaan kisakeskukseen kannustamaan pyörävaihtoon ja maaliintuloon.
Pikamatkalla suurta iloa sai aikaan Jyväskylään tullut pronssimitalli. Joni Mustonen nappasi mahtavasti kolmossijan. Tästä kaverista povaan tulevaisuudessa suurta urheilijaa. Hienoa!
Jonin maaliintulo

Yöllä ei uni oikein meinannut tulla. Sain kaikkinensa nukuttua ehkä tunnin, korkeintaan kaksi. Tosin muutkin samassa tilassa majoittuneet mainitsivat samankaltaisista oireista, eli jännityksen aiheuttamista uniongelmista.
Aamusella aamupala nassuun, loput säädöt ja ei kun Valvatusta kohti. Mua ei jostain syystä lähtöalueelle päästyäni jännittänyt enää juuri lainkaan, olo oli enemmänkin odottava.

Lopulta lähtölaukaus pamahti ja kevyellä hölkällä järveen. Alussa meno oli pelkkää kontaktin ottamista kanssakilpailijoihin ja melkoista painia. Muutaman sadan metrin jälkeen löysin kivan rakosen johon tuuppasin itseni. Sit pääsin uimaan melko lailla rauhassa. Ennen ensimmäistä poijua tuli kyllä kaksi kertaa oikein kunnolla nyrkistä, toinen kylkeen niin kovaa, että se tuntuu edelleen. Ekan poijun kiertäminen oli melkoista komiikkaa. Pystyasennossa räpiköintiä ja hirvee sumppu. :) Tämän jälkeen saikin sitten uida ihan omaa uintia loppuun asti.

Kauimmaisen poijun jälkeen alkoi hieman kyllästyttää kauhominen, joten päätin tehdä samalla käsivetotestejä. Mun vierellä ui joku samaa vauhtia ja melko tiheällä kadenssilla (voiko uinnissa käyttää tätä termiä?). Aloin kokeilemaan itselläni samanmoista ja välillä pidempää rauhallista vetoa. Sellaisella pitkällä, mahdollisimman rauhallisella, liukuvalla vedolla alkoi kaveri jäämään takavasemmalle. Jihaa, se toimii siis näin. :D

Koko uinti meni todella helposti. Kertaakaan ei hengästyttänyt pahasti, eikä muutenkaan nahistanut. Silti uinti aika oli 33:55.  MITÄ! Olin arvioinut omat kykyni tuonne lähelle 40 minuuttia. Käsittämätöntä.
Uintilähtö
Eka vaihto ok, ei kommentoitavaa.

Fillariosuudelle lähdin ajatuksella: ei saa tuntua hetkeäkään pahalle. Näin se menikin. Koko 90km melko leppoisaa köröttelyä. Menohaluja olisi kyllä ollut enemmän kuin tarpeeksi, mut sain kuitenkin maltettua mieleni. Tätä kiittelin sit mielessäni kisan loppumetreillä.
Pyöräilyosuuteen liittyy se yksi ainoa miinusmerkkinen juttu. Kiskon kisan nestehukkaolotila mielessäni lipittelin aivan liikaa nestettä. Jouduin kaksi kertaa pysähtymään kuseksimaan pientareelle. Näissä pysähdyksissä tuhraantui sitä kallista peliaikaa ehkä kaksi-kolme minuuttia. Hieman työlästä riisua ja pukea, fillaripaita ja kisa-asun yläosa, plus tietenkin jarrutus ja kiihdytys matkavauhtiin.
Jokatapauksessa hienosti meni. Pyöräilyaika, joka sisältää sekä uinnin, että juoksun vaihdot oli 2:58:17, eli reippaasti yli 30km/h keskareilla mentiin. :D:D


Toinen vaihto myös ok, ei kommentoitavaa.

Juoksu lähti liikkeelle hyvin. Kellossa oli väliaikahälytys kilometrin välein ja olin päättänyt, että jokaiseen kilsaan mennyt aika pitää alkaa vitosella. Näin se menikin. Tallustelin lähes tasaista vauhtia kolme kierrosta ja viimeiselle kiristin tahtia. Loppuun sain yhden 5:17min/km:nkin.
Ekan kierroksen puolenvälin jälkeen takaani kuului "tsemppiä Sami". Miettisen Tuukka meni tuulispäänä ohitseni ja tajusin heti, että voitto tulee Tuukalle ja aivan ylivoimaiseti. Saapuessani itse kisakeskukseen kuuluttaja kuuluttikin Tuukan maaliintulon ja voi että tuntui hyvälle.
Kolmannen kierroksen lopussa kuuluttaja taas häiriköi kuuluttamalla, että nyt on vielä pari minsaa aikaa päästä alle viiden tunnin. Tajusin, että kiire tulee jos meinaan viiteen ja puoleen tuntiin päästellä. Hieman tahtia kiristäen lähdin viimeiselle kierrokselle. Jalat olivat jo aika taputellut, mut ihmeesti sitä vaan jaksoi, kun se jokin siinti siellä ajatuksien perukoilla. Ihan en alle 5h30min päässyt, loppuaika 5h30min34sek. Ja arvatkaas vaan olinko pelkkää hymyä koko ukko. Puolimaran aika oli 1:58:21.

Ensimmäinen tavoite on nyt plakkarissa ja uutta matoa koukkuun jo suunnittelen laittavani. Näistä suunnitelmista sit joskus myöhemmin hiukan lisää. Loppuun kuvia perjantailta.

Nyt lähdetään vaimon kanssa katsastamaan alamäkipyöräilyn sm-cupin osakilpailu Laajavuoreen. Moido.

4 kommenttia:

Arja L. kirjoitti...

Onnittelut tavoitteen täyttymisestä! :)

Umpimähkä kirjoitti...

Hienoa! Oikein mukavaa lukea onnistumisesta ja olihan se nyt ihan odotettavissa.

Ari Lehtiö kirjoitti...

Onnea!

Sami Kokko kirjoitti...

Tattista vaan. Edelleen on sellainen mairea ja tyhmän näköinen virnistys naamalla. :)

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...